Petra Rautiainen palkittiin Savonia-kirjallisuuspalkinnolla esikoisromaanistaan Tuhkaan piirretty maa (Otava, 2020; 298 sivua) ja vaikuttavaa työtä se onkin. Kertomus on kaunis ja karkea, upea ja julma.
Pian Lapin sodan päättymisen jälkeen toimittaja ja valokuvaaja Inkeri, jonka aviomies on kadonnut sota-aikana, muuttaa Enontekiölle tekemään reportaasia siitä, miten jälleenrakennus etenee pohjoisessa. Hän saa vuokralaisekseen Olavin, joka sodan loppuvaiheessa oli vartijana saksalaisten vankileirillä Inarissa. Vankileirin tapahtumista kerrotaan Väinö Remeksen päiväkirjamerkinnöin. Inkeri tutustuu myös saamelaisukko-Pieraan ja hänen lapsenlapseensa Bigga-Marjaan, joka kiinnostuu valokuvaamisesta.
Näiden henkilöiden kautta romaani kertoo sotavankileirien karmeista salaisuuksista ja Lapin jälleenrakennusajan alusta sekä saamelaisten häpeällisestä kohtelusta.
Tarina on rakennettu niin sujuvasti ja kirjoitettu niin kauniisti, että lukeminen käy helposti. Juoneltaan teos on sellainen, että sen herättämiin epäilyksiin haluaa vastauksia nopeasti. Mutta aiheiltaan romaani on niitä, joiden äärellä on pysähdyttävä pohtimaan. Miksi tiedämme niin valtavasti natsien hirmuteoista Saksassa, Puolassa ja muualla Keski-Euroopassa, mutta niin kovin vähän Lapin (jopa sadoista) kammottavista vankileireistä? Kuinka onnistumme unohtamaan oman rotuoppi- ja -sortohistoriamme samalla, kun tuomitsemme alkuperäiskansojen kohtelun kaukana meistä?
Tuulevin lukublogi 
Tämä on minulta vielä lukematta, niin kuin Kinnusenkin, epäilemättä hieno, romaani. Syystä tai toisesta en oikein Kätilön jälkeen ole tähän aihepiiriin saanut tartutuksi. Se kokemus oli niin vahva, että tuntuu vieläkin.
Mutta kirjoituksesi perusteella tämä kyllä kiinnostaa. Katsotaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Suosittelen. Hyvin toisenlainen kuin Kätilö.
TykkääTykkää
Kuuntelin tätä äänikirjana huolimattomasti, mutta pidin tätä syvällisempänä sukelluksena aiheeseen kuin Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa. Teos vaatii minulta kuitenkin uutta ryhtymistä ja vahvempaa suuntautumista raskaaseen historialliseen teemaan.
Toivonkin, että kirja löytää lukijansa ajan kanssa, sillä aihepiiri on vaativa. Kirjailijan tausta tutkijana kiinnostaa myös.
TykkääLiked by 1 henkilö
Käsittelytapa on hyvin erilainen. Kinnunen keskittyy matkaan ja naisiin. Rautiasen asetelma on monimutkaisempi.
TykkääTykkää