Kuopio-sarja jatkuu hienosti

Sirpa Kähkönen jatkaa Kuopiossa tapahtuvaa, 1930-luvulta alkanutta romaanisarjaansa kesään 1972 sijoittuvalla hienolla romaanilla Muistoruoho (Otava, 2019; 347 sivua). Se on naisten tarina, joka moniäänisenä tuo lähelle niin kahdeksanvuotiaan Hilla-tytön kuin hänen molemmat noin 60-vuotiaat mummonsakin — sekä näiden ystävät ja muutaman muunkin kertojan, kuten asunnon A21.

Romaanin rakenne syntyy lomittaisista kertojanäänistä ja sen vaikuttavuus näiden äänten herättämistä tunteista ja ajatuksista. Lassi Tuomi on kuollut ja — niin vaikea kuin hänen kanssaan olikin elää — Anna kaipaa ja suree itsensä melkein näännyksiin. Helvi-ystävä osaa kuitenkin auttaa oikealla tavalla:

Mutta en minä lähde Annaa peilikuvastaan erottamaan väkivalloin, hiljaa hivuttamalla se pitää tehdä, houkutella takaisin hämäristä päivänvaloon.

Hillakin ikävöi rakasta ukkiaan ja mummon itku pelottaa häntä. Eikä hän haluaisi pioneerileirille, jolle isä hänet haluaa lähettää.

Ukki antoi minulle paljon neuvoja tässä elämässä. Ne ovat vähän niin kuin minun merimiessäkki.
Minä ajattelin, että kassin ja makuupussin lisäksi minulla on oma neuvosäkki mukana ja on sen kanssa leirillä pärjättävä jos merilläkin, ja ranta näkyi ja minua alkoi jännittää ja itkettääkin, niin äkkiä vain tunsin että ukki on mukana myös.

Leirillä on kuitenkin mukavaa, sillä lähinnä aikuisten kanssa aikaansa viettävä Hilla löytää sieltä heti ystävän. Pioneerius jää lapselle vieraaksi, mutta tyttöä miellyttävät leirin rutiinit.

Hillan toinen mummo Ida on Sortavalan evakko. Kodin jättämiseen ja sota-aikaan liittyvät vaikeat muistot nousevatkin kirjassa keskeisiksi. Idan menneisyys on monella tapaa raskas. Hänen tukenaan ja ystävänään on lapsuudesta asti tuttu Siiri, hänkin yksi kirjan äänistä.

Uutiset Vietnamin sodasta tuovat itse koetun sodan elävänä sotavuodet eläneiden mieliin, mutta myös osaksi lasten kokemusmaailmaa.

Silti kirja on myös hauska:

Ei ole taipumusta askarteluunkaan, vaikka mummot on minulla niin kätevät. Pistot longertavat pitkin säkkikangasta, enkä ymmärrä miksi viilipurkista ja pahvirullasta pitää tehdä Puijon torni. Mummot virkkaavat illassa kuusi kilometriä pitsiä ja neulovat Naapurilähiön aikana sukkaparin.

Näin toteaa Hilla, jolla on terävä pää ja käytännöllinen mieli:

Minä otan kaikki muoviolennot hiekalle ja Sole alkaa tutkia ja käännellä niitä. Kaadan kävyt vielä purkin pohjalta samaan kasaan. Kun Sole ihmettele että mitä varten käpyjä pitää olla, niin sanon että ne ovat naisia. Ja kysyn onko Sole ikinä, milloinkaan nähnyt yhdessäkään muovi-ihmispaketissa naisia. Sole ei osaa sanoa, joten minä vastaan itse: ei ole naisia paketeissa.
On vain sotaukkoja ja avaruusukkoja ja eläimiä. Tämän olen itse selvittänyt torilla sekä myös Partasen leikkikalu- ja muovitavarakaupassa jossa ihanan väkevä haju kun siellä käy.

Kähkönen on taitava ihmisten, ja mielestäni erityisesti lasten, tunteiden ja ajatusten kuvaajana, ja osaa kuljettaa tarinaa mitä moninaisin keinoin. Kähkösen ihmiset ovat tavallisia, samastuttavia, tärkeitä. Muistoruoho on romaani niin surusta ja kaipauksesta kuin ilosta ja selviytymisestäkin.

lava, haastattelu, kirjamessut, yleisö

Sirpa Kähkönen Jukka Petäjän haastateltavana Helsingin kirjamessuilla 2019

8 ajatusta artikkelista “Kuopio-sarja jatkuu hienosti

  1. Elegia

    Voisi olla mielenkiintoista aloittaa jonkin historiallisen kirjasarjan lukeminen. Tämä voisi olla kiinnostava, mutta häiritsee että sarjassa on jo niin monta kirjaa. Tosin eipähän tarvitsisi odotella seuraavia osia, vaan voisi halutessaan lukea ”putkeen”. En ole tainnut Kähköseltä lukea toistaiseksi mitään.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
  2. Mari / Mrs Karlsson lukee

    Olen Kähköstä kerran yrittänyt lukea mutta se ei onnistunut alkusivuja pidemmälle. Epäilen, että oli silloin vsin huono hetki koska aina kun luen näitä blogikirjoituksia Kähkösen kirjoista niin tunnen vahvasti, että nämä olisivat minua kiinnostavia kirjoja. Mutta ehkä yritin lukea jotain sarjan keskellä olevaa kirjaa (en muista kirjan nimeä) ja pitäisi siis aloittaa ihan alusta… Tämä postauksesi herätti taas kiinnostukseni eli uusi yritys!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
  3. Amma

    Olen arastellut tähän tarttumista ja miettinyt, pitäisikö ensin palautella mieleen aiempia osia. Mutta sait kyllä innostumaan tästä, ehken malta kuitenkaan lukea koko sarjaa vaan tartun tähän uusimpaan.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
  4. Marika Oksa (@MarikaOksa)

    Voisikohan tähän sarjaan hypätä tästä osasta mukaan? Olen nimittäin koettanut lukea Kähkösen Kuopio-sarjan alkuosia, mutta en innostunut niistä ja ne jäivät kesken. Viime vuosisadan alun vuosikymmenten kuvaus ei oikein ollut minun juttuni, mutta 70-luku kiinnostaisi jo enemmän. Tätä sarjaa on kehuttu niin paljon, että olisi kiva tutustua edes yhden osan verran.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s