Herääminen (Faros, 2009; The Awakening, 1899; suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Raija Larvala; 200 sivua) on Kate Chopinin (1850–1904; oik. Catherine O’Flaherty) kirjailijanuran päättänyt skandaaliromaani ja yksi ns. toisen aallon feminismin 1970-luvulla esille nostamista unohdetuista klassikoista.
… ehkä on parempi kuitenkin herätä, vaikka sitten kärsimään, kuin jäädä harhakuvitelmien valtaan koko elämänsä ajaksi.
Suomennosta piti tosin odottaa tälle vuosituhannelle saakka ja silloinkin tehtävään tarttui pienkustantamo. Omana aikanaan Chopin vaiennettiin ja romaani vaipui unohduksiin, sillä amerikkalaiset eivät olleet valmiita perheenäidin ja vaimon intohimoon, saati siihen, ettei hän kadu sitä.
…rouva Pontellier alkoi tajuta asemansa inhimillisenä olentona maailmankaikkeudessa, alkoi tajuta suhteensa yksilönä sekä maailmaan että itseensä. Tämä saattaa olla kaksikymmentäkahdeksanvuotiaan nuoren naisen sielulle raskas taakka, …
Romaanin alkupuolisko sijoittuu loma-aikaan ja täysihoitolamiljööseen Grand Isle -saarella Louisianassa, ja jälkipuolisko New Orleansiin.
Hänen avioliittonsa Léonce Pontellier’m kanssa oli silkka sattuma…
Vaikka rouva Pontellier oli nainut kreolin, hän ei tuntenut oloaan aivan kotoiseksi heidän joukossaan. .. sinä kesänä Lebrunin täysihoitolassa oli pelkkiä kreoleja.
Sanan kreoli merkityksen muuttuminen sitten Chopinin päivien voi hämätä lukijaa. Nimitystä käytettiin alun perin Louisianan ranskalaisista ja espanjalaisista valkoisista siirtolaisista, mutta nykyisin se on vakiintunut tarkoittamaan osaksi afrikkalaistaustaisia (cajun)ranskankielisiä louisianalaisia.
Kuukauden ajan Robert oli seurannut rouva Pontellier’ta varjon lailla. … Viisitoistavuotiaasta, siis yhdentoista vuoden ajan, Robert oli joka kesä omistautunut jonkin rouvan tai neidin ihailuun.
Kreolit ilmaisevat tunteitaan vapaammin kuin mihin varautunut Edna on tottunut. Se, yhdessä lähes samanikäisen Robertin seuran kanssa, aloittaa hänessä sisäisen muutoksen. Sisäinen myllerrys johtaa vähitellen myös käytöksen, puheen ja toiminnan muuttumiseen.
”…Hänen koko asenteensa, minua ja kaikkia ja kaikkea kohtaan, on muuttunut. … Hän on saanut päähänsä jotain naisten oikeuksista.
Loman jälkeen kaikki muuttuu, sillä Edna on muuttunut, toinen:
”…En ole enää herra Pontellier’n omaisuutta, jolle hän voi tehdä jotain, tai olla tekemättä. Minä teen mitä haluan.”
Kate Chopin kirjoitti naisen seksuaalisuudesta moralisoimatta ja tuomitsematta, mutta lisäksi hän kirjoitti naisesta, joka liittää avioliittoonsa ja äitiyteensä ”sopimattomia” tunteita. Kirjailija kritisoi naisiin kohdistettua vaatimusta uhrautua, unohtaa itsensä, omistautua muille.
Nykylukijaa teos ei sisällöltään hätkähdytä, mutta klassikon siitä tekevätkin kielen rikkaus, henkilöiden elävyys ja erityisesti päähenkilön monimutkainen tulkinnanvaraisuus.
Upeasti Chopin vihjaa lopusta, viittaa päätökseen, jo teoksen alussa.
Meren ääni on viettelevä, lakkaamatta se kuiskii, vaatii, kohisee, kuohuu, kutsuen sielua vaeltamaan yksinäisyyden syvyyksiin, eksymään sisäisen mietistelyn sokkeloihin.
Meren ääni puhuttelee sielua. Meren kosketus on aistillinen, se sulkee ihmisruumiin pehmeään, lujaan syleilyynsä.
Kirjabloggaajien puolivuosittaisen klassikkohaasteen tämänkertainen avaus on Kirjaluotsissa, josta näet myös muut nyt mukana olevat blogit.
Tuulevin lukublogi 
Hienoa, että nostit esille tämän tavallaan tunnetun, mutta aika vähän luetun klassikon!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Tosiaan tavallaan tunnettu jo siksi, että termi ”heräämisromaani” on saanut nimensä tästä.
TykkääTykkää
Olen tästä kirjasta kuullut, mutta ei ole tullut tarkemmin tutustuttua, mistä on kyse. Kuulostaa kiinnostavalta!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Itse ihmettelin, miten en ollut lukenut jo 2009, mutta ilmeisesti mennyt jotenkin ohi pienen kustantajan kirja.
TykkääTykkää
Tosi hyvä nosto! Kyllähän ikävä kyllä edelleen monessa maailman kolkassa tällainen naisen itsellinen käytös kauhistuttaa ja enemmänkin. Pitää muistaa tämä klassikko.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Olet oikeassa!
TykkääTykkää
Luin tämän klassikkohaasteen kierrokselle 9. On kyllä täällä vähemmän tunnettu klassikko, kun suomennettiin vasta 2000-luvulla – ja onneksi edes siinä vaiheessa. Toivotaan, että on kuitenkin otettu esim. äidinkielen opetuksessa huomioon, että joskus klassikot kääntyvät kotimaisille kielille vasta pitkän ajan päästä, eikä aina tarvitse tarjota vain niitä kaikkein tunnetuimpia (tai pelkästään miesten kirjoittamia) klassikoita.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista!
Toivomus on aiheellinen, mutta mikä lienee tilanne…
TykkääTykkää