Novelliketju lähimenneisyydestä ja -tulevaisuudesta

Episodiromaaniksi nimetty Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet (WSOY, 2016; 179 sivua) näyttäytyi minulle ehkä enemmän novellien kokoelmana. Vaikka niistä muodostui kokonaisuus, voisivat kertomukset, luvut, mielestäni toimia myös erillään.

Henkilöitä on paljon ja heidän kauttaan kirjailija linkittää taitavasti historiallisia tapahtumia ja dystooppisia tulevaisuusnäkymiä. Suuret linjat ja pienet ihmiset kohtaavat. Tapahtuu yllättäviä asioita, uni tai haave tavoittaa hetkeksi todellisuuden, historia toistaa itseään — voisiko se myös olla toistamatta? Entä jos asiat menisivätkin toisin?

Pienessä sivumäärässä käsitellään rohkeasti suuria asioita. Hieno teos, jonka teemat jäivät kaikertamaan mielen pohjalle.

Mainokset

20 vastausta artikkeliin “Novelliketju lähimenneisyydestä ja -tulevaisuudesta”

  1. Tämä kuului myös minun viime vuoden lukukokemusteni elämyksellisimpiin. Vieläkin hyvin mielessä, ja uniinikin ryömi. Jotain upean magneettista täsä oli! Pitäisi vaikka loppuvuodesta lukaista uudestaan.

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiinnostuin tästä kirjasta viime vuonna, mutta unohdin tehdä varauksen kirjastosta. Kiitos siis muistutuksesta, tein sen nyt :) Hetki saattaa mennä, kun varausjonossa on 247 ennen minua.. Joskus episodiromaaneissa häiritsee henkilöiden paljous ja tarinan katkonaisuus, mutta ilahduttaa sen oivaltaminen miten kaikki linkittyy toisiinsa. Odotan tältä kirjalta tuollaista oivaltamisen kokemusta.

    Liked by 1 henkilö

  3. En ole tästä oikein osannut kiinnostua, mutta nyt kun kuvailet sitä novellimaiseksi, saatoin vähän muuttaa mieltäni. Täytyypä kirjata kirjan ja kirjailijan nimet muistiin vastaisen varalle. :)

    Liked by 1 henkilö

  4. Ensin katsoin, että kävisi novellihaasteeseenkin varmaan, mutta että dystopiaa…. kaikista mahdollisista genreistä mun on vaikein kuvitella lukevani mitään dystopiaa… joskus voi olla niin ylivoimaisen ahdistavaa jopa ajatus jonkin lukemisesta, vaikka lukeminen itsessään on niin mieleistä ja mahtavan rentouttavaa. Tässä voisi heittäytyä ihan filosofiseksi ellei jo nukuttaisi sen verran ;-)

    Liked by 1 henkilö

  5. On varmaan makuasia, pitääkö Puikkosen kirjaa novellikokoelmana vai episodiromaanina. Minustakin tarinat olivat itsenäisiä novelleja, joita yhdisti samat henkilöt. Ehkä episodiromaani-nimitys on muodikkaampi. Hieno kirja joka tapauksessa. Viimeinen tarina sijoittuu tulevaisuuteen, vuoteen 2027 ja siinä käsikirjoittajien ryhmä kirjoittaa eli sepittää hyviä uutisia. Aivan jo tätä vaihtoehtoisen totuuden aikaa.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s