Kirjabloggaajien klassikkohaaste 16 – Edna Pontellier herää

Herääminen (Faros, 2009; The Awakening, 1899; suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Raija Larvala; 200 sivua) on Kate Chopinin (1850–1904; oik. Catherine O’Flaherty) kirjailijanuran päättänyt skandaaliromaani ja yksi ns. toisen aallon feminismin 1970-luvulla esille nostamista unohdetuista klassikoista.

… ehkä on parempi kuitenkin herätä, vaikka sitten kärsimään, kuin jäädä harhakuvitelmien valtaan koko elämänsä ajaksi.

Suomennosta piti tosin odottaa tälle vuosituhannelle saakka ja silloinkin tehtävään tarttui pienkustantamo. Omana aikanaan Chopin vaiennettiin ja romaani vaipui unohduksiin, sillä amerikkalaiset eivät olleet valmiita perheenäidin ja vaimon intohimoon, saati siihen, ettei hän kadu sitä.

…rouva Pontellier alkoi tajuta asemansa inhimillisenä olentona maailmankaikkeudessa, alkoi tajuta suhteensa yksilönä sekä maailmaan että itseensä. Tämä saattaa olla kaksikymmentäkahdeksanvuotiaan nuoren naisen sielulle raskas taakka, …

Romaanin alkupuolisko sijoittuu loma-aikaan ja täysihoitolamiljööseen Grand Isle -saarella Louisianassa, ja jälkipuolisko New Orleansiin.

Hänen avioliittonsa Léonce Pontellier’n kanssa oli silkka sattuma…
Vaikka rouva Pontellier oli nainut kreolin, hän ei tuntenut oloaan aivan kotoiseksi heidän joukossaan. … sinä kesänä Lebrunin täysihoitolassa oli pelkkiä kreoleja.

Sanan kreoli merkityksen muuttuminen sitten Chopinin päivien voi hämätä lukijaa. Nimitystä käytettiin alun perin Louisianan ranskalaisista ja espanjalaisista valkoisista siirtolaisista, mutta nykyisin se on vakiintunut tarkoittamaan osaksi afrikkalaistaustaisia (cajun)ranskankielisiä louisianalaisia.

Kuukauden ajan Robert oli seurannut rouva Pontellier’ta varjon lailla. … Viisitoistavuotiaasta, siis yhdentoista vuoden ajan, Robert oli joka kesä omistautunut jonkin rouvan tai neidin ihailuun.

Kreolit ilmaisevat tunteitaan vapaammin kuin mihin varautunut Edna on tottunut. Se, yhdessä lähes samanikäisen Robertin seuran kanssa, aloittaa hänessä sisäisen muutoksen. Sisäinen myllerrys johtaa vähitellen myös käytöksen, puheen ja toiminnan muuttumiseen.

”…Hänen koko asenteensa, minua ja kaikkia ja kaikkea kohtaan, on muuttunut. … Hän on saanut päähänsä jotain naisten oikeuksista.

Loman jälkeen kaikki muuttuu, sillä Edna on muuttunut, toinen:

”…En ole enää herra Pontellier’n omaisuutta, jolle hän voi tehdä jotain, tai olla tekemättä. Minä teen mitä haluan.”

Kate Chopin kirjoitti naisen seksuaalisuudesta moralisoimatta ja tuomitsematta, mutta lisäksi hän kirjoitti naisesta, joka liittää avioliittoonsa ja äitiyteensä ”sopimattomia” tunteita. Kirjailija kritisoi naisiin kohdistettua vaatimusta uhrautua, unohtaa itsensä, omistautua muille.

Nykylukijaa teos ei sisällöltään hätkähdytä, mutta klassikon siitä tekevätkin kielen rikkaus, henkilöiden elävyys ja erityisesti päähenkilön monimutkainen tulkinnanvaraisuus.

Upeasti Chopin vihjaa lopusta, viittaa päätökseen, jo teoksen alussa.

Meren ääni on viettelevä, lakkaamatta se kuiskii, vaatii, kohisee, kuohuu, kutsuen sielua vaeltamaan yksinäisyyden syvyyksiin, eksymään sisäisen mietiskelyn sokkeloihin.
Meren ääni puhuttelee sielua. Meren kosketus on aistillinen, se sulkee ihmisruumiin pehmeään, lujaan syleilyynsä.

Kirjabloggaajien puolivuosittaisen klassikkohaasteen tämänkertainen kooste on Kirjaluotsissa.

Iskästä ja lapsuudesta

Missä isä on? (Huippu, 2022; Vati, 2021; suomentanut Anne Kilpi; 203 sivua) on itsenäinen mutta tavallaan jatkoa Monika Helferin Roskaväkeä-teokselle. Teos on edeltäjänsä tavoin romaani, muistelma, muistelmaromaani, romaanimuistelma.

”Haluaisin kirjoittaa hänestä romaanin.”
”Toden vain keksityn?”
Sanoin: ”Molempia, mutta enemmän keksityn. Olisiko sinulla jotain?”

Isä tai iskä (Vati) oli hiljainen mies, jolla oli sotamuistona jalkaproteesi. Hän toimi Itävallan vuoristossa sotainvalidien toipilaskodin johtajana.

