Miten ruman ja julman tarinan kertokaan Aris Fioretos romaanissa Mary (Teos, 2016; Mary, 2015; suomentanut Liisa Ryömä; 337 sivua)! Ja samalla niin pakahduttavan kauniin. Miten on mahdollista kirjoittaa diktatuurista, vankeudesta, mielivallasta, kidutuksesta ja eristämisestä näin?
Nimihenkilö on 23-vuotias arkkitehtiopiskelija, joka elää nuoruuttaan Ateenassa sotilasdiktatuurin aikana 1970-luvulla. Poikaystävä Dimos kuuluu sotilashallintoa vastustavaan opiskelijaliikkeeseen. Nuori nainen vangitaan, kun hän mielenosoituksen melskeessä etsii Dimosta kertoakseen tälle olevansa raskaana.
Vankilassa Mary ei suostu kertomaan mitään, ei edes nimeään. Hänet karkotetaan Rottasaarelle muutamaan muun naisvangin, joista yhdellä on mukanaan pieni poikansa, kanssa. Naisten on määrä sotilaiden vartioimina valmistella aiemminkin vankilana toimineet, mutta sittemmin kansainvälisestä painostuksesta johtuen tyhjennetyt, vankilarakennukset jälleen diktatuuria uhmaavien miesvankien käyttöön.
Mary on vahvan naisen tarina ja intensiivinen kannanotto vapauden puolesta. Luvut, jotka kuvaavat elämää ennen vankilaa, keventävät muuten ahdistavan raskasta tarinaa.
Tuulevin lukublogi 
Tuulevi, sait kiinnostumaan. Olen lähiaikoina lukenut kaksi kirjaa, jossa päähenkilö on (tai on jonkin aikaa) vankilassa, Raili Mikkasen Hilja ja Petina Gappah Muistojen kirja. Suljettu, kontrolloitu yhteisö kuvastaa äärimmillään yhteiskunnan arvoja.
Kiitos naistenviikko-osallistumisesta. Voit vielä tämänpäiväiseen koontiini liittää linkkisi 😀.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiva kuulla! Olinkin laittanut tuon Hiljan aiemmin ns. korvan taakse. Voisin lukea sen. Ehkä myös Gappahin teoksen.
TykkääTykkää
Mary on kyllä vaikuttava kirja, harmittaa kun en saanut siitä kirjoitettua mitään ennen kuin palautin kirjan kirjastoon. Olen vuoden sisään ollut kuuntelemassa Fioretosia kaksi kertaa, ensin Helsingin kirjamessuilla ja sitten Helsinki Litissä, jossa hän keskusteli juurikin ihanan Petina Gappahin ja Sirpa Kähkösen kanssa. Se oli valtavan kiinnostava keskustelu. Ihmettelen yhä uudelleen, miten Fioretos osaa miehenä kuvata niin herkkävaistoisesti naisen sielunelämää. Minulta myös lämmin suositus Gappahin romaanille, myös hänen novellinsa ovat hurjan kiinnostavia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Gappah on minulla lukupinossa.
Kuuntelin/katselin keskustelua Areenasta.
TykkääTykkää
En ole tätä kirjaa lukenut, mutta muutamat blogijutut ovat kyllä jääneet mieleeni. Varsinkin, kun pelkän kannen perusteella luulin kirjaa aluksi jonkinlaiseksi ruoka-aiheiseksi jutuksi. :) Aihe on sen verran rankka, etten ehkä tästä oikein innostu.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kansi kauniin kamalalla / kamalan kauniilla kirjalla.
TykkääTykkää
Olen miettinyt tämän kirjan lukemista jo aikaisemmin, mutta kirja kuulostaa sen verran julmalta, ettei vielä ole tullut sopivaa hetkeä. Tämä lomakin on ollut yhtä matalaliitoa, enkä halua lukea liian painostavaa ja ahdistavaa tarinaa lievässäkään stressitilassa…
TykkääLiked by 1 henkilö
Ymmärrän.
Toisaalta joskus tällaisen avulla saa omat stressin aiheet asettumaan oikeaan mittakaavaan.
TykkääTykkää
Tuulevi, aivan samoin minäkin ajattelin tai ihmettelin. Mitä voi kirja, jossa on järkyttävä aihe ja ahdistavat tapahtumat samalla olla niin kauniisti kirjoitettu. Kauniisti ja kirkkaasti. Ihan parhaita tänä vuonna lukemiani.
TykkääLiked by 1 henkilö
Samaa mieltä.
TykkääTykkää
Minä haluaisin lukea tämän ja avartaa maailmankuvaani, mutta tämä on mulle liian julmaa. Uskon että saisin luettua, mutten aloitettua, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Tuo Mikkasen kirja tarttui nyt kuitenkin tästä matkaan eli kirjastoon siitä varaus 😉
TykkääLiked by 1 henkilö
Minäkin emmin, mutta onneksi aloitin.
TykkääTykkää