Hänellä ei ollut mitään sääntöä, jonka mukaan naisia ja lapsia ei saisi tappaa; tilanne ei vain ollut tullut aikaisemmin vastaan. Hänellä ei ollut sääntöjä lainkaan. Se oli hänen sääntönsä.
Un-su Kimin Tappajat (Like, 2019; koreankielinen alkuteos 
2010, suomennettu englanninkielisestä käännöksestä The Plotters, 2018; suomentanut Katariina Laurila; 334 sivua) on omituisella huumorilla kevennetty raakuuksia sisältävä trilleri, jonka keskiössä on vanha kirjasto. Sen hyllyväleistä johdetaan tappajaorganisaatiota, jossa juonittelijat suunnittelevat ja palkkamurhaajat murhaavat.
En tiedä, tarkoittaako alkuperäinen nimi tappajia vai juonijoita, mutta englanninkielinen tarkoittaa jälkimmäisiä.
Kirjastoa johtaa Vanha Supi*.
Vanhalle Supille tosimaailma oli fiktiota. Häntä askarruttivat vain kirjoihin liittyvät kysymykset… Miksi hän siis oli pyörittänyt salamurhaajien armeijaa viimeiset neljäkymmentä vuotta? Se ei käynyt järkeen, vaikka asiaa kuinka ajatteli. Hänen olisi pitänyt pyörittää antikvariaattia eikä murharyhmää.
Päähenkilö Reseng on kirjaston kasvatti.
Jossain siellä tyhjässä kirjastossa lymysi Resengin lapsuus, joka ei kiinnostanut ketään.
Mutta sitten Reseng antaa uhrin valita itse kuolintapansa ja joutuu itse tappolistalle.
Romaani, johon tartuin luettuani, että sen keskiössä on kirjasto, on vauhdikas ja kummallinen, muttei lainkaan niin humoristinen kuin kuvittelin, vaan pikemminkin surullinen ja syvällinen tutkielma ihmisluonnosta, yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta ja ihmiselämän arvosta.
”Aion elää rumaa, pelkurimaista, ällöttävää elämääni, juuri sellaista mistä puhuit, kunnes jonain päivänä kuolen siihen, että joku työntää veitsen vatsaani. Ei se minua haittaa. Olen elänyt kuin mato ja kuolen niin kuin mato.”
*Kuvittelin kirjan lukemisen ajan, että Supi on korealainen nimi siinä missä Reseng, mutta sitten löysin tiedon, että englanniksi hän on Old Raccoon eli Vanha Supi tai Vanha Pesukarhu. Veikkaan, että suoraan koreasta suomennettuna kirja olisi erilainen kuin nyt.
Suomentajalle tiedoksi, että tea towel on astiapyyhe (ei ”teepyyhe”).
Tuulevin lukublogi 
Tea towel, onpa kökkö käännös. Epäilen, että kökköyttä saattaa löytyä enemmänkin noiden esimerkkien pohjalta. Lukisin tämän mieluummin englanniksi.
Kirjasto dekkarin tapahtumapaikkana inspiroi, ja haluaisin myös testata kulttuurienvälistä huumorintajua. Eli suurimmalla todennäköisyydellä luen kirjan vuoden sisällä. Ennen tätä katson paljon kehutun Parasite-leffan, jossa myös on huumoria ja kauhua.
TykkääTykkää
Minullakin on vielä Parasite näkemättä. Onko se kauhua? Ehkä silloin jääkin minulta katsomatta. Luulin, että komedia/draama.
TykkääTykkää
Vaikuttaapa kiinnostavalta ja ovelan vinksahtavalta teokselta. Tosin kököt suomennokset hieman mietityttävät, mutta siitä huolimatta voisin hyvinkin tähän tarttua jossakin välissä. Kiitos vinkistä!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
TykkääTykkää