Viiden kirjan haaste

Minut on haastettu.

1 – Kirja, jota luen parhaillaan

Robert Galbraithin Pahan polku (Otava, 2015; suomentanut Ilkka Rekiaro). Kolmas osa Cormoran Strike & Robin Ellacott -sarjaa. Olen kirjoittanut sekä ensimmäisestä että toisesta osasta. Tässä kolmannessa vaikuttaa olevan enemmän raakuuksia kuin aiemmissa tai välttämättä välittäisin lukea, mutta muuten pidän kyllä.

2 – Kirja, josta pidin lapsena

Pidin kovin monista kirjoista lapsena, joten valinta on vaikea. Luin kymmeniä kirjoja moneen kertaan, mutta ensimmäisenä mieleeni putkahtanut Frances Hodgson Burnettin Pikku prinsessa pääsee listalle. Romanttinen, traaginen, itkettävän ihana. Niitä harvoja lapsuuden/nuoruuden suosikkeja, jonka olen uskaltanut lukea aikuisena uudelleen — tosin alkukielellä varmuuden vuoksi.

3 – Kirja, joka jäi kesken

Niitähän riittää. Minulle ei ole ongelma jättää kirjaa kesken. Kaikkia maailman kirjoja en kuitenkaan ennätä lukea, joten miksi tuhlata aikaa sellaisiin, joista en pidä? Sovellan yleensä niin sanottua kymmenen prosentin sääntöä: jos satasivuinen kirja ei miellytä ensimmäisten noin kymmenen sivun aikana, se saa jäädä, mutta tuhatsivuisesta pitääkin sitten lukea jo sata sivua ennen kuin voi olla varma.

4 – Kirja, joka teki vaikutuksen

Näitäkin on monikymmenvuotisen luku-uran aikana ennättänyt kertyä melkoinen määrä. Mainittakoon tuoreimmasta päästä Kate Atkinsonin Elämä elämältä ja nuoruudesta J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta — mikään ennen sitä tai sen jälkeen ei ole vienyt minua samalla tavalla kokonaan toiseen todellisuuteen. Atkinsonin romaanissa toisia todellisuuksia on monia.

5 – Kirja, johon palaan uudelleen

Mitenhän tämä pitäisi käsittää? Johon olen palannut ja jatkuvasti palaan? Vai johon tulen palaamaan, olen päättänyt palata? Enää aikoihin en ole malttanut lukea uudelleen kirjoja, jotka olen jo lukenut kerran tai useammin, mutta, jos uusi lukeminen nyt sattuisi loppumaan kesken, ottaisin hyllystä minkä tahansa teoksen Margaret Atwoodilta tai Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon tahi Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaanin taikka Juhani Peltosen Valaan merkkejä, ellen jo mainittua Tolkienia. Voisi valintani olla myös Dorothy L. Sayersin Gaudy Night.

 

Varmaan melkein kaikki kirjablogit on jo haastettu, joten haastan ne, joita mahdollisesti vielä ei ole.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s