Francesca Hornakin esikoisromaani Viikko on pitkä aika (Tammi, 2018; Seven Days of Us, 2017; suomentanut Karoliina Timonen; 448 sivua) on paksuudestaan huolimatta nopealukuinen romaani.
Tapahtumapaikkana on rapistuva norfolkilainen maalaiskartano, jonne Birchin perhe — ravintolakolumnisti-isä Andrew, kotirouva-äiti Emma ja heidän kaksi aikuista tytärtään — asettuu viettämään viikkoa joulusta uuteen vuoteen. He ovat karanteenissa, koska vanhempi tyttäristä, lääkäri Olivia, palaa vapaaehtoistyöstä haagvirusalueelta Liberiasta. Nuorempi sisar Phoebe on nyreissään, koska viisivuotisen seurustelun jälkeen häntä on vihdoin kosittu, mutta nyt hän joutuu olemaan erossa sulhostaan, eikä nuiva isosisko piittaa hääsuunnittelusta lainkaan.
Yksin viihtyvällä Olivialla on salaisuus: rakkaus Seaniin, lääkärikollegaan. He ovat päättäneet olla kertomatta suhteestaan kunnes karanteeni on ohi, sillä sääntöjen mukaan he eivät olisi saaneet edes koskettaa toisiaan.
Emma on perheen yhteisestä joulusta innoissaan, vaikka on juuri saanut syöpädiagnoosin, ja päättää jättää siitä kertomisen pyhien jälkeen.
Andrew salaa vaimoltaan sähköpostit aikuiselta pojaltaan, josta on vuosi sitten saanut tietää. Viides päähenkilö on nimittäin lukijalle tuttu alusta alkaen, mutta Bircheille tuikituntematon. Yhdysvaltoihin vauvana Libanonista adoptoitu Jesse päättää matkustaa tapaamaan biologista isäänsä siitä huolimatta, ettei tämä vastaa viesteihin.
Phoebe on perheen ainoa, jolla ei ole suurta salaisuutta. Sitä kantaa hänen puolestaan sulhanen, johon Jesse tutustuu sattumalta haahuillessaan kartanon ympäristössä.
Yhden viikon karanteenista kiinni pitäminen on neljälle aikuiselle ja heidän lähipiirilleen kummallisen vaikeaa. Andrew pakenee kävelylle, sulhanen tunkee ovesta sisään ja joutuu liittymään karanteeniin mutta aikoo hiippailla Phoebe mukanaan bileisiin, ja tuntematon velipuoli kirjaimellisesti kaatuu eteiseen.
Yli kolmekymppiset tyttäret, erityisesti Phoebe, on kirjoitettu varsin lapsekkaiksi. Jos ikiä ja Olivian ammattia ei olisi kerrottu, olisin pitänyt heitä korkeintaan parikymppisinä. Sama pätee noin 35-vuotiaaseen Jesseen, joka puhuu ja toimii kuin vähintään 10 vuotta nuorempi.
Romaani on ehkä liiankin helppoa luettavaa vakaviin aiheisiinsa nähden. Se on kirjoitettu kevyellä tyylillä ja viihdyttävästi. Vaikka näkökulma vaihtelee henkilöstä toiseen, he kaikki pysyvät hieman etäisinä, kuin kaksiulotteisina paperinukkeina parin-kolmen ominaisuuden varassa, eivätkä heidän voimakkaat tunteensa herätä syviä tunteita minussa.
Kuulostaa tosiaan siltä, että tuo määrä ihmissuhdehässäkkää vaatisi ainakin kaksinkertaisen määrän sivuja, jotta henkilöhahmot eivät jäisi ”paperinukeiksi”. Tämä on itselleni tuntematon kirjailija mutta pidän mielessä kun kaipaan kevyempää luettavaa!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Esikoisteos.
En ehkä olisi jaksanut tuplasivumäärää, vaan mietin, pitikö ahtaa kaikki salaisuudet samaan tarinaan.
TykkääTykkää
Onpa harmi, että tämäkin lopulta jää näin ohueksi. Tuntuu, että nykyään kevyyen kirjallisuuteen otetaan herkästi hurjan suuria ja syviä teemoja uskaltamatta kuitenkaan syventää ja suurentaa itse hahmoja sen veroisiksi. Paperinukkemaisuus karistaa kieltämättä ainakin oman mielenkiinnon muuten kiinnostaviakin kirjoja kohtaan, ja jättää jälkeen lähinnä pettymyksen, jos/kun ainesta olisi ollut niin paljon enempäänkin!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Aineksia olisi ja on, samoin taitoja, mutta mistä into tunkea kaikki tämä samaan tarinaan sen sijaan, että jokin näkökulma olisi käsitelty syvemmin.
TykkääTykkää
Vaikuttaa huvittavalta poukkoilulta ja lapselliselta toiminnalta. Vähän saippuasarjamaista sisältöä – aiheet vakavia, mutta ei mennä sen syvemmälle.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Niin juuri. Tästä olisi saanut hauskan – oli hauskojakin kohtia – mutta nyt meni pääosin kovin vakavaksi eikä silti pintaa syvemmälle. Tai sitten olisi saanut syvemmän, kun olisi karsinut aineksia.
TykkääTykkää
Hmmm. Ei kuulosta lainkaan minun kirjaltani, mikä on harmi, koska olisin ehkä tämän lukenut ihan siksi, että kääntäjä on tuttu blogimaailmasta. Mutta jospa tästä tehtäisiin minisarja televisioon? Sitten ehkä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Äkkiä sinä tämän lukaiset ja oman mielipiteesi muodostat.
Suomennos on mallikelpoinen.
TykkääTykkää
Asetelma kuulostaa periaatteessa kiinnostavalta, mutta myös hieman koomiselta jos viikon karanteeni tuottaa noin paljon vaikeuksia aikuisille ihmisille. Mielenkiintoinen kirjoitus sinulta, vaikka ei herännyt haluja kirjaa lukea. Paperisiksi jäävät henkilöhahmot eivät kauheasti innosta, vaikka tokihan voisin itse kokea kirjan toisin. Ei silti taida kiinnostaa niin paljon, että mahduttaisin kilsan pituiseen lukulistaani. :D
TykkääLiked by 2 people
Kiitos kommentista.
Kieltämättä koko porukasta oli tehty aika lapsellisia.
TykkääTykkää
No pöh, ensin ajattelin että kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta sitten tuo lapsellisuus vähän vähensi intoa. Taitaa mennä listalle ”jos osuu sopivasti vastaan”
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Kätevä, loppumaton lista!
TykkääTykkää
Hui, saat kirjan kuulostamaan ihan historialliselta Kauniilta ja rohkeilta. AIka paljon matskua, ja jää tunne että mutkat on vedetty suoriksi eikä ns. oivaltamisen iloa ole maltettu jättää lukijalle. Mikä ettei, ehkä tämmöinenkin viihde olisi joskus ja johonkin tilanteeseen oikea valinta. En kuitenkaan lähde kirjan perään.
Minna /Kirsin Book Club
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Historiallisuutta tässä teoksessa ei ole. Se on erittäin tässä ajassa pinnallisuudessaan.
TykkääTykkää
Tämä kuulostaisi juuri sellaiselta viihdyttävältä kirjalta, vakavine aiheineenkin, mitä juuri nyt kaipaisin. Myös tuo rajaaminen viikkoon on mulle tosi positiivinen juttu. Olen etsinyt ajallisesti ”tiukkaan rajattuja” tarinoita.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Mukava kuulla.
TykkääTykkää