Kuva: NIina Tolonen

11. luukku: Tiedeaforismeja

Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien joulukalenteriin ja haastoin itseni lukemaan runoja. Tänä vuonna vuorossa ovat aforismit. Tiedeaforismikirja — uusia ajatelmia tieteestä (Into, 2017; 84 sivua) on Timo Salon toimittama kokoelma, jonka ovat toteuttaneet Tieteen päivät ja Suomen aforismiyhdistys.

Luulosta versoo epäluulo, tietämisestä kasvaa tiedonjano.” (Merja Leppälahti)

Kokoelman ajatelmat ovat tiedeaforismikilpailun satoa ja kirjoittajia on kaikkiaan 56. Suurimmalta osalta on mukana vain yksi, mutta monelta useampikin ajatelma. Oli hauskaa huomata kirjoittajien joukosta myös serkkuni Lauri Rikala tällä ajatelmallaan:

Olemme tieteen kiinnostuksen kohteita, emme sen käskyläisiä.”

Kirjan aforismit on jaettu kuuden teeman alle: Kuva ja kaikkeus, Valta ja valistus, Erhe ja edistys, Vastuu ja vapaus, Meno ja metodi. Mennyt ja tuleva. Kunkin teeman avaa jokin kokoelmaa varhaisempi aforismi tai lainaus:

Korkeinta totuuden kunnioittamista ei ole sen julistaminen, vaan etsiminen.” (Edvard Westermarck, 1862-1939)

Aforismien lukeminen on toisaalta helppoa ja toisaalta vaikeaa. Ne ovat lyhyitä tekstejä, joissa parhaimmillaan on pitkä ajatus.

Tiede nojaa kumottavuuteensa.” (Juha Kare)

Huomisen luukku avatuu Ei vain mustaa valkoisella -blogissa. Eilisen luukun löydät Kirjapöllön huhuiluja -blogista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s