Skottikylän kirjakauppias

Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana (Kirjapaja, 2019; The Diary of A Bookseller, 2017; suomentanut Jaana Kapari-Jatta; 340 sivua) on ihanaa luettavaa: sujuva, hauska, kiinnostava ja sopivasti epäkorrekti.

Tein vanhasta tarjottimesta taustan, johon kiinnitin ammutun Kindlen, ja ripustin koko komeuden kaupan seinälle.

The Book Shop sijaitsee alle tuhannen asukkaan Wigtownissa etelälounaisen Skotlannin syrjäisessä ja vähän tunnetussa Dumfries and Gallowayssa. Se on Skotlannin virallisen kirjakaupungin* suurin kirjakauppa, johon mahtuu noin 100 000 kirjaa.

Guardian listasi ”Maailman omituiset ja ihanat kirjakaupat”; me olemme taas numero 3. En tiedä, kulkevatko tällaiset asiat aalloittain vai ovatko kirjakaupat tulossa takaisin muotiin. Ehkä tähän vaikuttavat hipsterit ja heidän trendinsä tulla nähdyksi pikemmin vinyylien ja oikeiden kirjojen kuin iPodien ja Kindlejen kera.

Kirjakauppias Bythell kertoo vuoden ajan käytettyjen kirjojen kaupan jokapäiväisestä arjesta, persoonallisista asiakkaista ja vielä persoonallisemmasta henkilökunnasta, kamppailusta Amazon.comin puristuksessa ja reissuistaan penkomaan myytäviä kirjakokoelmia, yleensä jäämistöjä, sekä kirjakaupungin kirjallisesta elämästä kuten kirjafestivaaleista. Joka päivältä kirjakauppias listaa myös online-tilaukset, kassan summan ja asiakkaiden määrän.

Epäilen, ettei tilanne voi enää kauan jatkua tällaisena. Asiakkaat käyttävät kauppaa lisääntyvässä määrin pelkästään katselemiseen ennen kuin ostavat netistä. Tämä pitää erityisesti paikkansa uusien kirjojen kohdalla, joita Amazon mitä todennäköisimmin myy alle ohjehinnan, mutta ei niinkään käytettyjen kirjojen, jotka puolestaan voivat hyvinkin olla kalliimpia verkkokaupassa.

Kirjakauppias pyörittää myös Random Book Clubia, joka on — harmi kyllä — täynnä. Muutkin kirjan lukeneet lienevät viehättyneet sen ideasta lähettää jäsenille säännönmukaisesti satunnainen kirja.

Kirjakauppatalo on suuri, vanha (alunperin kangaskauppa vuodelta 1899), sokkeloinen ja vetoinen. Kauppias asuu sen yläkerrassa ja muuntaa olohuoneensa usein kulttuuri-ihmisten kokoontumispaikaksi ja festivaalin aikaan kirjailijoiden viralliseksi ruokailutilaksi pitopalveluineen.

…kaikki se tehdään, mikä on tehtävä, jottei laiva uppoa. Elämä näin on äärettömästi parempaa kuin jonkun toisen palveluksessa.

Kirjakauppiaan elämään kuuluu myös naisystävä, muita ystäviä, patikointia, kalastusta, puutarhanhoitoa, videoiden kuvaamista ja editointia sekä tietysti kirjojen lukemista. Elämäni kirjakauppiaana on todellinen kirjanystävän kirja — jopa minun, joka lainaan lähes kaiken lukemani kirjastosta, en pidä vanhojen kirjojen hajusta ja tunnustan paitsi käyväni kirjakaupoissa usein vain katselemassa myös olevani Bythellin kammoamaa ammattikuntaa:

Nainen vietti kymmenisen minuuttia katsellen ympärilleen kaupassa ja kertoi sitten olevansa eläkkeelle jäänyt kirjastonhoitaja. Hän kai ajatteli, että se olisi jonkinlainen side välillämme. Ei ole. Kirjakauppiaat eivät yleensä pidä kirjastonhoitajista. Jotta kirjasta saa hyvän hinnan, sen on oltava säällisessä kunnossa, ja kirjastonhoitajien mielestä mukavinta maailmassa on ottaa täydellisen hyväkuntoinen kirja ja päällystää se leimoilla ja tarroilla ja päälle päätteeksi — täysin vailla ironiaa — liimata kansipaperin päälle muovikuori suojaamaan sitä kansalta. Viimeisen nöyryytyksen kirja, joka on ollut yleisen kirjaston kyseenalaisessa huomassa, saa kun sen tyhjä etulehti repäistään irti ja nimiösivulle pamautetaan ”POISTO”-leima…

