Paula Hawkinsin Tummiin vesiin (Into the Water, 2017; suomentanut Antti Autio; 415 sivua) alkaa, kun pikkukaupungin joesta löytyy Nel Abbotin ruumis vain vähän aikaa sen jälkeen, kun sieltä on nostettu kuollut teinityttö Katie, joka oli Nelin tyttären Lenan paras ystävä. Onko Nel pudonnut, hypännyt vai työnnetty jokeen, joka kiehtoi häntä suuresti? Miksi Katie päätyi jokeen?
Nelin sisar Julia, joka käyttää nimeä Jules, tulee paikalle pitääkseen huolta sisarentyttärestään, jota ei ole koskaan tavannut. Nuoruudessa tapahtuneiden asioiden vuoksi hän ei ole halunnut edes puhua Nelille, saati tavata tätä. Joki pelottaa Julesia siinä missä se kiehtoi Neliä. Nel kirjoitti kirjaa kaikista niistä naisista, jotka jokeen ovat päätyneet — aina noitina ns. uittotestiin joutuneista alkaen. Siitä pikkukaupungissa ei pidetty.
Paula Hawkinsin Nainen junassa osoitti, että kirjailijalla on hallussa keinot kertoa tarinaa monesta eri näkökulmasta, purkaa juonikiemuroita auki vähä vähältä ja näyttää että todellisuus voi olla eri henkilöille erilainen. Siinä hän on hyvä myös nyt: salaisuudet paljastuvat vähä vähältä, jokaisella on oma näkemyksensä totuudesta ja kokonaisuus muodostuu pienistä paloista, joiden yhteensovittelu voi olla varsin väkivaltaista.
Romaanissa on lukuisia kertojia — luvut on otsikoitu heidän nimillään ja kerrotaan heidän kannaltaan, osa minä-muodossa, osa hän-kerrontana; lisäksi Jules ”puhuu” Nelille — ja kestää aikansa ennen kuin tietää, kuka on kuka ja miten he liittyvät toisiinsa. Tekniikka on koukuttava ja tarjoaa perusdekkaria (jos sellaisia edes on) haastavampaa luettavaa. Tarina ei ole kaunis, mutta kiehtova se on. Henkilöt ole järin mukavia, mutta kiinnostavia kyllä salaisuuksineen, muistoineen, pelkoineen ja toiveineen.
Yöpöydän kirjat emännöi tämänvuotista dekkariviikkoa. Tällä tekstillä olen mukana Maanantaitempauksessa. Lue myös muut päivän postaukset:
- Tuntematon lukija klo 10
- Hurja Hassu Lukija klo 11
- Kirjan pauloissa klo 12
- Kirjojen elämänmullistava taika klo 13
- Tuijata – Kulttuuripohdintoja klo 14
- Orfeuksen kääntöpiiri klo 15
- Oksan hyllyltä klo 16
- Yksi pieni lukupäiväkirja klo 17
- Kirja vieköön! klo 18
- Kirsin kirjanurkka klo 20
Tuulevin lukublogi 
Hawkins-kaimani kirjoihin en ole vielä tutustunut, mutta tämä vaikuttaa kirjalta, jonka lukemisessa saa askarrutusta aivoilleen. Moninäkökulma on hieno tekniikka, kun se pysyy sopivien rajojen sisällä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Näin on!
TykkääTykkää
Luin ja bloggasin Tummiin vesiin juuri juhannusviikonloppuna. Olinhan minäkin koukussa, jotta saisin selville salaisuudet, mutta ei tämä minun lajini ole. Toivon lukukokemukseltani oivalluksia ja/tai koskettamista ja Tummiin vesiin ei tarjonnut kumpaajaan. Sujuvaa kyllä, mutta jäikö mieleen mitään enempää kuin se, että viileään veteen meno kiinnostaa entistä vähemmän? En ollut ihastuksissani myöskään Nainen junassa -trilleristä, mutta 20 miljoonaa myytyä kirjaa todistanee, että moni muu haluaa lukea juuri näitä naisille kirjoitettuja trillereitä!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiintoisaa. Kirja ei vaikuttanut mitenkään suhtautumiseeni kylmään veteen menemiseen / uimiseen. (Uin vain luonnonvesissä.)
Dekkarit ovat minulle (enimmäkseen) todellisuuspakoa ja ajanvietettä.
TykkääTykkää
Luin Nainen junassa viime kesänä kun luettava loppui saaressa ollessa ja olin pakotettu tutustumaan kirjaston e-kirjatarjontaan. Oli ihan koukuttava kirja ja jaksoin lukea tabletilta loppuun, vaikka se ei formaattina yleensä houkuttele. Ehkä jätän tämän uusimman Hawkinsin odottelemaan vastaavaa tilannetta :)
TykkääLiked by 1 henkilö
Sopii varmasti vähintään yhtä hyvin vastaavaan tilanteeseen.
TykkääTykkää
Nainen junassa oli kiehtova juurikin sen näkökulmien vaihtelun vuoksi. Olisikohan tässä samanlaista mielenkiinnon herättelyä tarjolla?
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä on. Näkökulmia riittää!
TykkääTykkää
Hawkinsin uutuus pitää ehdottomasti lukea joku päivä! Pidin edellisessä mm. siitä ettei päähenkilö ollut mitenkään miellyttävä hahmo, suorastaan antisankari, ja siltikään kirjaa ei voinut laskea käsistään.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista. Lue ihmeessä, jos edellisestä pidit. Eipä ole sankareita tässäkään.
TykkääTykkää
En kovasti innostunut Hawkinsin esikoisesta ja ehkä osittain siksi tämä uusi ei jaksa innostaa niin paljon, että nostaisin lukulistalleni. Olen lukenut arvioita tästä kirjasta (The Sunday Timesin kulttuuriliitteestä ja blogeista), mutta ei vain synny lukufiilistä. Jokin haraa vastaan eikä sitä oikein voi edes perustella: se on vain intuitio, joka ”varoittelee”. Oikeastaan ihan hyvä niin, koska jotenkin on tässä runsaudenpulassa karsittava kirjoja :D
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaikkien ei onneksi tarvitse kiinnostua kaikesta. Lukemista todella riittää aina. Joskus (alku)innostun kirjablogien ja/tai arvostelujen ansiosta kirjoista, joista sittemmin huomaan, etteivät ne ehkä olekaan minun kirjojani — siis ennen kuin edes saan ne käsiini tai alan lukea niitä.
TykkääTykkää
Nainen junassa tuli katsottua leffana ja pidin juonen yllätyksellisyydestä. En tiedä mikä on syynä, mutta minuun trillerit/dekkarit iskevät enemmän leffamuodossa. Draaman puolella on sitten toisin päin. Kiitos kiinnostavasta postauksesta!
TykkääLiked by 1 henkilö
Pidän trillereistä myös leffoina, mutta Nainen junassa on näkemättä. Usein elokuva on minulle kirjan jälkeen pettymys – lajityypistä riippumatta.
TykkääTykkää
Tämä kirja löytyy lukulistaltani! Tykkäsin kovasti Nainen junassa kirjasta. Tämä vaikuttaa ainakin yhtä jännittävältä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista. Samanlaista uhkaavaa salaperäisyyttää näissä on.
TykkääTykkää