Filosofisen vuoropuhelun yllättävä loppu

Uusiseelantilaisen Bernard Beckettin Genesis (Tammi, 2009; Genesis, 2006; suomentanut Kaisa Kattelus) on merkillinen tulevaisuuskuvitelma.

Teos etenee suullisena kuulusteluna, jossa nuori päähenkilö Anax pyrkii Platonin perustaman Valtion – saarivaltakunta, joka on selviytynyt suursodista ja kulkutaudeista eristäytymällä ja totalitaristisella hallinnolla – päättävän elimen Akatemian jäseneksi.

Viisi tuntia kestävässä kuulustelussa kokelas vastaa paitsi suullisesti myös hologrammien avulla. Hologrammeissa hän esittää oman näkemyksensä yhteiskunnan alkuajoista, joista on säilynyt litterointeja. Ne ovat ihmisen ja robotin vuoropuheluita, joiden ihmisosallistuja Adam Forde (2058-2077) on Anaxin suuren kiinnostuksen kohde. Viittauksia on nimissä sekä antiikin Kreikan filosofiaan että Raamatun luomiskertomukseen.

Lyhyt ja juonellisesti ohut romaani on selkeästi suunnattu nuorille lukijoille, joille näin esitellään filosofisia kysymyksiä älykkyyden ja tietoisuuden olemuksesta sekä oikean ja väärän suhteesta. Se on myös pohdintaa ihmisen ja tekoälyn suhteesta; jopa kannanotto.

Aihe tuntuu ihmeen ajankohtaiselta nyt, kun on juuri saatu Etlan (Elinkeinoelämä tutkimuslaitos) arvio, jonka mukaan tietotekniikka kehittyy niin voimakkaasti, että se uhkaa joka kolmatta ammattia Suomessa kahdenkymmenen vuoden sisällä. Tämän kirjan lukeneena alkaa toivoa, ettei ihan joka hommaan edes kehitettäisi robotiikkaa.

Teoksen loppuratkaisu on yllättävä. Paljastamatta liikaa on vaikea kertoa enemmän. Kaikkea sitä tulee lukeneeksi!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s