Ei ole mukavinta maailmassa minusta tuollainen homma. Bythell varmaan tykkäisi Kuopion kaupunginkirjaston muovittamattomuuskokeilusta. Kirjastoammattilaisia onneksi ryöpytetään vain kerran, verkkokauppajätti Amazonia toistuvasti.

Toisinaan kaupassani käy yhä toinen kauppias, joka etsii satunnaista löytöä… Alan sisäisen kaupan kuolema on pannut viralta myös ”kerääjän”: henkilön, joka tuntee alan ja suuren määrän kauppiaita ja penkoo maan kirjakuppoja, lastaa pakettiautonsa täyteen eri kaupoista ostettuja kirjoja, jotka tietää pystyvänsä myymään pienellä voitolla toisille kauppialle. … Nykyisinä Amazonin aikoina ei ole mitään merkitystä, missä päin maailmaa mikäkin kirja sijaitsee. Mitä alan inhimillisyyteen tulee — inhimillinen se todellakin oli, mutta Amazon on muuttanut sen armottomaksi ja barbaariseksi.

Kirjakauppiaan täytyy myös hallita erilaisia tietojärjestelmiä sekä tietysti hyllyttää, pakata, postittaa ja somettaa. Tältä osin kuulostaa ihan samalta kuin osa kirjastotyötä — sori vain, Shaun.

Kirja on viihdyttävyyden lisäksi myös varsin informatiivinen. Opin muun muassa, että kirjojen alv on Britanniassa 0 % — siis nolla! Ja että (ainakin) kansanäänestyksessä voi äänestää valtakirjalla — siis toisen puolesta!

 

*Kirjakaupunki on Richard Boothin ajatus 1970-luvulta, jolloin Walesin pikkuruiseen Hay-on-Wyehin alettiin perustaa kymmeniä kirjakauppoja. Wigtownista alettiin tehdä kirjakaupunkia vuonna 1998. Samoihin aikoihin yksi tuttu kirjakauppias yritti toteuttaa ideaa myös yhdessä suomalaisessa pikkukaupungissa — paljon näitä minipikkukaupunkeja suuremmassa tosin, kenties liian isossa.

 

Kulttuuripäiväkirjat 2019

Luin viime vuonna 136 kirjaa, ja kirjoitinkin joistakin niistä, mutta ennätin käyttää vapaa-aikaani myös muuhun kulttuuriin.

Katsoin kymmenen teatteriesitystä:

  • 12.1. Parasta elämässä, Martti Suosalo (Kuopio, vierailu) — loistava
  • 6.4. Minna & Maria (Kuopion kaupunginteatteri) — hyvä
  • 13.4. Keisarin uudet vaatteet, Red Nose Company (Kuopio, vierailu) — hyvä, mutta lapsille suunnattu, aikuiselle hieman tylsä
  • 28.4. Don Quijote, Red Nose Company (Kuopio, vierailu) — oikein hyvä
  • 15.5. Sandra, Kaija Pakarinen (Kuopio, vierailu) — oikein hyvä
  • 4.10. Piina (Kuopion kaupunginteatteri) Ks. Ruumiin kulttuuri 4/2019 — oikein hyvä
  • 8.11. Avioliittosimulaattori (Kuopion kaupunginteatteri) – keskinkertainen
  • 16.11. Bernarda Alban talo (Kuopion kaupunginteatteri) — hyvä
  • 23.11. Onnellisten saari (Ryhmäteatteri, Helsinki) — keskinkertainen
  • 8.12. Troilos ja Cressida, Verigreippiryhmä (Kuvakukko, Kuopio) — hämmentävä, ei huono, mutta…

Kerran kävin iltamissa, kaksi kertaa konsertissa ja kerran operetissa:

