Dekkarihaaste 2019

Tarvitsenko minä muka haasteen lukeakseni dekkareita? En tiedä, mutta olen tänä vuonna vähän hurahtanut kaikenlaisiin lukuhaasteisiin, joten tässä Pohjoisen lukuhaasteen ensimmäisen lisähaasteen yhdeksän kirjan listaus.

  1. Dekkari, jonka tapahtumiin liittyy meri tai järvi: Heine Bakkeidin Meren aaveet (Into, 2019; Jeg skal savne deg i morgen, 2016; suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry; 335 sivua). Pääosassa on Thorkild Aske, entinen poliisi, joka romaanin alussa vapautuu vankilasta. Tapahtumapaikka on Tromssan seutu Pohjois-Norjassa, jonne mieleltään järkkynyt Aske lähtee etsimään kadonnutta rikasta nuorukaista.
  2. Dekkari, josta olet kuullut paljon, mutta et ole itse lukenut: Kuulin Dekkarifestivaaleilla ja Helsingin kirjamessuilla paljon monistakin dekkareista, joita en ole itse lukenut. Esimerkiksi Patricia G. Bertényin Salaisuuksien galleria (Tammi, 2019) ja Emma Luoman Vain huonoja vaihtoehtoja (Myllylahti, 2019) odottavat lukupinossa, Mariette Lindsteinin Lahko-sarjan osat Ehdoton valta (Atena, 2018) ja Tuomiopäivä (Atena, 2019) ovat harkinnassa, samoin Matti Röngän Uskottu mies (Gummerus, 2019) ja Arttu Tuomisen Verivelka (WSOY, 2019). Tämä on minusta omituinen haastekohta, koska se viittaa kirjaan, jota en ole lukenut. Jos dekkarin pitää kuitenkin olla luettu, sopivat kohtien 1, 3, 7 ja 9 kirjat tähän — kaikista olen kuullut kirjailijoiden itsensä puhuvan haastatteluissa — ja lukumääräkin tulee täyteen, koska kohdassa 3 on kaksi kirjaa.
  3. Dekkari, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä / joka sijoittuu kaupunkiin, jossa olet käynyt: Simone Buchholzin Revolverisydän & Krokotiiliyö (Huippu, 2019; Revolverherz, 2009 & Blaue Nacht, 2017; suomentanut Anne Kilpi; ) sijoittuvat molemmat Hampuriin, jossa olen käynyt montakin kertaa. Sarjan päähenkilö Chastity Riley on syyttäjä. Teosten tyyli on niukka, tehokas ja vaikuttava. Suomennetut osat ovat sarjan ensimmäinen ja kuudes osa. Lukisin kovin mielelläni myös muut osat.
  4. Dekkari, josta on tehty tv-sarja (tai tv-sarja, josta on tehty dekkari): Viveca Stenin Huonossa seurassa (WSOY, 2019; I fel sällskap, 2018; suomentanut Sjöblom, Sirkka-Liisa; 518 sivua) on jo yhdeksäs osa Sandhamnin murhat -sarjaa, josta on tehty televisiosarja. Tv-sarjaa en ole katsonut, mutta kaikki sarjan kirjat olen lukenut.
  5. Dekkari, jännityskirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin ja jonka nimessä on å, ä tai ö: Esa Mäkisen Totuuskuutio (Otava, 2015; 239 sivua). Oletan, että ”jonka nimessä” viittaa kirjailijan eikä kirjan nimeen.
  6. Dekkari, jonka kannessa on ruusu, eläin tai kulkuneuvo: Kate Atkinsonin Transcription (Black Swan, 2019; 416 sivua). Oman pokkarini kannessa on haikara. Atkinson on lempikirjailijoitani.
  7. Dekkari, jossa on useampi tekijä: Pirulainen-esikoisdekkarin (Bazar, 2019; 333 sivua) kirjoittanut kirjailija Tomas Gads on kaksi kirjoittajaa Satu Roos ja Kaisa Nummela.
  8. Tieteis- tai fantasiadekkari: Kimmo Tuomisen Pimeän verkon oraakkeli (Aula & Co, 2018; 312 sivua) on synkän dystooppinen tieteisjännäri.
  9. Dekkari, jossa seikkailee tunnettu salapoliisi: Virpi Hämeen-Anttilan Kirkkopuiston rakastavaiset (Otava, 2019; 319 sivua) on jo kuudes Karl Axel Björkin tutkimuksista kertova dekkari.

Sininen yö

Simone Buchholzin Hampuriin sijoittuvasta Chastity Riley -rikosromaanisarjasta on suomennettu aiemmin aloitusosa Revolverisydän. Toinen suomennos Krokotiiliyö (Huippu, 2019; Blaue Nacht, 2016; suomentanut Anne Kilpi; 296 sivua) on sarjan kuudes osa, joka oli Saksassa arvostelumenestys ja palkittiin mm. Deutscher Krimipreis -palkinnolla. Helsingin kirjamessuilla kustantaja kertoi, että sarjan suomennokset jatkuvat tästä eteenpäin.

Chastity Riley on sitten viime kuuleman siirretty useammastakin syystä syrjään syyttäjän virastaan ja määrätty vastaamaan rikosten uhrien suojelusta.

Kun Hampurissa joku piestään, ammutaan tai ajetaan puolikuoliaaksi, kun joku sillalta tai ikkunasta heitetty jää täpärästi henkiin, tapaus tulee minun vastuulleni.

