Vesa Sisättö on valinnut sata klassikoksi katsomaansa kirjaa ja tiivistänyt niistä jokaisen kolmen virkkeeseen otsikoiden Mitä, Knoppi ja Tuomio alle. Näin on saatu aikaiseksi pieni kirja nimeltä 100 klassikkoa tunnissa (Avain, 2018; ei sivunumeroita).
Osittain kirja on aika hauska ja jotkin kuvaukset saavat kenties kiinnostumaan varsinaisen klassikon lukemisesta, mutta loppujen lopuksi en ihan ymmärrä sen pointtia. Mielestäni kaikki mukaan päässeet teokset eivät edes ole klassikoita: miksi mukana on vaikkapa 50 Shades of Grey?
En ole täysin vakuuttunut, että tekijä on lukenut kaikki tuomaroimansa kirjat, ainakaan ihan äsken. Veikkaan, että osa kuvauksista saattaa perustua myös elokuviin tai tv-sarjoihin. Esimerkiksi Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin kertojalla ei ole nimeä, mutta nimi June on käytössä tv-sarjassa.
Kirjan muuten lukee reilusti alle tunnissa ja samalla ennättää jopa listata ne klassikot, joita ei ole lukenut – eikä ehkä aiokaan. Minä listasin kaksitoista, joista osan olen kyllä joskus aloittanut ja melkein kaikki nähnyt leffoina.
Suht’kiva välipala.
Tuulevin lukublogi 
No onpa kummallista panna listalle 50 shades of grey, eihän se ole edes vanha sarja! Höh :D
TykkääLiked by 1 henkilö
Klassikon voi määritellä monella tavalla ja tässä kyllä paikoin venytetään käsitettä.
TykkääTykkää
No nyt kyllä kiinnostaisi saada käsiin tämä kirja ja katsoa mitkä nuo sata kirjaa ovat. 50 shadesia on kyllä vähän vaikea mieltää klassikoksi.
TykkääTykkää