  • 5.4. Kuoliaaksinaurattaja ja kuplettielvyttäjä, Matti Patronen ja Jukka Takalo (Maxim, Kuopio) — pidin kovasti
  • 12.4. Pelle Miljoona United (Maxim, Kuopio) — ihan ok
  • 3.8. Johann Strauss, Lepakko, Volksoper Wien (vierailu, Savonlinnan oopperajuhlat, Olavinlinna, Savonlinna) — pidin paljon
  • 19.10. Ismo Alanko (Kuopion musiikkikeskus) – pidin

Osallistuin muutamiin kirjallisuustapahtumiin:

  • 2.1. Vuoden 2018 Savonia-palkinnon jakotilaisuus (Kuopio) — viihdyin
  • 18.-19.1. NordicNoir (Ruka, Kuusamo) — viihdyin hyvin
  • 6.7. kirjabloggareiden ja kirjailijoiden tapaaminen (Kuopio) — viihdyin hyvin
  • 3.9. Icasos-kustantamon julkistamistilaisuus (Kuopio) — viihdyin
  • 21.9. Dekkarifestivaali (Helsinki) — viihdyin hyvin
  • 24.-.27.10. Helsingin kirjamessut — viihdyin hyvin
  • 16.11. Kirjakantti: Vallattomia sanoja — viihdyin mainiosti
  • 9.12. Vuoden 2019 Savonia-kirjallisuuspalkinnon jakotilaisuus (Kuopio) — viihdyin

Katsoin ainakin nämä 21 elokuvaa, mutta vain kolme elokuvissa ja muut kotona, suurimman osan Yle Areenasta:

  1. ‘71 (Britannia)
  2. Tyttö nimeltä Varpu (Suomi)
  3. Zootropolis (USA)
  4. Koskemattomat (Ranska)
  5. Pukija (Britannia)
  6. Juice (Suomi) (Finnkino Scala, Kuopio)
  7. Tom of Finland (Suomi)
  8. Jättiläinen (Suomi)
  9. Loma Roomassa (USA)
  10. Tolkien (Britannia) (Finnkino Scala, Kuopio)
  11. Paras kesä (Ruotsi)
  12. Slow West (Britannia, Uusi-Seelanti)
  13. Ikitie (Suomi)
  14. Rautarouva (Britannia)
  15. The Revenant (USA)
  16. Downton Abbey  (Britannia) (Kino Kuvakukko, Kuopio)
  17. Maria By Callas (Ranska)
  18. Argo (USA)
  19. Florence (Britannia)
  20. A Most Wanted Man (USA)
  21. Captain Fantastic (USA)

Katsoin ainakin näitä televisiosarjoja — jotkin kokonaan ja toisista jonkin tai useamman kauden, lähes kaikki Yle Areenasta:

  1. Babylon Berlin (Saksa) — odotan jatkoa
  2. Billions (USA) — olisi kannattanut lopettaa ajoissa
  3. Metsästäjät (Ruotsi) — aika huono
  4. Vallan linnake (Tanska) — ahmin
  5. Tuntematon sotilas (Suomi) — ihan hyvä
  6. Hiljainen todistaja (Britannia) — kunpa ei loppuisi koskaan
  7. Ratamo (Suomi) — ei erityinen
  8. Koukussa (Suomi) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  9. Vera Stanhope (Britannia) — brittilaatua
  10. Luther (Britannia) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  11. Mrs Wilson (Britannia) — brittilaatua
  12. Unforgotten (Britannia) — brittilaatua
  13. Invisible heroes (Suomi) — oikein kiinnostava
  14. The Handmaid’s Tale (USA) — koukuttava
  15. Detectorists (Britannia) — ihana
  16. Hidden (Britannia) — en muista…
  17. Victoria (Britannia) — aika hömppää
  18. Loukussa (Islanti) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  19. Paha paikka (Britannia) — en muista…
  20. Kiri (Britannia) — ei ehkä ihan parasta brittilaatua
  21. Patrick Melrose (Britannia) — brittilaatua
  22. Grantchester (Britannia) — vähän hömppä
  23. Kylmäävä tapaus (Ruotsi) — en muista…
  24. Murhaajajahti (Ruotsi) — laadukas
  25. Apple Tree Yard (Britannia) — no, jaa
  26. Cheat (Britannia) — no, jaa…
  27. Deutschland86 (Saksa) — parani loppua kohti
  28. True Detective (USA) — huononi loppua kohti
  29. The Victim (Britannia) — en muista…
  30. Juttu joka ei jätä rauhaan (Britannia) — ei ehkä ihan parasta brittilaatua
  31. Solsidan (Ruotsi) — viimeinen kausi ei alkukausien veroinen
  32. Shetland-saarten murhat (Britannia) — brittilaatua
  33. Sorjonen (Suomi) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  34. Ylpeys ja ennakkoluulo (Britannia) — yksi parhaista tv-sarjoista koskaan, katsoin kokonaan yhtenä päivänä
  35. Aikataulukon arvoitus (Britannia) — täytyy lukea Christien kirja uudelleen

