Aikamatkailija

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon tänä vuonna voittanut Marisha Rasi-Koskinen on kertonut kirjoittavansa kieli ja rakenne edellä ja miettivänsä vasta sitten kenelle kirjoittaa. Auringon pimeä puoli -romaani (WSOY, 2019; 369 sivua) sopii nuorille ja aikuisille. Sen päähenkilö Emilia on kirjassa 16-30-vuotias, mutta näkökulma on enemmän teini-ikäisen kuin aikuisen.

Useimmiten aikuiset suojelevat lapsia siltä mitä pelkäävät itse. Eivät vain kivulta ja väkivallalta niin kuin heidän pitääkin, vaan siltä tosiasialta, että kipua ja väkivaltaa on, ja ihmisiä ja eläimiä jotka kärsivät niistä. Että maailmassa on sotia, eikä se ole mikään tasa-arvoinen paikka, että halpa on halpaa siksi, että joku jossain kaukana tekee työt puoli-ilmaiseksi. Sillä tavoin he suojelevat enemmän itseään, jos eivät muulta niin viattomuuden menetyksen surulta. Lapset saavat kuitenkin tietää, tavalla tai toisella maailma opettaa sen heille ja voi olla, että se kaikki haavoittaa heitä silloin vielä enemmän.

Romaani sijoittuu lähitulevaisuuteemme. Emilian ja hänen isoisänsä koti on Voiton Kaivoksen eristyneessä totalitaarisessa yhteisössä, jossa he asuvat pienessä omakotitalossa suurten kerrostalojen varjossa. Pihavaja, johon Emilian nuori äiti sisusti itselleen kesähuoneen, on pidetty lukossa koko Emilian elinajan eli siitä asti, kun hänen äitinsä kuoli.

Kaivoksen väki on kaikin tavoin täysin erillään muusta maailmasta eikä tiedä siitä mitään. Koulussa opetetaan Kaivoksen omia oppiaineita. Mielenosoitukset ovat pakollisia ja niissä ylistetään johtajaa. Vain harvat käyvät joskus läheisessä Tehdaskaupungissa — Emiliakin, sillä hän ei käy Kaivoksen omaa koulua, vaan tenttii tavallista koulua yksityisesti. Autonomista Kaivosta hallitsee salaperäinen Johtaja. Hänen käskynsä ovat laki ja hänen valtansa on absoluuttinen.

Hänen karismansa oli ilmeinen. En enää ihmetellyt niin paljon miksi koko kaivoksen väki seurasi häntä onnellisena ja kyseenalaistamatta hänen puheitaan. Hänen heleässä naurussaan oli jotain hypnoottista. Sitä paitsi voittajan puolelle on aina ollut helppo siirtyä. Kun vastarinnan mahdollisuus ja onnistumisen todennäköisyys lähenevät nollaa, on helpointa uskoa olleensa itsekin väärässä.

Isoisän päätettyä vihdoin avata pihamökin Emilia löytää sieltä vanhan piirustuksen, joka näyttää esittävän häntä itseään. Miten se voisi olla mahdollista? Kuka piirustuksen on tehnyt ja milloin? Kun Emilia Kaivoksen vuosijuhlapäivänä sukeltaa ystävänsä Mitekin kanssa kaivoksen kuiluihin, hän joutuu aikamatkalle menneisyyteen. Onko hänellä mahdollisuus muuttaa jo tapahtunutta?

”Jos matkustaisin ajassa, olisin ollut siellä koko ajan, niinkö?”
”Niin. Jos olisit käynyt menneisyydessä, niiden ihmisten, jotka olet tavannut, pitäisi muistaa se.”

Aikamatkailu on kiehtova mutta vaikea haaste ainakin minun aivoilleni, jotka eivät oikein taivu ajattelemaan neljättä ulottuvuutta. Rasi-Koskinen sen sijaan selviytyy enemmän kuin kunnialla vähitellen avautuvan juonensa ajallisesti haastavista kiemuroista. Kaikkein ilmiselvimmän henkilöllisyyteen liittyvän vihjeen sentään hoksasin, mutta muuten koin monta yllätystä.

Auringon pimeä puoli pakenee tarkkarajaisia lajityyppimäärittelyjä eikä päästä lukijaa helpolla, muttei vauhdikkaan ja tiheätunnelmaisen seikkailun lukeminen silti liikaakaan vaadi.

 

 

 

 

 

Tekijä: Tuulevin lukublogi

Lukija. Kirjabloggaaja. Kirjastoihminen.

11 vastausta artikkeliin “Aikamatkailija”

  1. Olen aikoinaan lukenut Rasi-Koskiselta esikoisteoksen, Katariinan, ja näemmä pitänytkin siitä. Syystä tai toisesta en kuitenkaan ole hänen muita teoksiaan lukenut. Aikamatkustus on kiehtova aihe, joten siinä mielessä tähän saattaisi tarttuakin.

    Liked by 1 henkilö

      1. Ei hassumpi! Ainakin nuo tekstilainauksesi näyttävät ihan lupaavilta. Aloitin nimittäin yhden nuortenkirjan nyt joulukuussa, kirjailijalta jonka aikuisille suunnatuista kirjoista olen pitänyt todella paljon, mutta se nuortenkirja jäi kiinnostavasta aiheestaan huolimatta kesken 70 sivun jälkeen kun uhkasi iskeä pahanlaatuinen lukujumitus… siinä ei vain tapahtunut mitään ja kaikki oli jotenkin niin yksinkertaista…. Ehkä tämä olisi parempi.

        Liked by 1 henkilö

  2. Tämä oli kyllä kiinnostava teos. Luin sen viime vuonna, koska arvostelin Tähtivaeltajaan. Vertasin kirjaa lehtitaikinaan, koska juoni taipuu niin kiinnostavalla tavalla itsensä ympäri, että alkua ja loppua on vaikeaa määrittää.

    Jännästi viime vuonna kotimaisten nuortenkirjojen trendinä oli aikamatkustus, kun tämän lisäksi ilmestyvät myös Sanna Iston Sirpale ja Mikko Koirasen Nauhoitettava ennen käyttöä (ja jos Anniina Mikaman sarjan toinen osa, Huijarin oppipoika lasketaan myös mukaan, sitä en ole vielä lukenut). Näistä ehdottomasti kevyin on Sirpale (vaikka siinä matkataankin Berliiniin vain vähän ennen toisen maailmansodan alkua), sillä siinä ei paljoa jäädä pohtimaan ajassa matkustamisen mekaniikkoja.

    Käsittääkseni tuolla Rasi-Koskisen teoksella on kaksoisluokitus myös aikuisille ja se onkin erittäin suositeltavaa luettavaa myös teinivuotensa ohittaneille.

    Liked by 1 henkilö

  3. Vaikuttaa varsin laadukkaalta nuortenkirjalta. Fantasia/dystopia kiinnostaa, mutta en ole paljon kyseistä genreä lukenut. Tämä voisi olla hyvä kirja ulottaa lonkeroita siihenkin suuntaan, kirjoituksesi ja lainaustesi perusteella vaikuttaa hyvin kiintoisalta!

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.