Nimeni on Shylock

Venetsian kauppias (The Merchant of Venice) on William Shakespearen näytelmä, joka tunnetaan paremmin Shylock-nimisestä juutalaisesta kuin nimihenkilöstään Antoniosta. Shylock, ikuinen (Johnny Kniga, 2020; Shylock is my name, 2016: suomentanut Kaijamari Sivill; 314 sivua) on Howard Jacobsonin romaaniversiointi Venetsian kauppiaasta.

Shakespearen ristiriitaisimmaksi teokseksi sanotussa näytelmässä nuori Bassanio lainaa kosiomatkarahaa kauppias Antoniolta, joka puolestaan lainaa juutalainen Shylockilta. Tämä inhoaa Antoniota, joka on sylkenyt hänen päälleen, joten lainan ehtona on lihapala Antonion kehosta, jollei lainaa makseta takaisin. Shylock on raivoissaan, koska tytär on karannut kristityn miehen kanssa. Bassanion kosiomatka Portian luo onnistuu, mutta Antonion lainanmaksu ei. Palattuaan Bassanio haluaa maksaa velan, mutta Shylock vaatii paunan Antonion lihaa. Valeoikeudenkäynnissä se myönnetään hänelle, mutta ilman verenvuodatusta, koska verta ei sopimuksessa mainita. Shylock joutuu syytteeseen tappoyrityksestä, menettää omaisuutensa ja pakotetaan kääntymään kristinuskoon. Tarinaan liittyy sormuksia, käsineitä, valepukuja jne. Lopussa kaikki paitsi Shylock ovat onnellisia.

Minä en ole sinä, Strulovitch ajatteli. En herätä samanlaista inhoa. Olen eri ihminen ja elän eri ajassa.
Silti melkein harmitti, että niin oli.

Näistä aineksista Jacobson muotoilee modernin romaanin, jonka alussa varakas taidekauppias Simon Strulovitch kohtaa luoteisenglantilaisella hautausmaalla miehen, joka lukee vaimonsa haudalla tälle kirjaa. Hän kutsuu Shylockiksi osoittautuneen vieraan kotiinsa.

Hän mietti, olisiko Shylock yhtä olohuoneessa. Tai oliko koskaan siellä ollutkaan.

Strulovitchin teini-ikäinen tytär Beatrice tuottaa isälleen huolta ja murhetta, eikä vähiten heilastelemalla ei-juutalaisten jalkapalloilijan Gratanin kanssa. Gratan liikkuu samoissa piireissä kuin taidevälittäjä D’Anton ja tv-tähti Plurabelle. Henkilöt ovat oikeastaan kaikki aivan kamalia, mutta varsin kiehtovia. Mukana juonen moninaisissa käänteissä ovat niin sormukset, käsineet kuin valepuvutkin.

”Olen herra Strulovichin tuttava”; Shylock sanoi. ”En edusta häntä enkä ole hänellä töissä.”
”Voisinko siinä tapauksessa keskustella hänen itsensä kanssa?”
”Hän ei ole paikalla. Voitte puhua minulle. Hän pitää minua omanatuntonaan.”

Strulovitch ja Shylock pohtivat koko kirjan ajan kuolemaa, elämää, perhettä, rakkautta, varallisuutta ja juutalaisuutta. Romaani on hirtehisen hauska, juonellisesti oivaltava ja viiltävän kriittinen versiointi, tulkinta ja väännelmä klassikkonäytelmän teemoista ja sen ristiriitaisista hahmoista.

Romaanin voi mielestäni lukea itsenäisenä teoksenakin, mutta enemmän saa irti, jos lukee tai kertaa alkuteoksen pääpiirteet – jollei koko näytelmää. Se on suomennettu kolmesti: Paavo Cajanderin suomennos Venetian kauppias on vuodelta 1882 ja luettavissa Project Gutenbergissä, Yrjö Jylhän suomennos vuodelta 1956 ja Tiina Ohinmaan vuodelta 2013.

Booker-palkittua brittikirjailijaa Howard Jacobsonia (s. 1942) ei jostain syystä ole aiemmin suomennettu, joten Shakespeare-versioiden romaanisarja tuo hänet ensi kertaa saataville suomeksi. Olen aiemmin kirjoittanut sarjan teoksista Noidan sikiö (Margaret Atwood), Äkäpussi (Anne Tyler) ja Aikakuilu (Jeanette Winterson).

Tekijä: Tuulevin lukublogi

Lukija. Kirjabloggaaja. Kirjastoihminen.

