Nicci Frenchin Keskiviikkoa odottaessa (BlueMoon, 2021; Waiting for Wednesday, 2013; suomentanut Raimo Salokangas; 446 sivua) on Frieda Klein -sarjan kolmas osa.
Lontoolainen psykoterapeutti Frieda on herkkävastoinen ja omalaatuinen nainen, joka on joutunut median ja kilpailevan kollegan hampaisiin. Mahdollisen potilaan mainitsema yksityiskohta jää vaivaamaan Friedaa ja hän on valmis seuraamaan aavistustaan niin pitkälle kuin pystyy. Johdattuessaan näin vaarallisen saalistajan jäljille hän kohtaa toimittajan, joka on vuosia tutkinut nuorten naisten katoamisia, joista poliisilla ei ole aavistustakaan.
Samaan aikaan Friedan poliisiystävä Karlsson tutkii perheenäidin raakaa surmaa. Kunnollisen naisen ja onnellisen perheen kulissien takaa paljastuu melkoisia salaisuuksia, ja Friedakin joutuu mukaan myllerrykseen, jonka se aiheuttaa perheen nuorissa. Hän saa huomata rauhallisen kotinsa muuttuneen melkein perhekodiksi, kun myös äitinsä kanssa riitelevä veljentytär tukeutuu häneen. Samaan aikaan remonttimies ja ystävä Josef päättää lupaa kysymättä uusia hänen kylpyhuoneensa. Miesystävä kaukana New Yorkissa lähettää yhä huolestuneempia viestejä.
Yhä synkempiä sävyjä saava viikonpäiväsarja on laadukasta ja kiehtovaa rikoskirjallisuutta, jonka ottamisesta suomennosohjelmaansa pieni kustantaja ansaitsee dekkarinystävien lämpimät kiitokset.
Sarjan ensimmäinen osa pääsi dekkariviikkolle viime vuonna.
Tuulevin lukublogi 
En ole näitä uudempia Nicci Frenchejä lukenut. Siskoni tutustutti minut heidän tuotantoonsa, kun olin lukiossa. Luinkin pari kolme osaa, mutta sitten yhdessä oli klassinen kissan surma, niin meni maku, enkä lukenut enempää. Harmittaa, kun Elly Griffithsin Ruth Galloway -mysteerien ensimmäisessä osassa on sama klisee ja niin turha julmuuden osoitus (en voi sietää edes fiktiivisten eläinten huonoa kohtelua).
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista. Monenlaista julmuutta dekkareissa on. Sadismia en itse kestä.
TykkääTykkää