Sankareita kaikki?

Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa (Minerva, 2014; Au revoir là-haut, 2013; suomentanut Sirkka Aulanko; 546) on mukaansatempaava historiallinen romaani, jossa on lempeän satiirinen ote, surullinen pohjavire ja paljon mustaa huumoria.

Välittömästi koukuttava tarina alkaa ensimmäisen maailmansodan mutaisissa ja väsyneissä loppumelskeissä, kun ranskalaisen luutnantti d’Aulnay-Pradelle, ilkeä ja julkea mies, ylennyksen toivossa haluaa vallata vielä yhden kukkulan eikä saa miehiään saksalaisten kimppuun muuten kuin tappamalla pari omaa miestä vihollisen piikkiin. Pahaksi onnekseen tarinan keskushenkilö Albert Maillard, varovainen ja säikky mutta ehdottoman oikeudentuntoinen rivimies, huomaa tavan, jolla loppuunajelut miehet saatiin mukakostohyökkäykseen, ja tulee elävältä haudatuksi. Vielä pahemmaksi onnekseen Édouard Péricourt, rikkaan porvarisperheen lahjakas ja vallaton vesa, onnistuu kaivamaan rintamatoverinsa pinnalle ja herättämään tämän henkiin.

Miehet ovat pääsemättömissä toisistaan, sillä Edouard haavoittuu kammottavalla tavalla, ja Albert kokee velvollisuudekseen auttaa häntä. Millaiseen juontenkieputukseen se johtaakaan! Miten se saattaakaan luutnantin tekemisiin Péricourtin suvun kanssa. Miten luontevasti kaikki kietoutuu yhteen sen kanssa, että 1,3 miljoonaa kaatunutta ja enimmäkseen taistelukentille miten kuten haudattua ruumista olisi saatava laajoille sotilashautausmaille. Ja miten tarina nostaa esiin muun muassa sen ristiriidan, että kaatuneille pystytetään muistomerkkejä ja osoitetaan kunniaa, mutta vammautuneet kotiinpalanneet saavat osakseen kunnioituksen sijaan korkeintaan sääliä, ovat usein menettäneet työpaikkansa ja joutuvat pärjäämään omillaan.

Enemmittä paljastuksitta lupaan, että tämä kirja kannattaa lukea, vaikkei olisi lainkaan kiinnostunut sodasta tai historiasta — saati sitten jos on! Lemaitre on huippulahjakas kertoja, joka osaa kirjoittaa niin, että tarina vie maailmaansa ja niin, että henkilöt elävät ihmisinä. Ei ihme, että tämä ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Pariisiin sijoittuva sota-, seikkailu-, suku-, rakkaus-, huijaus- ja ystävyysromaani sai Ranskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Goncourtin vuonna 2013.

 

Mainokset

16 vastausta artikkeliin “Sankareita kaikki?”

  1. Lemaitren kirja vetäisi minutkin mukaansa, vaikka yleensä karttelen sotaa sivuavia kirjoja eivätkä historialliset romaanitkaan ole lemppareitani. Hieno kirja, ja erittäin monipuolinen kirjailija. Tämä ja kaikki ne dekkarit saman herran kynästä lähtöisin – nostan hattua!

    Liked by 1 henkilö

  2. Tämä odottaa onneksi jo hyllyssä! Tiedän että Lemaitre on taitava mutta keväällä iski melkoinen sotakirjallisuusahdistus jonka vuoksi kirja on vielä lukematta. Mutta vielä sen aika koittaa!

    Liked by 1 henkilö

  3. Vaikuttavan oloinen kirja. Sodassa tapahtuu kaikenlaisia kummallisuuksia.. Sodan jälkeistä haavoittuneiden haukkumisen logiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt. En ole löytänyt siihen perusteluja.

    Liked by 1 henkilö

    1. Ensimmäinen maailmansota oli paitsi järkyttävä teurastus myös merkittävä vammauttaja eikä vuosikaudet juoksuhaudoissa ”märäntyneiden” ja usein kauheilla tavoilla vammautuneiden sotilaiden hyväksi tehty juuri mitään, missään.

      Eivätkä asiat sen paremmin ole olleet muidenkaan sotien jälkeen. Sankarivainajista kyllä puhutaan, mutta sankarihaavoittuneista…?

      Kirja on vaikuttava ja tarina rujo, muttei silti hankalaa tai synkkää luettavaa.

      Tykkää

  4. Muistelen lukukokemuksen olleen varsin vahva ja onnistunut, vaikka siitä jo jokunen tovi onkin. Viehätyin monikerroksisesta ja runsaasta tarinasta, jossa riitti käänteitä ja monenlaisia ihmiskuvauksia ja -kohtaloita. Ja Pariisi toki viehättää aina, ei siitä mihinkään pääse. Muuta en ole Lemaitrelta lukenutkaan, ehkä pitäisi?

    Tykkää

  5. No mutta tämähän on ihan pakko lukea! Olen lukenut Lemaitrelta pari dekkaria (Irenen ja Alexin) ja ne olivat melko kekseliäitä juoneltaan ja henkilöhahmoiltaan. Tämä Näkemiin taivaassa vaikuttaa sota-aiheestaan huolimatta erityien kiinnostavalta.

    Liked by 1 henkilö

    1. Onneksi kaikkien ei tarvitse pitää samoista kirjoista ja onneksi kirjan saa jättää kesken milloin vain. Eivät minullekaan jotkut sellaiset nappaa, joista moni muu ollut innoissaan.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s