Olen jo kahdesti — Novelli on hieno laji ja Nobelistin viimeinen — ylistänyt blogissani Alice Munron (s. 1931; Nobelin kirjallisuuspalkinto 2013) sanataidetta, mutta siltä varalta, että vasta kolmas kerta sanoo toden, toistan Nuoruudenystävän (Tammi, 2015; Friend of My Youth, 1990; suomentanut Kristiina Rikman; 332 sivua) luettuani kanadalaiskirjailijan olleen jo varhaistuotannossaan yksi aikamme todellisista novellin taitajista.
Parasta Munron novelleissa ovat alut, keskikohdat ja loput sekä henkilöt, tapahtumat ja miljööt. Hän pystyy luomaan kokonaisen maailman 30-40 sivun tarinassa, jossa ihmiset ja heidän kohtalonsa tulevat tutuiksi nopein ja vakain lausein.
Kokoelmassa on kymmenen taitavaa, tarkkanäköistä ja tasalaatuista novellia, joissa ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Ne hipovat täydellisyyttä, jolle luottosuomentaja on jälleen osannut tehdä kunniaa kauniilla suomen kielellä.