”Jos tietää, mitä joku ajattelee, voi sen nähdä hänen kasvoiltaan”, äitipuoleni sanoi.
”Ei hänen”, minä sanoin. ”Hänen kasvoiltaan ei voinut koskaan nähdä mitään.”

Isä myös kokosi itselleen kirjaston. Ensin toipilaskotiin, sitten omaansa, aina itselleen.

Tiesin kyllä sen, että isämme saattoi olla kirjariippuvuudessaan häikäilemätön. Muista piittaamaton. …kun äitimme oli jo kuollut ja isä oli mennyt uudelleen naimisiin ja me kökötimme Bregenzissä ahtaassa asunnossa ja kun isä oi töissä verotoimistossa ja kaunisteli vapaa-ajallaan pimeästi veroilmoituksia, hän käytti nuo rahat yksinomaan kirjoihin. …sillä, mistä rahat tulivat, oli vähemmän merkitystä kuin sillä, mihin ne käytettiin.

Äidin kuoleman jälkeen lasten elämä muuttuu täysin. He saavat kodin tädin ennestään ahtaasta kaupunkiasunnosta. Puolisonsa kuoleman jälkeen isä katoaa pitkäksi aikaa lastensa elämästä.

Helfer kirjoittaa koruttoman koskettavasti lapsuudesta, isästä ja surusta. Teos on pieni suuri tarina onnellisen lapsuuden lopusta ja vanhempien menetyksestä sekä vaiteliaasta miehestä, joka rakasti kirjoja enemmän kuin mitään muuta.

Kun nyt muistelen sitä, minusta tuntuu, että aina ollessani hänen kanssaan kirjastossa ulkona satoi, sisällä me emme enää olleet tässä maailmassa, hän sytytti valot ja kirjojen selkämyksille laskeutui taianomainen hohde.

Panttivankidraama

Simone Buchholzin Chas Riley -sarja ei kuulu tavanomaisimpien rikoskirjojen kastiin ja onkin siksi vallan loistavaa luettavaa niin dekkarien ystäville kuin niihin epäilevästi suhtautuvillekin.

Hotel Cartagena (Huippu, 2022; Hotel Cartagena, 2019; suomentanut Anne; Kilpi; 281 sivua) on sarjan viides suomennos. Tällä kertaa kyseessä on panttivankitilanne.

Kolmekymmentäseitsemän ihmistä. Me kymmenen, sitten kaksi baarimikkoaja heidän naispuolinen kollegansa, huoltomies, lisäksi vielä kaksi todella nuorta miestä, jotka ovat olleet koko ajan yksin, neljä noin kolmekymppistä tyyppiä, joiden naiset lähtivät, kaksi keski-ikäistä miestä ja yksi nainen, joka näyttää kuuluvan toiselle edellä mainituista miehistä, ja sitten vielä kaksi tyyppiä kalliissa puvuissaan.
Plus kaksitoista sieppaajaa.
Tämä on asetelma. Tällä pelataan.

Takaumissa nuori Henning Garbarek nousee 1980-luvulla Hampurin satamassa Kolumbiaan lähtevään laivaan. Cartagenassa hän päätyy juhliin, joiden jälkeen koko elämä muuttuu. Hän on rikollisten armoilla. Vuosikymmenten kuluttua koittaa koston hetki.

Saksalainen ja kitara.
Muusikko, baarinpitäjä, hyvä aviomies ja isä.
Koko kaupunki tuntui pitävän hänestä, ja usein hän unohti, kenelle hän itse asiassa työskenteli ja mihin aineeseen hän oli kätensä liannut.

Hän ei ajatellut koskaan irrottautuvansa. Eihän hän ensinnäkään ollut oikeasti edes mukana. Ja toisekseen huumekaupasta ei irrottauduttu, …

Korkean rakennuksen huipulla hotellin baarissa samaisessa satamassa vietetään etsivä Fallerin syntymäpäivää ja mukana on myös syyttäjä Chas Riley. Kaksitoista aseistautunutta miestä ottaa panttivangeikseen baarin henkilökunnan ja asiakkaat. Kuka tai ketkä seurueesta ovat heidän kohteensa?

Ulkopuolella poliisien keinot ovat vähissä, mutta myös baarin dramaattisessa asetelmassa poliiseilla, syyttäjästä puhumattakaan, on sivustaseuraajan asema. Onko juhlista myöhästyneellä Ivo Stepanovicilla mitään keinoa vaikuttaa tilanteeseen?

Napakalla ja omalaatuisellaan tyylillään Buchholz on jälleen luonut huikean romaanin, jossa kaikki on kohdallaan. Ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Jopa runollinen kuumehourekohtaus on täysin paikallaan tässä erikoislaatuisessa rikostarinassa.

Oi.
Klatsche on tullut kyytiin.
Hän istuu vieressäni.

tai siis en sinusta, hän sanoo.
ei sinusta voi kukaan pitää huolta
sinähän tee joka tapauksessa
mitä haluat
rakkaudestamme
yritin pitää huolta
ja miten yritinkään
miten taistelinkaan
uudelleen ja uudelleen
mutta sitten aina sinä
ja sinun liekehtivä jäämiekkasi
seisoin hiljaa paikallani
torjuin iskut
en väistänyt

Lisää, bitte.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tuumailen kulttuurikokemuksia, eniten kirjallisuutta.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Kirjavinkit

Yli 10 000 lukemisen arvoista kirjaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: