Kirjallinen piiloleikki

Kerstin Ekmanin Huijareiden paraati (Tammi, 2014; Grand final i skojarbranschen, 2011; suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen; 474 sivua) on satiiri kirjallisesta huijauksesta.

Edustava Lillemor Troj on Ruotsin kirjallisuuden huippunimi, dekkareilla aloittava mutta Akatemiaan saakka päätyvä lehdistön suosikkityttö. Barbro ”Babba” Andresson on ulkonäöstään piittaamaton ylipainoinen nainen hänen kirjojensa takana. Novellikilpailuun osallistumisesta alkanut huiputus hiertää kaksikon välejä vuosikymmenten mittaan moneen kertaan, mutta miten sopimuksesta voisi irtautuakaan?

Ja olisiko Lillemor Trojn romaaneja olemassa ilman jompaa kumpaa naisista, vaikka ulkonäöllä ei olisikaan merkitystä? Babba kirjoittaa käsin vihkoihin ja Lillemor editoi koneella, ensin kirjoitus-, sitten tieto-. Millaista tekstiä Babbalta syntyisi ilman Lillemoria tai toisin päin? Ura jatkuu 1950-luvulta meidän aikaamme, vaikka välirikko seuraa toistaan, sillä loppujen lopuksi he ovat pääsemättömissä toisistaan.

Näin siis romaanissa. Todellisuudessa Babba ja Lillemor ovat saman kirjailijan kaksi puolta, sillä pitkän uran ruotsalaisessa kirjallisuudessa kutakuinkin tässä romaanissa kerrotuin vaihein tehnyt Ekman on kyllä itse vahvasti mukana tässä huijariparaatissa. Näin noin kahdeksankymppinen kirjailija — ex-akateemikko, joka on toiselta nimeltään Lillemor — tutkailee ja availee lähes kolmenkymmenen teoksen uraansa.

Mainiota luettavaa kirjallisuuden synnystä, kirjoittamisesta, kirjailijana elämisestä, kirjallisista piireistä ja kirjailijan minuudesta kiinnostuneille. Erinomaisen hienosti kirjoitettua ja suomennoksena kauttaaltaan nautittavaa kieltä, mutta luulen, että tämän tarinan olisi voinut kertoa noin sata sivua lyhyemminkin. Tiivistämisen jalo taito ei ehkä kuulu sen enempää Babban kuin Lillemorinkaan vahvuuksiin.

Viihdyttävä mutta myös viiltävä.

Tekijä: Tuulevin lukublogi

Lukija. Kirjabloggaaja. Kirjastoihminen.

34 vastausta artikkeliin “Kirjallinen piiloleikki”

  1. Tätä kyseistä teosta en ole lukenut, mutta Ekmanin 2001 käännetyn Ikimuiston merkin luin joskus lukiossa ollessani (2002-2005). Oletko lukenut sitä? Sanoisin, että siinä on hieman samaa fiilistä kuin Paflagonian perillisissä tai Pessissä ja Illuusiassa. Kirjat, jotka kertovat kirjoista – tai kirjailijoista – ovat mielenkiintoisia (esim. Flaubertin Bibliomania).

    Liked by 1 henkilö

    1. En ole lukenut Ikimuiston merkkiä. Pitääpä tutustua. Olen tainnut aiemmin lukea Ekmanilta vain Tapahtui veden ääreellä, joka on loistava.

      Tykkää

  2. Tämä keikkui mun lukulistalla pitkään, mutta on sittemmin jonnekin pudonnut. Tässä on kyllä kiinnostava tämä iidea. Minua kiinnostaa kirjallisuuden ja kirjailijoiden ympärillä pyörivä kirjallisuus, joten saatanpa tämän hyvinkin jossain vaiheessa lukea. Etukäteen ajatellen tämä vaikuttaa mainiolta.

    Liked by 1 henkilö

  3. Koetin lukea tätä joitakin vuosia sitten, mutta kesken jäi. En päässyt sisään kirjan maailmaan, se tuntui liian pienissä piireissä pyörivältä minun makuuni. Ehkä pitäisi kokeilla Ekmanilta jotain muuta, olen kyllä lukenut kehuja hänen kirjoistaan.

    Liked by 1 henkilö

  4. Onpa kiinnostava asetelma, tuollaiset kirjallisuuden ympärille kiertyvät tarinat ovat kyllä kiehtovia. Kiitos lukuvinkistä, Ekman ei ollutkaan minulle ennestään tuttu.

    Liked by 1 henkilö

  5. Vaikutta varsin erikoiselta romaanilta, jossa ilmeisesti fakta ja fiktio sekoittuvat? Kerstin Ekmanista en ollut ennen kuullutkaan, mutta merkkaanpa ylös. Ihmisen ja identiteetin eri puolet kiinnostavat.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista. Kirjan voi uskoakseni hyvin lukea pelkkänä fiktionakin, mutta sitten on se toinen taso.

      Tykkää

  6. Luin pari vuotta sitten ruotsinkielisen alkuteoksen. Ihan mielenkiintoinen kirja, mutta luulen, että olisin saanut siitä irti enemmän, jos olisin lukenut Ekmanilta jotain muuta aiemmin.

    Liked by 1 henkilö

  7. En mä ollutkaan tajunnut, että tässä on jotain omaelämänkerrallista tai omia kokemuksia muuten taustalla. Kirja oli kyllä kiinnostanut aiemmin, mutta postauksen ja kommenttien jälkeen tuntuu, että kannattaa ehkä sittenkin tipauttaa pois lukulistalta.

    Liked by 1 henkilö

    1. Varmaankin, jos omaelämäkerrallisuus tökkii. Toisaalta kirjan voi hyvin lukea pelkkänä fiktionakin.

      Tykkää

  8. Mielenkiintoista! En ollut lainkaan tietoinen tuosta omaelämäkerrallisuudesta. En ole tätä lukenut, mutta olen hankkinut jo valmiiksi omaan hyllyyn. (Kuten Ekmanin Sudentalja-trilogiankin, jota sitäkään en ole vielä ”ehtinyt” lukea.)

    Liked by 1 henkilö

  9. Oletko lukenut Ekmanin Sudentalja-trilogiaa? Se on aivan loistava. Tapahtui veden äärellä oli myös aivan hirmuisen hyvä.

    Tämäkin kyllä kiinnostaa, koska tuo eri persoonallisuuksilla leikittely on kiehtovaa.

    Liked by 1 henkilö

    1. Sudentalja-trilogia on lukulistalla, mutta Tapahtui veden äärellä olen lukenut ja suuresti tykännyt.

      Tykkää

  10. Kuulostaapa mielenkiintoiselta. Sama asetelma oli muistaakseni jossain nuorena lukemassani romaanissa, mutta silloin oli kyse miehistä ja jostain kaupallisesta järjestelystä. Täytyykin tutkia hyllyjä, muistaakseni pidin kirjasta kovasti.

    Liked by 1 henkilö

  11. Kirjoittaminen on teemana herkullinen. Harmi, että teoksesta jää mieleen toive tiivistämisestä. Yllättävän useinkin kirjojen kohdalla tulee fiilis, että tiivistämällä teos olisi kiteytynyt joskikin sivumääräänsä suuremmaksi.

    Liked by 1 henkilö

    1. Melkein viisisataa sivua on usein liikaa, vaikka kirjailija olisi kuinka hyvä. Olen itse aika innokas tiivistäjä näin vanhemmiten ja myös tiiviimmän ilmaisun ystävä. Nuorempana oli toisin: mitä paksumpi kirja, sen parempi. Toki monisatasivuisuus on edelleen joskus perusteltua, mutta tässä tapauksessa idea olisi tullut vähän vähemmälläkin selväksi.

      Tykkää

  12. Luin Huijareiden paratiisin pari vuotta sitten, jolloin Kerstin Ekman oli minulle täysin tuntematon. Nyt olen hänet nähnytkin Turun Kirjamessuilla.
    Lukiessani en tajunnut, että tässä käsitellään kirjailijan työn eri ulottuvuuksia ja varmasti Ekmanin tuotannon tuntemisesta olisi ollut hyötyä. Mutta silti pidin kirjasta. Muistan kyllä, että yhdessä vaiheessa luulin kirjassa esiintyvää Babban miesystävää naiseksi, sillä nimi ei paljastanut sukupuolta. Mietin, että olisi pitänyt lukea ruotsiksi.

    Tykkää

  13. Kuulostaapa mielenkiintoiselta idealta! Kirjoittamisen ja kirjailijuuden pohtiminen kirjallisuudessa vaikuttaa hyvällä tavalla narsistiselta teemalta, joka tuo myös lukija lukuprosessiin useampia tasoja, kun hän tiedostaa koko ajan kirjan olevan kirjoitusprosessin tulos. Harmi että tiivistämisen varaa jäi.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista. Niin, mietin, että liekö Ekman jo niin grand-old-lady, ettei suostu ja/tai kustannustoimittaja ei edes pyydä karsimaan.

      Tykkää

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Gabriel Korpi

"Sekoitus Philip Marlowea ja cozy crime -dekkaria"

Nostetaan teksti pöydälle

Ajatuksia kirjoittamisesta, lukemisesta ja uskontotieteestä

Koirakirjasafari

Kirja-arvosteluja koirakirjoista

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tuumailen kulttuurikokemuksia, eniten kirjallisuutta.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

EAHIL 2020

Be Open Act Together

Luetut.net

Kirjablogi