Tyttären paluu

Petyin Elisabeth Norebäckin jännäriin Sano että olet minun (Like, 2018; Säg att du är min; suomentaneet Ida Takala ja Sirje Niitepõld; 408 sivua). Pidän psykologisesta jännityksestä, mutten siitä, että arvaan jo alkumetreillä, kuka huijaa ketä ja miksi. En vain uskonut sitä, vaan jatkoin loppuun saakka odottaen yllätyskäännettä turhaan. Ehkä syy ei ole kirjan, vaan minun — olenhan lukenut paljon jännitystä. Kyllä minutkin silti voi edelleen yllättää.

Kirjan päähenkilö Stella on tukholmalainen psykoterapeutti, joka on naimisissa Henrikin kanssa. Heillä on 13-vuotias poika Milo. Stellan tytär Alice on kadonnut 21 vuotta sitten. Sitten Stellan vastaanotolle tulee 22-vuotias Isabelle, joka on kuin Alicen isän siskon nuoruuspeilikuva. Stella järkyttyy ja alkaa seurailla Isabellea. Lähipiiri — puoliso, vanhemmat, Alicen isä — ei usko Stellaa, koska tämä on kerran aiemminkin luullut nähneensä tyttärensä ja joutunut silloin (ilmeisesti tahdonvastaiseen) psykiatriseen hoitoon.

Stellan lisäksi tarinaa kerrotaan Isabellen ja tämän äidin näkökulmasta. Etenkin jälkimmäiset luvut paljastavat liikaa, jos oli tarkoitus pitää lukija jännityksessä asioiden todellisesta laidasta.

Se kummastuttti minua, että Skogskyrkogården, joka on Tukholmassa sijaitsevan, Unescon maailmanperintöluetteloon päässeen, hautausmaan nimi, oli suomennettu metsähautausmaaksi (pienellä alkukirjaimella). Eikö silloin pitäisi katujen nimetkin suomentaa? Niitä mainitaan kirjassa paljon. Toisaalta skagenröra eli katkaraputahna oli jätetty kääntämättä. Johtuneeko epäloogisuus siitä, että suomentajia on jostain syystä kaksi?

 

Mainokset

Putoamiset, sattumat ja iskut

Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat (Gummerus, 2015; 222 sivua) on joko romaani tai neljän novellin sarja.

Luvut (tai novellit) ”Seinään haudattu tyttö”, ”Hamish MacKayn viisi salamaa”, ”Merenneito loiskii” ja ”Sen pituinen se” kertovat perheestä, jonka äiti kuolee, kun hänen päälleen putoaa taivaalla lentävästä lentokoneesta jäälohkare.

Jäljelle jäävät Saara-tyttö ja hänen isänsä, jotka asuvat tytön sahanpurutaloksi nimittämässä ikuisessa remonttikohteessa, ja tytön täti, kartanossa asuva kaksinkertainen lottovoittaja, joka käy kirjeenvaihtoa skotlantilaisen Hamishin kanssa. Hamishiin on iskenyt salama viisi kertaa. Myöhemmin kuvaan tulee mukaan isän uusi nainen.

Näkökulma on pääosin Saaran ja jotekin sadunomainen. Isä ei surultaan pysty toimimaan, joten äiditön perhe muuttaa tädin luo kartanoon. Täti auttaa ensin, mutta nukkuu sittemmin kolme viikkoa voitettuaan toisen kerran loton jättipotin.

Teos on hienosti kirjoitettu, mutta jättää silti viileän olon. Tapahtuu surullisia, kauheita asioita, mutta ne eivät kosketa. Satumaisuus etäännyttää.

(Kielipoliisi minussa vastustaa kirjan nimeä. Opin jo koulussa, että vain nesteet tippuvat, eikä asia ole mitään konkreettista, joka voisi tippua, tai edes pudota.)

Blogistanian kirjapalkinnot 2017

Kirjabloggaajat äänestävät taas vuoden 2017 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa.

Blogistanian Finlandia 2017 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään seitsemättä kertaa ja tällä kertaa sitä emännöi Hurja Hassu Lukija.

Blogistanian Globalia 2017 -palkinto annetaan bloggaajien arvostamalle käännöskirjalle. Myös Globalia-äänestys, jota emännöi Oksan hyllyltä, järjestetään seitsemättä kertaa.

Blogistanian Kuopus 2017 -palkinnon saa bloggaajien arvostama lasten- tai nuortenkirja. Kuudetta kertaa järjestettävää Kuopus-äänestystä emännöi Yöpöydän kirjat.

Blogistanian Tieto 2017 -palkinto tuo esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja nyt viidettä kertaa. Emäntänä toimii Hannan kirjokansi.

Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan tänään 4.2.2018 klo 10.00. Tulokset julkaistaan emäntäblogeissa maanantaina 5.2.2018 klo 10.00.

Tässä minun ääneni kolmessa kategoriassa:

Finlandia

Tänä vuonna tähän kärkikolmikkoon oli tunkua heti Liksomin unohtumattoman romaanin jälkeen. Toisen tuntemattoman moniäänisyys veti sen lopulta toiselle sijalle — näin saan antaa ääniä kerralla 22:lle kotimaiselle kirjailijalle. Teräs vei minut syvälle loistavan Schjerfbeckin maailmaan.

blogistanian_2017_bf

Globalia

  • Clare McIntosh, Annoin sinun mennä, suom. Päivi Pouttu-Delière. Gummerus (3 ääntä)
  • Pierre Lemaitre, Silmukka, suom. Susanna Hirvikorpi. Minerva (2 ääntä)
  • Håkan Nesser, Taivas Lontoon yllä, suom. Aleksi Milonoff. Tammi (1 ääni)

Käännöskirjat eivät aivan sattumalta ole kaikki rikos- tai jännityskirjallisuuden laajaan sukuun kuuluvia, sillä luen jännitystä paljon. Yksikään niistä ei kuitenkaan ole lähelläkään perinteistä dekkaria. McIntosh onnistui vetämään maton jalkojen alta, Lemaitre kirjoittaa psykologisesti tarkkanäköistä proosaa eikä Silmukassa mässäile väkivallalla, Nesser huijaa ja lumoaa.

blogistanian_2017_glob

Tieto

Taatilan teos on kiitettävän paneutuneesti laadittu. Essingerin kirjalla on puutteensa, mutta Ada Lovelacen elämäntarina on erittäin kiinnostava. Elorannan ja Leinon esseekokoelma saa kielipoliisiääneni parista kummeksuttavuudestaan huolimatta.

blogistanian_2017_tieto

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja. 

On jännittävää pian nähdä muiden kirjabloggaajien moninaiset äänet ja saada liuta loistavia lukuvinkkejä. Toki myös haluan tietää, mitkä kirjat lopulta palkitaan. Tärkeintä ei kuitenkaan ole voitto, vaan kirjallisuus ja lukeminen.