Maija Sirkjärven esikoisnovellikokoelman Barbara ja muita hurrikaaneja (Teos, 2018; 235 sivua) voinee lukea kuuluvaksi niin sanottuun suomikummaan. Kirjan yhdestätoista novellista jokainen on vähintään häiritsevä ja osa suorastaan ällöttäviä.
Kuin hurrikaanit näiden kertomusten henkilöt rikkovat joko oman tai muiden elämän. Yleensä käy huonosti tai hyvin huonosti. Tarinat ovat kuin painajaisia.
Jos absurdius viehättää eikä väkivalta ällötä, tästä voi varmaan pitää paljonkin — niin kuin Reader, why did I marry him? Omaa lukuoloani kuvaa novellissa ”Ullan ja Banskun tuho” esiintyvän Kertun kokemus:
Mitä tämä on? Kerttu ajatteli. En ymmärrä ollenkaan. Miksi he käyttäytyvät noin? Miksi he käyttäytyvät noin? Miksi he käyttäytyvät noin? Kysymys puristi hänen aivojaan, ja hän käänsi katseensa ikkunaan.”
Outoudestaan ja jopa vastenmielisyydestään huolimatta teos on helppolukuinen.
Tuulevin lukublogi 
Minua tämä kiinnostaa kovasti. Tosin nyt hieman latistuivat odotukset, jos on paljon väkivaltaa. Minulla ei sinänsä ole mitään väkivaltaa vastaan (kirjallisuudessa siis, muuten on), mutta mielellään haluan sen perustellusti enkä vain tehokeinona. Mutta ehkä tässä se (väkivalta) kuuluu asiaan ts. se on jotenkin hienosti perusteltu, heh. Noh, täytyypä kokeilla kunhan joskus saan kirjan käteeni!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Minusta näissä ei perustella mitään millään.
TykkääTykkää
Joo, tarkoitan enemmänkin sitä löytääkö lukija jonkin perustelun väkivallalle – siis muun kuin on väkivaltaa väkivallan ”ilosta”. Mutta sehän on toki kunkin lukijan subjektiivisesti päätettävissä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin on. Minä en löytänyt juuri muuta perustelua kuin halun aiheuttaa ällötystä. Harmi sinänsä, koska kirjoittaa Sirkjärvi osaa. Mielikuvitus vain vaikuttaa painajaismaiselta.
TykkääTykkää