Riidasta rikosvyyhdeksi

Peter Robinson kuuluu brittidekkaristisuosikkeihini sarjallaan, jonka pääosissa ovat ylikomisario Alan Banks ja komisario Annie Cabbot. Paha poika (Blue Moon, 2016; Bad Boy, 2010; suomentanut Ulla Ekman-Salokangas; 381 sivua) on laadukkaan sarjan yhdeksäs suomennos. Päätapahtumapaikkana on Eastvalen kaupunki Yorkshiressa, mutta tämä tarina kuljettaa henkilöitä ja lukijoita muun muassa Lontooseen ja Alan Banksin irtiottoreissun myötä myös Kaliforniaan.

Juliet Doyle, Banksien entinen naapuri, tulee poliisiasemalle kotoaan löytämänsä aseen kanssa tapaamaan Alania — ehkä toiveenaan hoitaa tilanne ystävien kesken. Banksin sijaisena Annie Cabbot toimii niin kuin kuuluu ja Doylen taloon tehdään etsintä. Moni asia menee kuitenkin peruuttamattomalla tavalla pieleen. Doylen tyttären pahispoikaystävältään suutuspäissään nappaamasta ja äidin sitten löytämästä aseesta alkanut lumipalloilmiö kasvaa melkoiseksi.

Kaikki on siis todella hullusti ja aivan sekaisin, kun Alan Banks palaa kotimaahan: tytär Tracy on pahan pojan matkassa, Annie Cabbot kuolemankielissä, koti mullin mallin ja sisäinen tutkinta häärii työpaikalla. Banksin lomalla saavuttama mielen tasapaino on heti uhattuna. Pienestä alkanut tapahtumasarja paisuu yhä suurempiin mittoihin niin poliisien kuin rikollistenkin näkökulmasta. Tarina etenee alun rauhallisuudesta kohti loppuratkaisua jatkuvasti tiivistyen ja tihentyen.

Banksin henkilöt, myös sivuhahmot, ovat todenmakuisia. Erakkomaisessa Banksissa voi havaita perinteisiä dekkarikirjallisuuden poliisiominaisuuksia, mutta siltiä hänen omapäinen ja melankolinen hahmonsa on aito. Robinson kirjoittaa selkeästi ja realistisesti, kikkailematta, luoden näennäisen vaivattomasti kokonaisen maailman.