Suomalainen seikkailusarja aikuisille

Aina kun he sattuivat yhteen, piti kohta paeta jotakuta, joka tahtoi päästää heistä ilmat pihalle.

Markus Falkiilta on ilmestynyt toistaiseksi kaksi kevyttä, sujuvaa ja hieman vanhanaikaista viihderomaania, joita kutsun seikkailuiksi. Niissä on sopivasti jännitystä ja hieman romantiikkaa sekä mukavasti (kulttuuri)historiaa ja paljon matkailua. Kunnollisella rahoituksella näistä saisi valloittavan elokuva- tai tv-sarjan.

Profeetan soturit (Otava, 2018; 345 sivua) aloittaa sarjan, jonka päähenkilö on suomalainen Lähi-idän tutkija Tuomas Pyy. Hän saa Beirutin konferenssimatkallaan käsiinsä uskonnollisen käsikirjoituksen, joka aidoksi todistettuna olisi todellinen sensaatio. Beirutissa Pyy myös tutustuu italialaiseen tutkijaan Carla Contiin, jonka on kerran aiemmin ohimennen tavannut.

– Tahtoisitko julkaista kanssani käsikirjoituksesta kriittisen laitoksen, jos se löytyy? Ja muussa tapauksessa, kirjoittaa yhdessä siitä artikkelin, jossa julkaisemme valokuvat?

Käsikirjoitukselle olisi tietysti muitakin ottajia – erityisesti piilossa pitäjiä ja salaajia, sen verran poikkeuksellinen ja jopa vaarallinen se on – joten seikkailun, jolle Pyy ja Conti lopulta yhdessä päätyvät, teemana on matkustaminen käsikirjoituksen kanssa kohti turvallista säilytyspaikkaa.

Luonnollisesti tuolla matkalla on monta mutkaa. Jännittävä reissu, jolla käydään myös Suomessa Helsingissä sekä Tuomaan siskon kesämökillä, on viihdyttävää luettavaa ja osui kohdalleni juuri sellaiseen aikaan, kun tällaista nopealukuista viihdykettä tarvitsin.

Niinpä luin heti perään sarjan toisen osan Aleppon kirjurin (Otava, 2019; 347 sivua), jossa Conti ja Pyy päätyvät kansainvälisen antiikkikaupan laittomuuksien jäljille. Tarina alkaa tällä kertaa Istanbulista, jossa Carlan poikaystävä katoaa. Tämä on salaa ollut ostamassa laittomilta markkinoilta mahdollisesti hyvinkin vanhaa ja arvokasta tavaraa. Tällä kertaa oleillaan muun muassa Carlan vanhempien kodissa Venetsiassa.

Entä jos patsas oli todella muinaisbabylonialainen, tai heettien valtakunnan peruja? Se olisi upea löytö.

Näkökulma kirjoissa on on Tuomas Pyyn ja toinen päähenkilö Carla Conti nähdään ja koetaan hänen kauttaan. Pyy on subjekti ja Conti objekti, vaikka onkin vähintään yhtä aktiivinen toimija kuin Pyy. Voisikohan Falk jatkossa päästää lukijan myös Carlan ajatuksiin ja tunteisiin?

Tuon asetelman lievän häiritsevyyden lisäksi kirjastoammattilaista harmittaa myös se, että Pyyllä (ja/tai Falkilla) on hieman erikoinen käsitys Helsingin yliopiston kirjaston ja Suomen Kansalliskirjaston suhteesta.

Carla mietti. – Voiko yliopistonne kirjastoa käyttää vapaasti?
– Kyllä. Meillä on opiskelijakirjasto ja pääkirjasto, ja molempien hyllyssä olevia kokoelmia voi käyttää kuka vain.

He poistuivat Kaisa-kirjaston toiselta puolelta kadulle, ja Tuomas vei Carlan pääkirjaston eteen.

Todellisuudessa Helsingin yliopiston pääkirjasto, joka Pyylle on siis ”opiskelijakirjasto”, sijaitsee Kaisa-talossa. Pyyn pääkirjastoksi mieltämä Kansalliskirjasto on Helsingin yliopiston erillislaitos, joka kehittää ja tarjoaa kansallisia palveluja yliopistojen kirjastoille, yleisille kirjastoille, ammattikorkeakoulukirjastoille ja erikoiskirjastoille sekä edistää kirjastoalan kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä sekä tallettaa yhteistyössä julkaisualan toimijoiden kanssa kotimaisen julkaisutuotannon tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käyttöön. Mutta fiktiotahan nämä viihdyttävät romaanit ovat ja siinä maailmassa voivat kirjastojen nimet ja suhteet olla toisin kuin todellisuudessa.

Markus Falk on aviopari Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan yhteinen kirjailijanimi.

alepkir

Mainokset

20 ajatusta artikkelista “Suomalainen seikkailusarja aikuisille

  1. Laura

    Vaikuttaa varsin mukavalta, kevyeltä kesälukemiselta. :) Olen aikoinani lukenut Virpi Hämeen-Anttilaa paljonkin, tällekin voisi kuvitella antavansa mahdollisuuden myös (etenkin jos luettavien pinot eivät jo nyt meinaisi huojua yli äyräyden)!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
  2. Sanna / Lukujonossa

    Kuulostaa juonen puolesta Dan Brownin romaanilta :D ”Tutkijamies on työmatkalla, saa kuulla muinaisesta esineestä tai salaisuudesta ja ihastuu eksoottiseen naiseen jonka kanssa lähtee seikkailemaan ja selvittämään arvoituksia”

