Helsinki vuonna 1905

Kuinka tarttua kirjaan, jonka nimenä on tuntematon sana? Ennakkoluulottomasti. Kuinka jatkaa, kun ensimmäinen luku vilisee tuntemattomia latomotermejä? Luottaen, että sanojen merkitykset selviävät kyllä.

Tapani Tolosen esikoisromaani Sokeisto (Otava, 2018; 445 sivua) ei siis suoranaisesti imaise mukaansa, vaan vaatii pientä päättäväisyyttä.

Romaani sijoittuu Helsinkiin vuonna 1905 ja sen päähenkilö Eetu Tonteri on ammatiltaan latoja ja lukeneisuudestaan ja älykkyydestään huolimatta varsin hyväuskoinen nuorukainen. Hän saa myös outoja näky- ja huimauskohtauksia, joita ei selitetä sen enempää. Puolivahingossa Eetu päätyy niin suurlakkovuoden vastarintatoimintaan kuin epääsäätyiseen suhteeseenkin.

— Kyllä me sekin ladotaan, hän oli vastannut. — Sokeistosta.

— Sokeistosta?

— Niin. Blindmateriaalista, niin kuin saksalaiset sanoo. Sanojen väliin pannaan välike, ja rivien loppuun suluke, rivien väliin ja marginaaliin loitto.”

Työtoverien kaikkea muuta kuin toverillinen teko tuottaa hänelle potkut yhdestä painosta, mutta onneksi työpaikka sitten löytyy Työmiehestä. Aluksi Eetu riiaa Kaisu-piikaa, mutta päätyykin sitten suhteeseen tämän emännän, yksinäisen tohtorinrouva Karinin kanssa. Vuoroin kuvataan maanalaista toimintaa ja vuoroin ihmissuhteita, mutta parhaiten kuvataan työtä.

Sokeisto on historiallinen jännitys- ja rakkausromaani, joka kannattaa lukea.

Ikkunan ääressä, lauantaiaamun valossa Eetu naputteli viimeiset kirjasimet paikalleen, kiristi kehilön ja sylkäisi ladelmaan.”

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Helsinki vuonna 1905”

  1. Hmm… juuri mietin tänään, että olisi kiva lukea pitkästä aikaa jotakin 1900-luvun alkuun sijoittuvaa kirjallisuutta. Tästä en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta voisin hyvinkin harkita.

    Liked by 1 henkilö

  2. Olen lukenut viime aikoina paljon 1900-luvun alkuun sijoittuvaa kirjallisuutta (oikeastaan enemmän tietokirjallisuuden puolelle kallistuvaa) ja se taitaa yleisemminkin olla aika pinnalla kirjallisuudessa tällä hetkellä.

    On muuten todella kummallista lukea omalla äidinkielellä kirjoitettua kirjaa, jossa kuitenkin säännöllisesti vastaan sanoja, joiden merkitystä ei tunne. Tuntuu aivan siltä, kuin kieli pettäisi. Muistan sen tunteen elävästi, kun luin Myrskyluoto-sarjaa, jossa törmäsin sen verran usein vieraisiin sanoihin, että oli melkein pakko alkaa googlettamaan kesken lukemisen :D Sokeisto kuulostaa myös sellaiselta kirjalta, jossa törmää tuntemattomiin sanoihin ja voi sivistää itseään tarkistamalla niiden merkityksiä.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s