Sairaalaan tuodaan vakavan katuväkivallan tuntematon ja puhumaton uhri, josta Chastity ei saa irti aluksi sanaakaan. Vähitellen Chastityn rento tyyli ja peräänantamattomuus — sekä hänen tuomansa ateriat ruokajuomineen — avaavat kielenkantoja muutaman vinkin verran. Tilanne johtaa siihen, että Chas löytää itsensä selvittämästä laajaa huumesalakuljetustapausta samalla kun hänellä on mahdollisuus palauttaa maineensa ja uransa.

Buchholzin tyyli on omintakeinen, nykydekkareille epätyypillinen. Hän ei pyri paisuttamaan tarinaa, vaan on pikemminkin niukkasanainen, jättäen paljon myös lukijan varaan. Samaan aikaan hän on myös antelias tehden tilaa monien eri henkilöiden omille äänille, myös kaukaa menneiltä vuosilta. Lisäksi kirjoittaa kauniisti:

Lähtiessäni sairaalasta päiväkin on suoriutunut. Kaupungin ylle laskeutuu syvä huokaus. Katulamput pääsevät nyt täysin oikeuksiinsa ja asfaltti rentoutuu.

Romaanin alkuperäinen nimi kuuluu Chasin miesystävän Klatschen ravintolalle, jossa syyttäjä itsekin joutuu silloin tällöin baaritiskin toiselle puolelle. Suomennosnimi taas viittaa yhteen pahimmista markkinoilla olevista huumeista:

”Useimmat kuolevat vuodessa”, Wiesczorkowski sanoo. – –
”Se on kristallin serkku helvetistä.”

Rikostarina on raskas ja pelottava. Onneksi Chastitylla on itse valittu perheensä eli pieni ystäväjoukko ja työporukka sekä tietysti kaupunkinsa Hampuri, etenkin Saint Pauli ja sen jalkapallojoukkue:

Vielä ei ole täysin pimeää, läntisessä horisontissa näkyy yhä kaistale valoa. Valonheittimet on jo laitettu päälle, myös ihmisten mielissä, sillä FC St. Pauli on pestannut kauden finaaliottelua varten uuden valmentajan.

 

 

Rebus tunkee tutkintaan

Olen lukenut kaikki suomennetut Ian Rankinin Komisario Rebus -dekkarit. John Rebus on ollut jo jonkin aikaa eläkkeellä, mutta sarja jatkuu.

Piru mieluummin (BlueMoon, 2019; Rather Be the Devil, 2016, suomentanut Ulla Ekman-Salokangas; 364 sivua) on sarjan kahdeskymmenesensimmäinen (ja kahdeskymmenes suomennettu) osa. Oli hauskaa lukea se heti pienen Edinburgh-vierailun jälkeen, vaikkei pikavisiitillä ollutkaan aikaa käydä katsomassa, millainen Rebusin kantapaikka Oxford Bar todellisuudessa on.

Tarina sinänsä ei ole hauska. Rankinin Edinburgh on edelleen keskenään — ja glasgowlaisten kanssa — kilpailevien rikollispomojen taistelutanner, eikä ihmishenki ole tietyissä piireissä kovin kallis.

Sciennes Road oli Marchmontissa, ei kovinkaan kaukana Rebusin asunnosta. Foxista oli alkanut tuntua siltä, että kaupungista oli tullut labyrintti, sen kaikki asukkaat ja alueet oli yhdistetty toisiinsa rihmoilla, joissa oli solmuja.

Tupakoinnin lopettanut(!) ja juomistakin vähentänyt Rebus kaivelee eläkepäiviensä ratoksi vanhoja tapauksia, joista Maria Turquandin hotellihuonekuolema ei jätä häntä rauhaan. Myös nykyajan rikokset kiinnostavat häntä, ilmeisen ikuisesti. Rebusin pitkä ja omituinen suhde rikollispomo Iso-Ger Caffertyyn auttaa häntä tunkemaan mukaan tutkintaan, jota rikoskomisario Siobhan Clarke ja Malcolm Fox selvittävät; Clarke Edinburghin poliisin ja Fox Gartcoshiin Glasgown liepeille sijoitetun ”skottikeskuspoliisin” palkkalistoilla.

Entinen poliisi ja nykyinen portsari löytyy kuolleena heti juteltuaan Rebusin kanssa. Rikollisten lakimies katoaa. Darryl Christie, sarjasta jo aiemmin tuttu rikollismaailman nousukas, hakataan kotiovellaan. Foxin sisko on rahapelikoukussa. Hämäräperäisten rahojen tutkiminen johtaa veroparatiiseihin. Rankin saarnaa hetken brittiläisestä rahanpesusta ja kaikki liittyy kaikkeen.

Vaikka juoni on mutkikas ja uskottavuuden rajoilla mennään, on uusin Rebus-suomennos sujuva, luotettava ja suositeltava dekkari. Pientä kustantajaa tulee kiittää pitkän sarjan tuomisesta suomenkielisten lukijoiden ulottuville.

Rankin on kirjoittanut myös kaksi erillistä Malcolm Fox -romaania, joita ei ole (vielä) suomennettu, sekä ainakin kolme romaania salanimellä Jack Harvey. Televisiostakin tuttu (sekä John Hannahin että Ken Stottin näköisenä) Rebus seikkailee myös viime vuonna ensi-iltansa saaneessa näytelmässä Rebus: Long Shadows, jonka Rankin on kirjoittanut yhdessä Rona Munron kanssa.