Alan Bradleyn kolmas Flavia de Luce -dekkari Hopeisen hummerihaarukan tapaus (Bazar 2015; A Red Hrring Without Mustard, 2011; suomentanut Maija Heikinheimo; 419 sivua) jatkaa valloittavan 11-vuotiaan harrastajasalapoliisin seikkailuja 1950-luvun englantilaiskylässä.
Flavia käy Bishop Laceyn markkinoilla ennustaja Fenellan teltassa, jonka onnistuu sytyttämään tuleen. Seuraavana yönä Fenella löytyy hakattuna vankkureistaan de Lucen kartanon mailta, joilla Flavia on luvannut hänen saavan leiriytyä. Sairaalahoitoon joutuneen ennustajaeukon tyttärentyttären Flavia piilottaa pian omaan huoneeseensa kartanon kylmässä siivessä. Sellainen on Flavia.
Pian kartanon mailta löytyy toinenkin rikoksen uhri – tällä kertaa kuolleena. Hänet Flavia on yllättänyt hieman aiemmin yöaikaan kartanon salista, eikä miestä tunnettu rehellisyyden perikuvana. Liittyvätkö rikokset toisiinsa? Miten niihin liittyy kalanhaju? Ja liittyykö niihin myös outo paikallinen uskonlahko hobblerit, josta Flavia on kiinnostunut?
Selvitellessään väkivaltatapausten lisäksi hämärää antiikkikauppaa Flavia törmää myös äitivainajaansa liittyviin tietoihin sekä tajuaa isänsä olevan valtavassa rahapulassa. Samaan aikaa on kostettava siskojen julmat kepposet ja kestettävä kirkkokuoroharjoitukset. Onneksi poliisit tällä kertaa jopa kehuvat.
Nokkela Flavia selvittää rikoksia rajattoman uteliaisuutensa, kemistin taitojensa — hänellä on käytössään isosetänsä kartanoon hankkima laboratorio, jota kukaan muu perheestä tuskin muistaa — ja taloudenhoitaja Mulletilta lypsämiensä kyläjuorujen avulla. Puutarhassa ahertava isän sotakaveri Dogger on Flavian uskottu ja ymmärtäjä, vaikka kaikkoaakin välillä omiin maailmoihinsa.
Bradley on luonut sarjaansa mielenkiintoiset henkilöt ja lumoavan menneisyyden maailman, joiden onnistunut yhdistelmä takaa viihdyttävyyden. Lapsipäähenkilöstä ja rikoksista huolimatta sarja sopii kaikille Flavian ikäisestä alkaen.
Tuulevin lukublogi 