Taiteilijaelämää

Hyvä kirjallisuus, niin kuin kaikki hyvä taide, saa uskomaan elämän perimmäiseen kauneuteen. Sanat, värit lipuvat ohi kevyesti, mutta äkkiä tuntee kaiken painon ja merkityksen.”

Mila Teräs on kirjoittanut romaanin Helene Schjerfbeckistä, yhdestä Suomen tunnetuimmista taiteilijoista. Jäljet (Karisto, 2017; 285 sivua) alkaa Saltsjöbadenin kylpylähotellissa, Tukholman lähellä, syyspäivänä vuonna 1945. Helene Schjerfbeck piirtää yhtä viimeisistä omakuvistaan. 

Samalla hän keskustelee mielessään jo edesmenneen Helena Westermarckin kanssa eli palaa muistoissaan ensin köyhään, kipeään lapsuuteensa, sitten nuoruusvuosiin, jolloin pääsi piirustuskouluun ja maailmalle, myöhemmin ankariin vuosiin Hyvinkäällä kaksin äidin kanssa, mutta myös Tammisaaren aikoihin, kun teokset alkoivat kiinnostaa taidekauppiaita ja -keräilijöitä.

Firenze on kenties kaunein kaupunkin, jonka olen koskaan nähnyt, mutta ainoastaan silmille, ei sydämelle. Jotain kolkkoa ja painostavaa siinä kaikesta huolimatta on. Kaupunki on liian täydellinen, liian rikas taideaarteista ja siksi sitä on lopulta vaikea rakastaa.”

Schjerfbeckin elämän aikana tapahtui valtavia poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Maailma muuttui, elämä oli enimmäkseen raskasta, kivut raastoivat ja työlle oli aina liian vähän aikaa, mutta taitelija pyrki näkemään kauneuden ja hyvyyden sekä etsimään totuutta viivan ja värin kautta.

Otan luonnoskirjani ja kävelen korkeiden, pilarimaisten puiden alle. Tammisaaressa muistan St Ivesin. Molemmat paikkakunnat hellivät aisteja pienine taloineen, puutarhoineen, meren ja merilintujen äänineen.”

Teräs pääsee mielestäni hienosti niin päähenkilönsä nahkoihin kuin mieleenkin. Jäljet on kauniisti kirjoitettu, riipaiseva, lämmin ja lähelletuleva taiteilijaromaani.

Äiti on poissa, jotta eivät sammu värit, katkea viivat, laannu myrskyt, pölyty taidekirjat ja romaanit, haperru unelmat, hukuta tiskivesi: olen jättänyt äitini, jotta voin vielä elää.

Talvella asumme taas äidin kanssa yhdessä Hyvinkäällä, mutta nyt imen suoniini puiden sakeutta ja elinvoimaa.”

Taiteilijaromaanihaaste https://tuijata.wordpress.com


Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Taiteilijaelämää

  1. Paluuviite: Blogistanian kirjapalkinnot 2017 – Tuulevin lukublogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s