Kävin näyttelyissä ja muissa sensellaisissa, ainakin näissä:

  • 17.2. Kuvitusnäyttely Sanna Pelliccioni, Suomen supernaisia – Minna! & muotoilunäyttely Tytti Porvari, Askeleeni – käsintehtyjä kenkiä (Kuopion korttelimuseo) — pidin
  • 16.3. Kenneth Bamberg, Lions Among Us & Flower ja Seppo Saves, Uusi Guinea 1962 (VB-valokuvakeskus, Kuopio) — pidin
  • 10.-13.6. Almedalsbiblioteket, Fornsalen, Gotlannin museo, Tuomiokirkkoja useita kirkonraunioita, kaupunginmuuri ja sen tornit, Roman luostarirauniot (Visby ja Roma, Gotlanti, Ruotsi) — pidin suuresti
  • 21.-.28.6. Villa Taranto (Verbania-Pallanza), Isola Pescatori ja Isola Madre (Stresa, Italia) — pidin suuresti
  • 6.7. Minna Canthin Kuopio -erikoisnäyttely (Kuopion korttelimuseo) –pidin
  • 14.7. Ystäväni Reidar Särestöniemi ja museon muut näyttelyt (Rautalammin museo) –pidin suuresti
  • 3.12. Nykytaiteen biennaali (Kuopion taidemuseo) — pidin

Helmet-lukuhaaste 2019

Vuosi 2019 oli minulle lukuhaasteiden vuosi. Ensimmäistä kertaa päätin yrittää suorittaa muun muassa Helmet-lukuhaasteen. Luin kaikkiaan 136 kirjaa vuonna 2019 ja näin asettelin 50 niistä eri haastekohtiin. Kirjailijan ja kirjan nimestä on linkki blogipostaukseeni, jos olen sellaisen kirjoittanut.

