Téa Obrehtin toinen romaani Vedetön maa (WSOY, 2020; Inland, 2019; suomentanut Irmeli Ruuska; 447 sivua) on laajuudestaan huolimatta todella tiivistunnelmainen teos.
Romaanissa seurataan kahta tarinaa.
Nora seisoi pulinukuksissa rautapuunvesojen keskellä ja oli yhä etsivinään. Aurinko oli käynyt päähän. Hitto soikoon, hän oli selvinnyt melkein koko aamun ajattelematta janoaan. Hänen nukkuessaan oli tapahtunut jotain ihmeellistä, niin että jano tuntui yhtä normaalilta kuin hengittäminen.
Nora-niminen nainen elää maatilalla Arizonassa vuonna 1983 kuumuuden ja kuivuuden keskellä. Hänen miehensä on lähtenyt vedenhakumatkalle eikä näytä palaavan. Hänellä on vesipulan lisäksi huolta pojistaan, joista nuorimmainen uskoo talon ympärillä liikkuvan jonkinlaisen pedon, ja aputytöstään, joka ruokkii lapsen mielikuvitusta. Talossa asuvat myös isoäiti ja Noran vauvana kuollut tytär, joka äitinsä mielikuvituksessa on jo teini-ikäinen.
Minä halusin vain yhtä asiaa: kulkea ainaisesti kamelijoukkojen mukana vieraana ja matkantekijänä, tai jos se ei onnistuisi, lakata haluamasta sitä.
Toinen kertomus etenee minämuodossa. Lurie on turkkilaislähtöinen lainsuojaton, joka vaeltaa yhä edemmäs länteen kamelinsa ja ainoan ystävänsä Burken kanssa, ja jonka vesileilillä on outo kytkös kuolleisiin.
Monen mutkan ja koettelemuksen jälkeen Noran ja Lurien kohtaloilla on yhteys, mutta sitä pitää odottaa aivan loppuun saakka. Vaikka aluksi kuvittelisikin, että asioilla on tapana järjestyä, ymmärtää tätä romaania niin pitkälle luettuaan, ettei niin aina käy.
Tuulevin lukublogi 
Kirjailijan nimi on tuttu mutta en ole hänen kirjoihinsa tutustunut. Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta, enpä muista moiseen miljööseen sijoittuneita kirjoja toviin lukeneeni.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ei ole tosiaan ihan tavallisin miljöö.
TykkääTykkää
Minä pidin tästä kirjasta aivan älyttömästi. Tunnelma oli tosiaan tiivis ja kuivuuden ja janon tunsi lähes omassa kurkussaan. Tarinassa oli hienoja tasoja ja kokonaisuus yllätti minut. Hyvä romaani!
TykkääLiked by 1 henkilö
Jano ja kurkun kuivuus suorastaan ahdistivat. Tarina ei tosiaan ole ainakaan ennalta-arvattava.
TykkääTykkää
Tämä oli minulle valtava elämys, vaikka USA:n villin lännen tarinat eivät yleensä kolahda. Oli sopivasti outoutta, ja vähemmän tyypillisiä henkilöhahmoja. Kiva, että moni muukin on löytänyt tämän teoksen!
TykkääLiked by 1 henkilö
Yllättävän hieno kokemus tämä oli minullekin. En ole westernfani enkä erityisemmin tykkää yliluonnollisesta ja silti tämä viehätti.
TykkääTykkää