Parisuhde pahimmillaan?

Kiltti tyttö (WSOY, 2013; Gone Girl, 2012, suomentanut Terhi Kuusisto) on Gillian Flynnin läpimurtoteos. Se on jännitysromaani ja avioliittoromaani, jonka 447 sivua on luettava tarkasti viimeiseen sanaan ja pisteeseen asti, jotta kokonaiskuva paljastuu. Ja sittenkin jokin jää kaikertamaan, sillä kertomuksen edetessä kertojat ovat huijanneet lukijaa niin moneen kertaan ja niin monin tavoin, ettei heihin uskalla luottaa.

Eivätkä he – aviopari Amy ja Nick – taatusti luota toisiinsa. Ei pidä antaa alun hämätä. Tämän teoksen juonessa ja tyylissä on vetovoimaa, joka ylittää sen, etten pitänyt yhdestäkään henkilöhahmosta, vaikka he kiehtovia ovatkin. Kirjailijan ihmiskäsitys on varsin kyyninen, mutta koukuttaahan se, kun huimat trilleripiirteet yhdistyvät psykologisesti uskottavaan kuvaukseen kieroutuneesta parisuhteesta.

Kirja alkaa pariskunnan viidennestä hääpäivästä, jolloin Amy katoaa ja pariskunnan talosta löytyy kamppailun jälkiä ja verijäämiä. Tarina on kuitenkin alkanut jo aiemmin siitä, kuinka tämä viehättävä ja säkenöivä pariskunta kohtasi ja päätyi yhteen.

On vaikea kuvailla teosta ristiriitaisuuksineen, salaisuuksineen, manipulointeineen, juonitteluineen ja kierouksineen yhtään tämän enempää paljastamatta liikaa siitä, mistä kaikesta onkaan kyse. (En suosittele lukemaan useimpia kirjaa koskevia bloggauksia ennen kirjan lukemista.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s