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
  3. Mari / Mrs Karlsson lukee

    Hmmm, olen joskus lukenut yhden Virpi Hämeen-Anttilan romaanin ja jouduin pakottamaan itseni lukemaan senn loppuun kun jostain syystä piti lukea se kokonaan. Olin odottanut paljon enemmän ja tuo luonnehdintasi ”vanhanaikainen viihderomaani” pistää minulla heti hälytyskellot soimaan. Saattaisi tässäkin odotukset vetää vesiperän. Mikä on todella harmillista sillä mielestäni Hämeen-Anttilan pariskunta on mitä hurmaavin, luen esimerkiksi aina heidän lehtihaastattelunsa :)

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Tuulevi Kirjoittaja

      Kiitos kommentista.
      Virpi Hämeen-Anttilan tuotanto on vähän epätasainen. (Muistan pari kolme melko joutavanpäiväistä viihderomaania.) Eniten pidän Karl Axel Björkistä kertovasta dekkarisarjasta, joka sijoittuu 1920-luvulle.

      Tykkää

      Vastaa
  4. Elegia

    Minullekin tuli mieleeni muutama Dan Brownin kirja. Seikkailukirjat kiinnostavat, mutta jostain syystä ei tule niitä juuri luettua. Profeetain sotureita voisikin olla kiintoisaa kokeilla ja lukea sitten se toinenkin, jos kolahtaa.

    Kiinnostavaa, että kirjan takaa löytyy tunnettu kirjailijapariskunta. Olen Virpi Hämeen-Anttilalta lukenut muutamia kirjoja, joista osasta olen pitänyt ja sitten osasta en. Löytyisi muuten omasta hyllystäni pari lukematonta Virpin kirjaakin!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
  5. Marika Oksa (@MarikaOksa)

    Olipa kiinnostavaa tietää keitä Markus Falk -nimen takana kirjoittelee. En enää hämmästele kirjojen aihepiiriä! Olen lukenut Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjaa (Björk) ja se on ollut ihan ok, paranee vain edetessään. Luen aika harvakseltaan historiallisia romaaneja mutta näitä voisin kyllä kokeilla ihan mielenkiinnostava tekijäparia kohtaan.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Tuulevi Kirjoittaja

      Kiitos kommentista.
      Aihepiiri ei tosiaan ole heille outo. Björk-sarja on oikein mainio. Nämä seikkailut eivät kuitenkaan ole historiallisia romaaneja, vaan tapahtuvat nykyajassa.

      Tykkää

      Vastaa
  6. Amma

    Nämä kirjat ovat jollakin tapaa häilyneet tajunnan rajamailla, muttei sitten oikein kuitenkaan. En esimerkiksi ole tajunnut, että Hämeen-Anttilat ovat taustalla. Vanhanaikainen seikkailu romantiikalla ja kulttuurihistorialla höystettynä kuulostaa kyllä valloittavalta! Pitänee tutustua.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Tuulevi Kirjoittaja

      Kiitos kommentista.
      Pariskunta poseeraa kirjan takaliepeessä ja kustantajan sivulla Markus Falkina.
      Kivaa ja kevyttä kesälukemista.

      Tykkää

      Vastaa
  7. Airi/Kirsin Book Club

    Profeetan soturit luin/kuuntelin sen ilmestyttyä, ja minäkin tykästyin Hämeen-Anttiloiden kirjaan, vaikken genreä omimmakseni tunnekaan. Kulttuurihistorian osuudet kiinnostivat ja tarinan Suomi-jaksot olivat jotenkin hellyyttäviä. Tänä uusin on mennyt minulta kokonaan ohi. Taidankin poimia sen kesäiseksi kuunneltavaksi.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
  8. Laura Kuivalahti

    Mua alkoi nyt jotenkin todella paljon nakertaa nuo kämmit kirjastojen suhteen. Fiktiossa saa toki kirjoittaa mitä haluaa, mutta tällaiset pienet yksityiskohdat, jotka kuitenkin ovat helposti selvitettävissä ja varmasti monelle lukijoillekin tuttuja, saisivat mennä oikein. Muuten huomio siirtyy liian helposti itse tarinasta juurikin niihin yksityiskohtiin.

    Ohitin nämä kirjat joskus vain mielessäni todeten, että nämä eivät varmaankaan ole minua varten, mutta nyt alkoi kyllä jotenkin kovasti kiinnostaa. Ehkäpä voisin jossain vaiheessa kuunnella nämä äänikirjoina, jos sellaiset versiot näistä on tehty.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Tuulevi Kirjoittaja

      Kiitos kommentista.
      Airi tuossa edellä kertoo kuunnelleensa, joten onnistuu!
      Kirjastoasiat hyppivät kirjastoihmisen silmille, jotkin muut asiat varmaankin jonkun muun. :)

      Tykkää

      Vastaa
      1. Mari / Mrs Karlsson lukee

        Luin juuri Antti Tuurin kirjan, joka sijoittuu ruotsinsuomalaiseen arkeen ja sielläkin oli muutama kohta jotka näin ruotsinsuomalaisen silmin olivat selkeä ”VIRHE!!”. Esimerkiksi, että Elina-nimisen suomalaismummun ruotsalainen lapsenlapsenlapsi lausuisi isomummun nimen englantilaisittain ”Elaina”. Miksi muka? Elina-nimeä esiintyy Ruotsissakin ja se lausutaan ”Eliina”, ei kukaan sanoisi Elaina, eikä varsinkaan lapsi. /Mari

        Tykkää

        Vastaa

Vastaa käyttäjälle Airi/Kirsin Book Club Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s