Hänelle on vähitellen alkanut muodostua käsitys siitä, miten kuolleista on tapana kirjoittaa.
Anja Portinin esikoisromaanin Muistokirjoitus (S&S, 2019; 252 sivua) päähenkilön Julian pitäisi kirjoittaa äitinsä – erityisesti satutulkinnoistaan tunnetun ääninäyttelijän – muistokirjoitus.
Äiti tosin elää vielä ja pyytänyt sitä itse, jotta voisi valvoa, mitä hänestä kuoleman jälkeen kirjoitetaan. Naisten suhde ei ole mutkaton eivätkä Julian lapsuusmuistot helppoja. Hän alkaa kuitenkin penkoa äitinsä arkistoja ja vajoaa pian menneisyyteen ja muistoihin niin, että oma lapsi uhkaa unohtua.
Ensin Julia ei ole ajatuksissaan ja mielessään läsnä, lopulta ei enää fyysisestikään kotona. Aaro-poika on mainio hahmo ja tuli minua lähemmäksi kuin Julia. Se, mitä hänelle pimeänä ja lumisena pakkasiltana tapahtuu, koskettaa.
Portin kirjoittaa muutoksesta ja murtumisesta eleettömästi; sillä tavalla kauniisti, ettei Julian ahdistuneisuus käy kimppuun, vaan pysyy kuin lasisen tai jäisen pinnan alla. Julia jää etäiseksi.
Dialogin melkein täydellinen puuttuminen tekee kaikesta jotenkin hiljaista, vaiennettua.
Tuulevin lukublogi 
Lueskelin tätä kirjaa heti sen julkaisun jälkeen, enkä päässyt lainkaan hahmojen maailmoihin kiinni. Tässä arviossasi jaat paljon omia fiiliksiäni, tosin olet lukenut romaanin loppuun ja jaksanut kirjoittaa siitä arvion.
Tainnut jäädä aika vähäiselle huomiolle koko teos.
TykkääTykkää
Kiitos kommentista. Tämä on varmasti sellainen kirja, jonka lukukokemukseen vaikuttaa paljon oma mielentila (eikä päin vastoin). Usemman kerran tätä aloittelin ennen kuin luin kokonaan.
TykkääTykkää
Vai sen luokan äitee, että pitää muistokirjoituskin kontrolloida…
Dialogin puute tuo kyllä aina oman haasteensa ja mietin, kun anukatrin oli vaikea päästä hahmoihin sisälle, että tämä taitaa vaatia aika lailla keskittymistä? Hieno vire tässä ilmeisesti on.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä vaatii, ei mitenkään ns. imaise. Tunnelma on kyllä omalla tavallaan tiivis.
TykkääTykkää
Kuulostaa jotenkin hahmottomalta kirjalta. Voi olla, etten ainakaan tällä hetkellä jaksaisi keskittyä tuollaista kirjaa loppuun. Kaiken tämän epävarmuuden keskellä ainakin minä vaadin jotain selkeää luettavaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
En sanoisi, että hahmoton. Tiivis, hauras.
TykkääTykkää
Vaikuttaa erikoiselta ihan jo alkuasetelmansakin puolesta ja ilmeisesti tyylikin on omaa luokkaansa. Minua alkoi tämä kiinnostaa kovasti. Äitien ja tytärten välisten suhteiden kuvaus ja pohtiminen kiinnostaa minua kirjallisuudessa noin yleisestikin. Vaikuttaa ”vaativalta” kirjalta, mutta toisaalta sellaisille hiljaisille tunnelmakirjoille on paikkansa. Joskus sellaisia suorastaan kaipaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Totta. Monenlaiselle kirjallisuudelle on aikansa, paikkansa ja lukijansa.
TykkääTykkää
Tästä en ole aiemmin kuullutkaan. Vaikuttaa kiinnostavalta, eleettömällä tavalla koskettavasta, ehkä? Pitääpä laittaa nimi mieleen.
TykkääLiked by 1 henkilö
On tosiaan jäänyt aika vähälle huomiolle.
TykkääTykkää
Muistan nähneeni Portinin kirjan BookBeatissa, kun olen etsiskellyt sieltä luettavaa kirjastojen kiinni ollessa. Vielä en ole tähän tarttunut, mutta kirja kyllä kiinnostaa. BookBeatin esittelytekstin perusteella tässä on hiljaista huumoriakin mukana, joten ilmeisesti kirjasta löytyy myös valonpilkahduksia. Dialogin puute toimii minusta parhaimmillaan kirjassa tosi hyvin, siitä tulee kirjaan paljon intensiivisempi tunnelma.
TykkääLiked by 1 henkilö
En kyllä juuri huumoria huomannut, mutta sitä ja huumorintajua onkin monenlaista.
TykkääTykkää
Kiitoksia esittelystä. Kirja ei ollut minulle ennestään tuttu. Vaikea suhde vanhempiin on varmasti raskas aihe sekä lukea että kirjoittaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Varmasti – etenkin jos on vain yksi vanhempi.
TykkääTykkää