Päivi Jokitalon Powerpoint-vapaa vyöhyke (Avain, 2013; 150 sivua) on suunnattu erityisesti kirjastoille ja kirjastolaisille, mutta sopii muillekin uudenlaisista kehittämistyön menetelmistä kiinnostuneille. Powerpoint-vapaus tarkoittaa vapautta siitä, että vain yksi puhuu, kun muut kuuntelevat – vapautta tehdä tasavertaisina yhdessä.
Kehittämistyö muuttaa nopeasti muotoaan, kun uudenlaista ajattelua opetellaan avoimissa, itseohjautuvissa verkostoissa niin sanotuin epäkonferenssimenetelmin. Toiminta on kirjan mukaan silloin paitsi elämyksellistä ja hauskaa myös tehokasta.
Yksi esimerkki todellisesta epäkonferenssista on suomalaislähtöinen ”kirjastojen kansanliike” Cycling for Libraries, jossa kirjastoihmiset ovat kokoontuneet oppimaan ja verkostoitumaan pyöräillen eri puolilla Eurooppaa. Seuraavaksi fillaroidaan kesällä IFLA-konferenssin edellä Ranskassa.
Hyödyntääkseen kirjan oppeja ei kuitenkaan tarvitse
- pyöräillä
- olla kirjastoammattilainen
- järjestää epäkonferenssia
- vihata powerpointia.
Riittää että
- haluaa kokeilla jotain uutta (vaikka ihan pienesti)
- on avoin uusille asioille
- itseohjautuu
- pitää hyvästä yhteishengestä.
Käytännönläheinen kirja perustuu ajatukselle siitä, että yhdessä olemme enemmän niin koulutuksessa, kokouksissa, hankkeissa kuin asiakkaiden kanssa toimimisessakin. Se kertoo myös, ettei uusiin kehittämismenetelmiin tarvita niinkään rahaa tai välineitä — erilaisilla tarralapuilla pääsee jo pitkälle — kuin innostuneita ihmisiä.
Pieneen kirjaan on mahtunut monta aihetta kollaboratiivisesta johtamisesta innovatiivisten tiimien ja epäkonferenssien kautta kirjastojen paja-aktiviteetteihin. Niinpä se toimiikin suppeana johdatuksena moneen asiaan, joista kiinnostuneet voivat lukea lisää kirjassa mainituista lähteistä. Ne olisi mielestäni voinut alaviitteiksi ripottelun sijaan koota luetteloksi kirjan loppuun. Nyt sieltä löytyy kätevä pieni sanasto, joka kertoo, mitä (tässä yhteydessä) ovat camp, fablab, fasilitaattori, makerspace ja muut alan termit.
Tuulevin lukublogi 