    1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot: Emma Rous, Au pair
    2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: Ninni Schulman, Tyttö lumisateessa (Tammi, 2017; Flickan med snö i håret, suomentanut Maija Kauhanen)
    3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue: Sanna Hukkanen, Juuri (Arktinen Banaani, 2015). En yleensä lue sarjakuvaromaaneja.
    4. Kirjailijan ainoa teos: Tara Westover, Opintiellä – muistelma. (Tammi, 2019; Educated, suomentanut Tero Valkonen). Yhdysvaltalaisen naisen uskomaton omaelämäkerta on ainakin toistaiseksi hänen ainoa teoksensa.
    5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi: Tatu Kokko, Kävelevien patsaiden kaupunki. Romaani oli Savonia-kirjallisuuspalkinto-ehdokas.
    6. Rakkausromaani: Niina Mero, Englantilainen romanssi.
    7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt: Ian Rankin, Piru mieluummin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Edinburghiin, jossa olen päässyt käymään kahdesti. Listasin samaan kohtaan 33 muutakin kirjaa, mutta koin hankalana päättää, mitä jossain paikassa käymisellä tarkoitetaan. Olen esimerkiksi usein käynyt Kuopiossa, jossa nykyisin asun. Ja miten tarkasti paikka pitäisi määritellä — maan, kaupungin, kaupunginosan tarkkuudella? Entä, jos aletaan puhua muista paikoista, vaikkapa kirjastoista?
    8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu yleissivistykseen: Charles Dickens, Saiturin joulu (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878, äänikirja Elisa Kirja, 2013; A Christmas carol, suomentanut Waldemar Churberg, lukija Eija Peltonen).
    9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Jyri Paretskoi, Shell’s Angles (Karisto, 2013).
    10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja: Michelle Obama, Minun tarinani (Otava, 2018; Becoming, suomentanut Ilkka Rekiaro)
    11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa: Suvi Ahola, Mitä Minna Canth todella sanoi?
    12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan: Adam Kay, Kohta voi vähän kirpaista (ArtHouse, 2019; This is going to hurt, suomentanut Ari Jaatinen)
    13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja: Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni, Minna
    14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi: Sofi Oksanen, Koirapuisto (Like, 2019)
    15. Kirjassa käsitellään jotain tabua: Mikael Niemi, Karhun keitto
    16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla: Maria Adolfsson, Harha-askel (Tammi, 2019; Felsteg, suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom). Realistinen dekkari tapahtuu täysin keksityssä maassa, Doggerlandin saarivaltiossa Britannia ja Skandinavian välissä, rajamailla siis hyvinkin.
    17. Kirjassa on kaksoset: Sarah Crossan, Yksi
    18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Malin Persson Giolito, Tapaus Youssuf K. (Johnny Kniga, 2019. Processen, 2018; Suom. Tarja Lipponen. 94 sivua). Tällaisia oli suurin osa lukemistani kirjoista, mutta valitsin tähän hyytävän ruotsalaisen pienoisromaanin, jonka alkuperäinen nimi on sama kuin Franz Kafkan Oikeusjutun nimi. Kafkan romaani päähenkilö on Josef K. ja se alkaa lähes samoilla sanoilla kuin tämä teos. Youssuf ja Josef joutuvat molemmat ilman syytä oikeuslaitoksen rattaisiin. Kumpikaan heistä ei saa tietää, mikä heidän oletettu rikoksensa on.
    19. Et pidä kirjan nimestä: Pierre Lemaitre, Petoksen hinta (Minerva, 2019; Cadres noirs, 2010; suomentanut Kaila Holma; 520 sivua). Monimerkityksisen nimen — kirjaimellisesti muun muassa mustat puitteet, mutta myös esimerkiksi Ranskan armeijan ratsastusakatemia ja sen univormu — olisi mielestäni voinut kääntää paremminkin.
    20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria: Kim Thuy, Ru. Listasin tähän kohtaan myös 10 muuta kirjaa.
    21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja: Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo, Vihan ja inhon internet (Kosmos, 2017; 147 sivua). Yleisradion Valheenpaljastaja-blogin ja -podcastin tekijä Johanna Vehkoo on toimittaja, joka on tutkinut journalismin faktantarkistusta ja laatujournalismia. Hän on yksi Long Play -verkkojulkaisun perustajista ja kuuluu Ajatushautomo Hatun johtajistoon. Hän oli Julkisen sanan neuvoston jäsen kolmivuotiskauden 2016–2018. Julkisuuden valokeilaan Vehkoo nousi, kun häntä vastaan nostettiin syyte oululaisen kaupunginvaltuutetun halventamisesta ja etenkin, kun hän sai käräjäoikeudessa tuomion (ei lainvoimainen) kunnianloukkauksesta. Journalistiliitto pitää tuomiota kohtuuttomana. Tutkivan journalismin yhdistys myönsi Johanna Vehkoolle Jääraappa-tunnustuspalkinnon yhteiskunnan avoimuuden edistämisestä vuonna 2016 ja Suomen PEN sananvapauspalkinnon vuonna 2019.