13 vastausta artikkeliin “Nimeni on Shylock”

  1. Niin paljon kuin ajattelen Shakesperesta pitäväni, on kyllä myönnettävä, että Venetsian kauppias on ollut minulle ihan vieras tarinaltaan. Nytpä olen hieman kärryillä, kiitos! Versiointi vaikuttaa osuneen ainakin sinuun hyvin, ehkäpä voisin harkita itsekin.

    Kunpa pääsisi taas teatteriin katsomaan niin Shakespearea kuin oikeastaan mitä tahansa muutakin. Kunpa!

    Liked by 1 henkilö

  2. Voih, teatteriin olisi todellakin niiiin ihanaa päästä! Maaliskuussa ’20 viimeksi, vain muutama päivä ennen kuin teatterit Tampereella suljettiin siltä erää.

    Olisi kiva lukea lisää tätä sarjaa, Äkäpussi oli helppo aloitus, mutta sitten on ollutkin jo vähän haastavampaa jatkoa tarttua. Äänikirjasovelluksessa ainakin tätä kuvataan intellektuelliksi ilotulitukseksi Woody Allenin elokuvien ystäville, sanon apua!

    Liked by 1 henkilö

  3. Venetsian kauppias on minulle Shakespearen tuotannon vähemmän tuttua laitaa. Vaikuttaa kyllä erikoiselle, siis niin originaali, kuin tämä versiointikin. Luulen, että jos tähän tarttuisin, haluaisin kuitenkin ensin lukea alkuperäisen.
    Tämän Jacobsonin kirjan kansi kyllä vetää kaikessa yksinkertaisuudessaan puoleensa.

    Liked by 1 henkilö

    1. Minä ajattelin tämän innoittamana lukea uusimman Venetsian kauppias -suomennoksen. Vaikka olen kovasti pitänyt tästä versiointisarjasta suomeksi, tiedän, että englanninkielinen lukeva maailma, etenkin britit, ovat paljon syvemmin perillä alkuteksteistä ja saavat näistä enemmän irti kuin minä koskaan voin.

      Tykkää

  4. Kun kuulin tästä sarjasta, olin innoissani. Shakespearea tähän päivään sovitettuna vahvojen kirjailijoiden toimesta. Aloitin Äkäpussista ja jatkoin Mediamogulilla ja siihen olen toistaiseksi jämähtänyt. Molemmissa tapauksissa olen kerrannut alkuperöistarinan ja lukenut uudet versiot huolella. Mutta, mutta, jotenkin teokset ovat tuntuneet hengettömiltä, niin selkeästi tilaustöiltä, joista kirjailijan oman sielu puuttuu. Shakespearen tarinat ovat toki tulleet tutummiksi ja se on merkittävä plussa. Meillä kun ei niitä koulussa lueta kuten englanninkielisessä maassa, joten teokset toimivat varmaankin paremmin heille, jotka ovat Shakespearensa joutuneet tenttimään.

    Liked by 1 henkilö

    1. Toden totta englanninkielisissä maissa tilanne on aivan toinen. Minä en ole vielä jaksanut Mediamogulia alkua pidemmälle. Atwoodin Noidan sikiö, Tylerin Äkäpussi ja Wintersonin Aikakuilu olivat minusta oikein hienoja versiointeja. Nesbön Macbethia en ole ainakaan vielä ajatellutkaan lukea, mutta Tracy Chevalierin Othello-versioinnin Uusi poika aion lukea oikein pian. Minusta on hienoa, että tämä sarja on päätetty suomentaa, vaikkemme erilaisen pohjasivistyksemme pohjalta olekaan niin perehtyneitä bardiin kuin vaikkapa britit.

      Tykkää

  5. Voisin lukea tämän ihan tuoreeltaan lukematta alkuperäistekstiä, sen verran laiska olen. Juutalaisten naimahuolet ovat aina herkullinen kaunokirjallinen teema, ja ylipäänsä on raikasta kirjoittaa juutalaisuudesta muustakin kuin holokaustin näkökulmasta. Kiitos myös minulle tuntemattoman kirjailijan esittelystä.

    Liked by 1 henkilö

    1. Sekä Shakespearea että juutalaisuutta pitäisi varmaan tuntea enemmän kuin minä, että saisi tästä kaiken irti, mutta vallan kiinnostava oli näinkin. Oli vähän yllättävää, ettei Jacobsonia ole aiemmin suomennettu.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.