Luen runoja harvoin. Olen proosan lukija. Kirjabloggaajien joulukalenteria varten haastoin itseni runon äärelle. Raakkelin päivän kunniaksi pyrin syventymään Rakel Liehun kahdenteentoista runokokoelmaan Bul bul (WSOY, 2007. 85 sivua).
”Ja te —
vaihtakaa sanoja näissä runoissa, että niistä tulisi
näköisiänne, että kaikki pysyisi kätkössään kuin ankerias
joen mudassa, haistellen teitä ylimaallisella ajokoiran
hajuaistillaan, lähes kuurona kuin beethoven
OdottaenVaihtakaa sanoja ja kahlatkaa veteen
Hyvää matkaa”
Sellainen on Avauksen lopetus. Runo siis avaa kokoelman ja antaa samalla jonkinlaisen lukuohjeen: Tulkitse niin kuin haluat.
Helppoa tulkitseminen ei ole. Kokoelma on todella moniaineksinen. Runoissa kerrotaan putkiremontista, pyhimyksestä, pikku Antigonesta, Guigliamo/Alberto/Wladimirista (ehkä), rotasta, joka järsi Descartesin pääteosta ja toisesta, joka on sirkusrotta, sekä ampumisesta, munkista, pakomatkasta, kilpailusta, kivusta, kuolemasta. On Huuto ja on (Varmuus) — siis suluissa. Ja paljosta, paljosta muusta.
Runoissa on paljon kirjallisia, historiallisia ja kulttuurisia viittauksia. Esimerkiksi kokoleman nimen bul bul on persialaisen runouden satakieli. Proosamaisuudestaan huolimatta ne ovat lyyrisen rytmikkäitä. Ne ovat myös jossain määrin surrealistisia, vähintään absurdeja.
”Myös madot, valkoiset levottomat madot kuuntelevat”
Ajattelin, että Bul bul sopisi proosan lukijalle, sillä käsitin sen koostuvan proosarunoista. Ehkä ne ovat sellaisia tai kenties sittenkin osittain proosamaisia runonsäkeitä? Joka tapauksessa huomasin, että luen kuitenkin mieluummin proosaa, runollistakin, kun proosaksi naamioituvaa haastavaa lyriikkaa. Hukuin mielikuvien runsauteen, kyllästyin pohtimaan piilomerkityksiä, väsyin miettimään yhteyksiä ja viittauksia. Absurdit polut eivät johtaneet minnekään ja tulkinnat jäivät usein tekemättä.
Rakel Liehu on palkittu runoilija, näytelmäkirjailija ja prosaisti. Verkossa hänen runojaan voi lukea Electric Verses -sivustolla.
Tämmöinen luukku tällä kertaa. Huomisen luukku avatuu Hannan kirjokannessa. Eilisen luukun löydät Kirjaluotsista.
Tuulevin lukublogi 
En lue runoja varmaan koskaan… Ehkä pitäisi petrata asiassa. Mukavaa joulun odotusta sinulle :)
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos samoin!
TykkääTykkää
Hienoa, että haastoit itsesi lukemaan runoja! Itsekään en niitä paljon lue, mutta jotenkin ajattelen, että aina niistä jotain tarttuu mukaan, jokin mielikuva tai kielikuva, vaikkei tekstejä täysin ymmärtäisikään.
TykkääLiked by 1 henkilö
Enpä muista Rakel Liehun runoja lukeneeni. Olen kyllä runouden ystävä, mutta nykyrunoudesta olen huonosti perillä, enkä yleensä jaksa käsittämätöntä runoutta ollenkaan. Viimeksi luin turvallisesti Lauri Viidan runoja.
Hyvää joulunjatkoa, Tuulevi!
TykkääTykkää
Kiitos kommentista ja mukavaa joulun aikaa sinulle!
TykkääTykkää