Höttöä

Gayle Formanin nuortenromaani Jos vielä jään (WSOY, 2014; If I stay, 2009; suomentanut Ulla Selkänen) ja siihen perustuva samanniminen elokuva ovat harvinainen poikkeus sääntöön, jonka mukaan kirjasta sovitettu elokuva on aina huonompi kuin kirja. Se johtuu musiikista. Elokuvassa se on parasta, mutta kirjan sivuilta musiikki ei kuulu.

Kirja on yksinkertaisella kielellä kirjoitettu traagisen koskettavaksi tarkoitettu mutta etäiseksi jäävä tarina 17-vuotiaasta Miasta, joka häilyy liikenneonnettomuuden jäljiltä elämän ja kuoleman rajamailla tarkastellen itseään ja läheisiään sekä mennyttä elämäänsä ulkopuolelta.

Elokuvan Mia on kiiltokuvamainen, kaksi-ilmeinen tyttö, joka onnettomuuden jälkeisessä välitilassa säntäilee avojaloin pitkin sairaalan käytäviä ja sitä edeltävässä maailmassa soittaa upeasti selloa ja rakastuu kiiltokuvamaiseen rokkijätkään.

Vaihtoehtovanhemmat ovat reiluja ja elämässä kaikki hyvin, kunnes musiikki uhkaa erottaa nuoret rakastavaiset.

En kuulu kohderyhmään, mutta mietin, olisinko teinityttönäkään liikuttunut, vaikuttunut tästä hötöstä?

(Poikkeus: Sain kirjan ja elokuvalipun SF-filmiltä.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s