”Uskonette vakuuttamatta, että minun päähäni saattaa pälkähtää ihan mitä tahansa.”

Juice Leskisen (1950-2006) muistelmien edellinen osa (e.ch. eli ennen kirroosia) jäi ainoaksi. Jälkimmäisen osan oli tarkoitus ilmestyä vuonna 2007. Siinäpä tärkeimmät (Tammi 2003; 3.p. 2007) on taiteilijan itsekeskeinen ja -rakas muistelmateos, jonka hän kertoo kirjoittaneensa ilman päiväkirjoja ja keikkakalentereita, pelkästään ulkomuistista.

Muistiin on jäänyt ilmeisen paremmin ja elävämpänä elämän alkupuoli kuin viimeisimmät vuodet, sillä kirjan alku on oikein mielenkiintoista luettavaa. Lapsuus- ja nuoruusmuistot Juankoskelta ovat raikkaita ja vaikuttavat rakkailta. Loppupuolella Leskinen sortuu itsesäälin ja omahyväisyyden sekaiseen tilitykseen ryyppäämisestään ja naisistaan, jotka huijaavat ja pettävät.

Musiikista ja sen tekemisestä Leskinen kirjoittaa yllättävän vähän. Bändeistään hän kertoo lähinnä niiden kokoonpanojen vaihtumisten kautta. Teos antaa kuvan monipuolisesti lahjakkaasta miehestä, joka rakasti itseään, mutta josta ilmeisesti kovinkaan moni muu ei juuri pitänyt. Sen Leskinen vaikuttaa itsekin tienneen eikä se häntä ilmeisesti suuremmin vaivannut.

Juice Leskinen jätti lähtemättömät jälkensä suomalaiseen populaarikulttuuriin, mutta ihmeen vähän Siinäpä tärkeimmät niiden jälkien synnystä kertoo. Jotain sellaista muistelmilta kuitenkin odotin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s