Luolamiehen puolustuspuhe on vanhentunut

Yhdysvaltalaisen Rob Beckerin käsikirjoittaman ja Jarmo Perälän esittämän Luolamies-monologinäytelmän (Defending the Caveman, 1991; suomennos Ville Virtanen, ohjaus Pekka Laasonen, videosuunnittelu Jarmo Jääskeläinen, äänisuunnittelu Antti Puumalainen, valosuunnittelu Juha Westman) ensi-ilta oli Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä 7.9.2017.

Alkutunnelma oli luentomainen, vaikka Maria-näyttämön pienet ja matalaselkänojaiset penkit onkin uusittu elokuvateatteri-istuimiksi juomapullotelineineen. Lavalla oli pukuherra ja valkokankaalle heijastettiin kuvia. Puhetyyli oli esitelmöivä. Onneksi näyttämölle myöhemmin ilmestyi vähän liikettä ja valkokankaalle oivalluksiakin.

Pääasiassa muinaisilla sukupuolistereotypioilla pelaava teksti on kuitenkin väsähtänyttä eikä jaksa montakaan naurua kirvoittaa — pikemminkin hymähdyksiä, että noinhan se oli joskus ennen. Olikin hämäävää, että Luolamiehen syntymävuodeksi ilmoitettiin 1963, mutta hän kertoi miehistä ja naisista, parisuhteesta sekä sukupuolten eroista ja niistä aiheutuvista väärinkäsityksistä lähinnä 1970- ja 1980-luvuilla. Tunnistin paikoin vanhempieni sukupolven, en omaani, vaikka se on sama kuin tämän luolamiehen.

Teksti perustuu stereotypiaan, jonka mukaan miehet ovat kivikaudelta saakka olleet metsästäjiä ja naiset keräilijöitä. Tästä perinnöllisestä erosta johtuvat siten kaikki sukupuolten väliset erot ja niistä aiheutuvat ongelmat. Kirjoittaja haluaa puolustaa (luola)miestä kertomalla, ettei mies ole huonompi tai pahempi kuin nainen, vaan vain erilainen. Ikävä kyllä vastakkainasettelut ja yksinkertaistukset ovat vanhanaikaisia ja aikansa eläneitä. Nykynaisessa on metsästäjää, nykymiehessä keräilijää.

Monologi on rankka laji, jossa näyttelijälle tulee hiki. Liivipuvusta lähtee ensin takki ja sitten liivit. Hihat kääritään, solmiota löysätään. Pari kertaa (kuiskaajaksi kovaääninen) kuiskaaja joutui auttamaan Perälää, mutta muuten hän suoriutui urakastaan kunnialla.

Luolamies on kirjoitettu vuonna 1991 ja sen huomaa. Sitä on esitetty yli kolmellakymmenellä eri kielellä ympäri maailmaa; Suomessakin monilla näyttämöillä ja esimerkiksi Martti Suolasalon monologina esitys kestää yli kaksi tuntia. Kuopion Luolamiehen kesto on reilut puolitoista tuntia väliaikoineen ja se on riittävästi; lyhentäminen on ollut mainio päätös. Ne kohdat, jotka kenties edelleen ovat voimassa eli hauskoja, toimisivat nykyisin luultavasti parhaiten pikaisena stand-up-komiikkana.

Mietin, miksi tämä näytelmä on otettu ohjelmistoon. Ehkä siksi, ettei se ainakaan kalliiksi tule, kun tarvitaan vain yksi näyttelijä eikä lavastusta videoprojisoinnin lisäksi ole.

 

Blogiyhteistyö kaupunginteatterin kanssa.
Artikkelikuva: Sami Tirkkonen

Mainokset

18 vastausta artikkeliin “Luolamiehen puolustuspuhe on vanhentunut”

  1. Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen kirjoitus, jossa hienosti nostit esiin esityksen ansioita kuitenkin kriitisellä otteella, jolloin lukija jää miettimään: ”hymm… okei, pitäisiköhän minun nähdä tämä, jotta voin muodostaa siitä oman mielipiteeni?” Mielestäni on hankalaa kirjoittaa sellaisesta, josta ei hirveästi pidä, mutta jossa on myös hienoja asioita. Tekstisi oli minusta onnistunut ja tasapainoinen. :) viristävää luettavaa. :)

