Belinda Bauerin Kadonneet lapset (Karisto, 2013; Finders keepers, 2012, suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom) on huima jännäri.
Hautanummesta ja Tappajan katseesta tuttu Shipcottin kylä Exmoorin nummilla kokee taas kovia, kun lapsia siepataan pysäköidyistä autoista ja paikalle jätetään lappu, jossa lukee ”Te ette rakasta häntä”. Johtolankoja on niukasti eikä lunnasvaatimuksia kuulu, muttei löydy ruumiitakaan.
Trilogian aiemmista osista tuttu, nyt jo 17-vuotias Steven Lamb (joka rakastuu) ja kyläpoliisi Jonas Holly (joka palaa sairauslomalta töihin vaikkei pitäisi) ovat taas tapahtumien keskipisteessä. Katoamisia tutkivat komisario Reynolds ja konstaapeli Rice jäävät sivuosiin.
Bauer kirjoittaa taitavasti. Huiman jännittävä juoni, kiehtova kylä- ja nummimiljöö sekä moniulotteiset, ristiriitaiset henkilöt on luotu huolella.
Loistavaa jännitystä. Kirjan voi hyvin lukea tuntematta sarjan aiempia osia, mutta suosittelen koko trilogiaa.
(Sitä en ymmärrä, miksi kirjan kannessa lukee tekijän ja kirjan nimen lisäksi Tiedätkö aina missä lapsesi on?)
Tuulevin lukublogi 