Viihdyttävä Finlandia-voittaja

Juha Hurme sai kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksestaan Niemi (Teos, 2017; 448 sivua). Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto on Suomen Kirjasäätiön jakama tunnustus ansiokkaasta suomalaisesta romaanista.” Niemi ei kuitenkaan ole perinteinen romaani eikä asetu oikein mihinkään lajityyppiin. Kirjailija itse on nimittänyt sitä runoelmaksi.

Niemestä on kirjoitettu jo paljon, joten mitä minä siitä vielä sanoisin? Luin kirjaa monta viikkoa luku tai pari kerrallaan ja aina välillä jotakin muuta. En pystynyt moista runsaudensarvea yhtäjaksoisesti ottamaan vastaan. Niemessä on melkein kaikkea: runoutta, historiaa, filosofiaa, kansatiedettä, kielitiedettä, uskontotiedettä, musiikkitiedettä, teatteritiedettä. taidehistoriaa, tieteenfilosofiaa, kirjallisuustiedettä, kulttuurihistoriaa, luonnontieteitä… Ja paljon huumoria. Tyyli on pääosin lempeän kriittinen ja kaikesta tietorunsaudestaan huolimatta helppolukuinen, sujuva ja soljuva.

Niemen Niemi tarkoittaa kutakuinkin sitä aluetta, joka nyt on Suomi, mutta aivan ilman naapureiden (välillä jopa maailmanlaajuisten) asioiden ja ilmiöiden käsittelyä ei Niemestä ja niemeläisistä voi kertoa. Aikajänne on melkoinen: maailmankaikkeuden synnystä vuoteen 1809, jolloin Niemestä tuli Suomen suurruhtinaskunta. Lukujen nimet kertovat selkeästi, mistä seuraavaksi kerrotaan. Asiat voivat olla suuria ja pieniä, kuten luvussa kahdeksan: ”Hansakauppa, Annikaisen virsi, Nainen kertojana ja kerronnan keskushahmona, Piae Cantiones”. Tähtitieteen professori ja varhainen luonnontieteilijä Sigfrid Aronus Forsius on saanut kokonaisen oman luvun.

Opin lukiessani paljon. Muun muassa

  • ettei Lapissa ennätetty elää lainkaan keskiaikaa vaan siirryttiin suoraan rauta-ajasta uuteen aikaan,
  • miksi suomalaiset kutsuvat itänaapuria Venäjäksi ja sen asukkalaita venäläisiksi, vaikka kaikki muut, venäläiset itse mukaan lukien, käyttävät russ- tai ryss-alkuisia sanoja,
  • mikä löyly alunperin on,
  • miten uskomattoman monelle kielelle on käännetty ja versioitu kansanruno, joka alkaa ”Jos mun tuttuni tulisi”,
  • että hirsisalvosrakenne siirtyi uudelle mantereelle vuonna 1641 sinne karkotettujen mesäsuomalaisten myötä,
  • millaisen palveluksen suomalaisten lukutaidolle teki Daniel Medelplan.

Ja paljon, paljon muuta samalla kun viihdyin vallan mainiosti ja välillä ääneen naurahtelin.

Kannattaa lukea Niemi.

Mainokset

19 vastausta artikkeliin “Viihdyttävä Finlandia-voittaja”

  1. Seurasin jonkin sortin kohinaa liittyen tähän kirjaan (tai lähinnä Hurmeen puheeseen) palkitsemistilaisuudessa. Itse kirjasta en ole juuri mitään lukenut, joten kivasti valaisi tämä postauksesi teosta. Vaikuttaa kyllä siltä, että pitää se lukea.

    Liked by 1 henkilö

  2. Aivan samanlainen oli minunkin lukukokemukseni: helppolukuinen, sujuva ja soljuva. Minä luin kirjan suht. nopeasti, mutta niinpä olenkin ajatellut lukea sen joskus uudestaan. Niin paljon siinä on antia. Palkitsemisen arvoinen, oli genre mikä tahansa.

    Liked by 1 henkilö

  3. Olen ajatellut lukea Niemen, mutta tapani mukaan en pidä kiirettä. Tällainen kirja ei ainakaan vanhene. Kuvauksesi on mainio ja lisää lukuhaluani.

    Liked by 1 henkilö

  4. Nuo asiat, joita kirjasta opit on hulvattomia. En edes tiedä, mikä on hirsisalvosrakenne. Ihan on sananakin uusi, joten luultavasti kun tämän joskus luen niin opin valtavasti. Jostain syystä vaan Niemi ei oikein ole houkuttanut mua pariinsa, vaikka mulla olikin kova kiire se ostaa ja manasin kirjakaupassa, kun painos oli lopussa.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista.
      Salvoksella eli salvaimella pysyy hirsistä rakennettu rakennus kasassa. Nurkkasalvoksia on monenlaisia, esim. ristinurkka, koirankaula, lohenpyrstö.

      Tykkää

  5. Minä olen vältellyt tätä. Toisaalta kirja kiinnostaa ja kiehtoo, toisaalta sen runsaus on saanut minut epäröimään. Ehkäpä tartun tähän jossakin vaiheessa, sitten kun pöly laskeutuu.

    Liked by 1 henkilö

  6. Minä ostin tämän itselleni viime syksynä, mutta en ole vielä ehtinyt / jaksanut / saanut aikaiseksi tähän tarttumista. Kiinnostaa kyllä kovasti, mutta veikkaan että itselläkin lukeminen tulee sujumaan pala kerrallaan, nautiskellen ja ihmetellen. Jännästi ei ainakaan tunnu siltä, että tälle olisi sinänsä liikaa ennakko-odotuksia, olen aika avoimin mielin lähdössä lukemaan, mutta jotenkin tuo Finlandialaiseen tarttuminen aina vähän jännittää. Mutta ehdottomasti luen.

    Liked by 1 henkilö

  7. […] Morten A. Strøksnesin teoksesta Merikirja eli kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana (Gummerus, 2018; Havboka. Eller Kunsten å fange en kempehaj fra en gummibåt på et stort hav gjennom fire årstider, 2015; suomentanut Katriina Huttunen; 312 sivua) kiinnostuin katseltuani ja kuunneltuani Yle Areenasta HelsinkiLit-kirjallisuustapahtuman keskustelun, jossa Juha Hurme puhui kirjailijan kanssa. Teos onkin sukua Hurmeen Niemelle. […]

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s