Modernistin intensiivinen elämä

Helena Ruuskan perusteellinen Marja-Liisa Vartio – kuin linnun kirkaisu (WSOY, 2012) on ensimmäinen Marja-Liisa Vartio -elämäkerta. Sillä on ansionsa, mutta myös puutteensa.

Ruuska kertoo Säämingissä Sairasena syntyneen ja Savonlinnassa Haavikkona kuolleen mutta kirjailijana Vartiona tunnetun Marja-Liisan (1924-66) lyhyeksi jääneestä elämästä ja vaikuttavasta, muttei kovin luetusta, tuotannosta kirjeiden, päiväkirjojen ja haastattelujen pohjalta elävästi ja seikkaperäisesti, välillä ehkä liiankin perinpohjaisesti.

Ruuska myös kuvailee Vartion tuotannon ensimmäisistä runokokoelmista pääteoksena pidettyyn Hänen olivat linnut -romaaniin asti, ja jossain määrin myös analysoi Vartion tuotantoa. Joskus elämäkerturi asettaa kovin yksioikoisia yhtäläisyysmerkkejä elämän ja fiktion välille; enimmäkseen onneksi ei. Välillä tuntuu, että kirjoittajan urakka on osoittautunut liian suureksi, kun virheitäkin on tekstiin jäänyt.

Elämäkerran kohde oli Ruuskan mukaan ristiriitainen henkilö, jossa savolainen kansanomaisuus yhdistyi omintakeiseen taiteelliseen näkemykseen; luonnonlapsi ja älykkö, joka pystyi olemaan oma itsenä niin sukulaistensa nurkissa maalla kuin pääkaupungin kirjallisissa salongeissa. Perhe-elämää, varsinkaan kirjailijan suhdetta lapsiinsa, Ruuska ei kovin paljon käsittele. Hyvä niin, että sillä etenkin kotiapulaisen haastattelun pohjalta mennään välillä juoruilun puolelle.

Marja-Liisa Vartio oli yksi suomalaisen romaanin uudistajista, maamme modernin kirjallisuuden suuria nimiä. Vartion ensimmäinen runokokoelma Häät ilmestyi vuonna 1952 ja sai kiittävät arvostelut. Heti seuraavana vuonna julkaistiin Vartion toinen runokokoelma Seppele. Vartion ensimmäinen romaani Se on sitten kevät ilmestyi vuonna 1957. Toinen romaani Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö ilmestyi seuraavana vuonna. Kolmas romaani Kaikki naiset näkevät unia ilmestyi vuonna 1960 ja neljäs Tunteet vuonna 1962. Vartion kuolinvuonna 1966 ilmestyi vielä hänen itsensä runoistaan ja novelleistaan valikoima kokoomateos Runot ja proosarunot. Viimeinen romaani Hänen olivat linnut julkaistiin postuumisti vuonna 1967. Kolme kokoelmaa Vartion päiväkirjoja ja kirjeitä on julkaistu 1990-luvulla: Ja sodan vuosiin sattui nuoruus, Nuoruuden kolmas näytös ja Lyhyet vuodet.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s