    Liked by 1 henkilö

  2. Ai kauhee, kuulostaa siltä, että teatteri-ilta ei ole ollut oikein nautinnollinen. Teatterimaailma on minulle vieras. Haluaisin käydä enemmän teatterissa, mutta pitänee harkita mitä siellä käy katsomassa. Tämänkaltaiset kokemukset taitaisivat pelottaa minut vain kauemmaksi sieltä…

    Liked by 1 henkilö

  3. Mielenkiintoista oli lukea tätä. Savarin arviossa olin aistivinani samanlaisia ajatuksia.
    Itse asiassa kirjoituksesi palautti mieleeni sen, mikä oli ensimmäinen ajatukseni kun näin syksyn ohjelmiston ensi kertaa kokonaisuutena: kovin setämäiseltä vaikutti. Viulusoittaja katolla ja Luolamies ovat tietysti mielettömiä klassikkoja, mutta on varmasti haasteellista tuoda niihin varsinaista uutta. Tästä en vielä tiedä, mutta Viulunsoittajan ajattelin kuitenkin käydä katsomassa, vaikkei se koskaan olekaan lukeutunut näyttämösuosikkeihini.

    Liked by 1 henkilö

      1. Minäkään en ole oikein musikaali-ihminen, mutta viimesyksyinen Annie Mestariampuja oli loistosuoritus, joten siinä suhteessa odotukset ovat korkealla Viulunsoittajankin suhteen.

        Liked by 1 henkilö

  4. Mielenkiintoinen kirjoitus. Kuulostaa tosiaan aikansa eläneeltä esitykseltä. Miltähän näyttäisi ja kuulostaisi tämä konsepti siirrettynä tähän päivään. Voisi olla vaikea toteuttaa, koska mieskuva/naiskuva ei ole enää niin mustavalkoinen kuin silloin joskus.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista.
      Kuopioon on tulossa vierailuesityksenä sellainen kuin Luolamiehen poika. Pitäisiköhän mennä katsomaan, miten sukupuoliroolit on mahdollisesti päivitetty.

      Tykkää

    1. Kiitos kommentista.
      Ei kaiken tarvitse olla uudenaikaista ja ajankohtaista – tehdäänhän paljon klassikoitakin – mutta tämän aihepiiri on sellainen, että päivitys olisi paikallaan.
      Monologi-klassikoista tuli ensimmäisenä mieleen Mielipuolen päiväkirja.

      Tykkää

  5. Vuodesta 1991 on oikeastaan jo aika pitkä aika. Varmasti on teksti sukupuolien välisistä eroista vanhentunut. Ei kuulostanut kauhean nautinnolliselta teatteri-illalta, mutta herätti ajatuksia ja sekin on tietysti aina hyvä.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista.
      Juuri niin. Sattumalta olin silloin puolet nykyisestä iästäni (kai noin voi sanoa?) ja sinä aikana on tapahtunut valtavasti muutoksia. Huomasin, että tekstiä oli yritetty pinnallisesti päivittää nykyaikaan esim. nykyjalkapalloilijan nimellä, muttei se riitä.
      Ajatusten herättäminen on yleensä hyvä asia.

      Tykkää

  6. Hohhoijaa.
    Teatteri on niin vahva, ainutkertainen taidemuoto, että siltä toivoisi todellakin muuta kuin nuhjaantuneita esityksiä. Olen käynyt tänä syksynä katsomassa jo viisi esitystä. Kolmea niistä voin suositella ja niistäkin vain kahta oikein lämpimästi. Myrskyluodon Maijasta en halunnut edes kirjoittaa, sillä niin vanhentunutta ja sekavaa koko esitys oli.
    Kurjinta on, jos joutuu kysymään, miksi tämä on päässyt ohjelmistoon. Klassikot ovat ihania, mutta kyllä niiltäkin toivoisi jotain uutta viritystä, jotain, mikä muodostaisi esityksestä kokemuksen. Tekstisi perusteella ei siis kannata tänä syksynä Kuopion teatteriin suunnata.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista.
      Ei ehkä tätä Kuopioon katsomaan, mutta kenties jotakin muuta? Muilta seudun bloggaajilta on tulossa postauksista muusta tarjonnasta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s