    22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja: Emma Puikkonen, Lupaus
    23. Kirjan nimessä on jokin maa: Kimmo Taskinen & Vesa Sisättö, Kiehtovat linnat Suomessa ja muualla Euroopassa ja kaksi kirjaa, joiden nimessä on Italia.
    24. Sokkona hyllystä valittu kirja: Jessie Burton, Muusa
    25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Gail Honeyman, Eleanorille kuuluu ihan hyvää
    26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan: Annett Gröschner, Vappuaatto (WSOY, 2013; Walpurgistag, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen). Tämä oli ainoa kirja, jonka koko vuonna tähän kohtaan bongasin. Näin toki ihmisten lukevan kirjoja, mutten nähnyt, mitä kirjaa he lukivat, tai olin jo lukenut kirjan, jos tunnistin sen. Kiitos tuntemattomalle lukijalle Kuopion Vilkku-bussissa numero 29!
    27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja: Neil Gaiman, Pohjoisen mytologia (Like 2019; Norse mythology, suomentanut Jouko Ruokosenmäki)
    28. Kirjan kannessa on kuu: Simone Buchholz, Krokotiiliyö
    29. Kirjassa nähdään unia: Dolores Redondo, Tämän kaiken minä annan sinulle
    30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema: Sofie Sarenbrant, Avoimet ovet
    31. Kirjassa kuljetaan metrolla: Kimmo Tuominen, Pimeän verkon oraakkeli
    32. Kirjan nimessä on ammatti: Kirsi Pehkonen, Käsikirjoituksesta kirjaksi – miten kirjailijat muokkaavat tekstiään?
    33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan: Vikas Swarup, Slummien miljonääri
    34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia: Markku Kaskela, Tomi Kontio, Sari Rainio, Heli Pekkarinen, Teemu Vass, Brent Morrissey, Nanna Susi, Harry Salmenniemi, Arto Kivimäki, Taru Nyström, Jari Järvelä, Vaelluksia Italiassa
    35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Teemu Luukka, New Yorkin uhmatar
    36. Kirjassa ollaan yksin: Stina Jackson, Hopeatie
    37. Pienkustantamon julkaisu: Marja-Leena Tiainen, Kanslian naiset
    38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: Sally Salminen, Katrina
    39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja: Donna Leon, Maalliset jäänteet. Kirjan yksi aihe on mehiläisten ja ihmiskunnan kohtalokas suhde.
    40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia: Emma Luoma, Vain huonoja vaihtoehtoja (Myllylahti, 2019; 349 sivua). Lääkärin viihdyttävässä esikoisdekkarissa käsitellään mielenterveydenkin ongelmia monella tavalla.
    41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää: Ida & Riikka Salminen, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. En tiedä, millä muulla aikakaudella kuin tällä olisin halunnut elää, joten valitsin kirjan, jossa eletään useammalla.
    42. Kirjailijan nimi viehättää sinua: L. M. Montgomery, Yrttitarha. Nimen viehätys liittyy lähinnä lapsuuden ja nuoruuden lukukokemusnostalgiaan.
    43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi: Elena Ferrante, Loistava ystäväni & Uuden nimen tarina
    44. Kirja kertoo Berliinistä: Jenny Erpenbeck, Mennä, meni, mennyt
    45. Kirjan nimessä on kieltosana: Nina Lykke, Ei, ei ja vielä kerran ei. Näitä oli ainakin seitsemän, mutta tässä on eniten.
    46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö: Olga Tokarczuk, Päivän talo, yön talo
    47. Kirjassa on alle 100 sivua: Arthur Conan Doyle, Sodassa ja rakkaudessa – jännitysnovelleja (Helmivyö, 2019. Neljä kertomusta kokoelmasta Stories of War and Sport; suomentanut Väinö Hämeen-Anttila; suomennoksen muokannut & jälkisanat Reijo Valta; 88 sivua). Parhaiten Sherlock Holmesista tunnetun kirjailijan neljä pientä kertomusta ”Mustan linnan kreivi”, ”Uusi katakombi”, ”Majuri Joycen oppitunnit” ja ”Suura Koraanista” eivät ole erityisen mieleenpainuvia, mutta pieni kirjanen lienee tarpeellinen täydennys kirjailijan fanien kokoelmiin. 
    48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä: Olli Jalonen, Merenpeitto (Otava, 2019; 461 sivua). Taivaanpallosta tuttu Angus menettää kirjan mittaan näön toisesta huipputarkasta silmästään eikä kuulokaan liene aivan ennallaan sukelluskelloeksperimenttien jälkeen.
    49. Vuonna 2019 julkaistu kirja: P. D. James, Kuolema joulupäivänä – kuusi murhaavaa kertomusta (Otava, 2019; Sleep no more, suomentanut Jaakko Kankaanpää; 185 sivua). Näitä kertyi kaikkiaan 75. Arpa osui tähän laadukkaaseen rikosnovellikokoelmaan, jonka tarinoita yhdistää koston tematiikka.
    50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Kate Atkinson, Transcription (Black Swan, 2019; 388 sivua). Viihdyttävä vakoilutarina, jonka suosittelija on töissä kirjastossa.

Voi olla, että osallistun myös vuoden 2020 haasteeseen.