Aihearkisto: tapahtumat

Vuoden 2018 parhaat kirjat

Suomalaiset kirjabloggaajat äänestivät eilen vuoden parhaista kirjoista. Avoimeen verkkoäänestykseen osallistui yli 30 bloggaajaa — myös Tuulevin lukublogi. Yhteensä 167 kirjaa oli ehdolla Blogistanian kirjallisuuspalkintojen neljässä kategoriassa: Finlandiassa, Globaliassa, Kuopuksessa ja Tiedossa.

Blogistanian Finlandian sai minunkin mielestäni vuoden paras eli Olli Jalosen Taivaanpallo (Otava). Toiselle sijalle tuli minunkin kakkoseni Minna Rytisalon Rouva C. (Gummerus) ja kolmanneksi Saara Turusen Sivuhenkilö (Tammi), jota en ole lukenut.

Globalian voitti yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton (Tammi, suom. Kristiina Rikman) — jälleen minunkin ykköseni. Toiseksi eniten ääniä sai kanadalaisen Rachel Cuskin romaani Ääriviivat (S&S, suom. Kaisa Kattelus), jota en ole vielä lukenut, ja kolmanneksi tuli yhdysvaltalaisen Lucia Berlinin novellikokoelma Siivoojan käsikirja II – Tanssia ruusuilla (Aula & Co, suom. Kristiina Drews), jonka  rankkasin kakkossijalle.

Kuopus-palkinnon ensimmäisen sijan jakavat tasaäänin Magdalena Hain Kolmas sisar (Otava), jota en ole lukenut, ja Maria Turtschaninoffin Maresin voima / Breven från Maresi (Förlaget/Tammi, suom. Marja Kyrö), taas minunkin ykköseni — ja kolmanneksi eniten ääniä sai Sarah Crossanin Yksi (S&S, suom. Kaisa Kattelus), joka on minulla lukematta.

Tieto-palkinnon voitti Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (Otava). Toiseksi eniten ääniä sai Michelle Obaman omaelämäkerta Minun tarinani (Otava, suom. Ilkka Rekiaro) ja kolmannelle sijalle tuli Maggie Nelsonin Argonautit (S&S, suom. Kaijamari Sivill). Näitä en ole ainakaan vielä lukenut enkä äänestänyt tässä kategoriassa.

Suomalaiset kirjablogit julkaisevat vuosittain tuhansia kirja-arvioita, jotka tavoittavat satojatuhansia lukijoita. Kirjablogeja pitävät sekä lukuharrastajat että kirja-alan ammattilaiset. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Palkinnot jaetaan Helsingin keskustakirjasto Oodin Kirjataivaassa keskiviikkona 13.3. klo 18.00. Lämpimät onnittelut voittajille!

Lisätietoja ääntenkeräysblogeissa:

blogistanian_kaikki_2018_vaaka

Mainokset

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2018

Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2018 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa, jotka ovat Blogistanian Finlandia, Blogistanian Globalia, Blogistanian Kuopus ja Blogistanian Tieto. Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan tänään sunnuntaina 24.2.2019 klo 10.00.

blogistanian_2018_finlandia

Blogistanian Finlandia 2018 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.

Minun ehdokkaani ovat:

Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Finlandian ääntenlaskusta on vastuussa Tuntematon lukija -blogi.

blogistanian_2018_glob

Blogistanian Globalia 2018 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Minun ehdokkaani ovat:

Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Globalian äänenlaskusta on vastuussa Kirjamies -blogi.

blogistanian_2018_kuopus

Blogistanian Kuopus 2018 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Äänestän ensimmäistä kertaa tässä sarjassa. Ehdokkaani ovat:

Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi.

Blogistanian Tieto 2018 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2018 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2018 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään kuudetta kertaa.

En tällä kertaa äänestä tässä kategoriassa. Tiedon äänenlaskusta on vastuussa Hannan kirjokansi -blogi.

Tulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa maanantaina 25.2.2019 klo 10.00.

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.

Kutsui mua Kuusamo…

Ensimmäinen NordicNoir-kirjallisuusfestivaali järjestettiin Rukalla, Kuusamossa 18.-19.1.2019. Voitin lippupaketin Kirsin kirjanurkan arvonnassa ja onnistuin hankkiutumaan blogin vakituisesta asemapaikasta viikonlopuksi noin 450 km pohjoisen suuntaan, kiitos henkilökohtaisen autonkuljettajan. Kannattiko? Minusta kyllä, vaikka istumista kertyikin viikonlopun aikana epäterveellisen paljon.

NordicNoirin rohkea idea oli koota rikoskirjalijoita ja heidän lukijoitaan niin sanotusti korpeen (vaikka Rukalla onkin lähes kaikki palvelut) keskustelemaan rikoskirjallisuudesta monelta kantilta: kirjailijan työstä ja urasta, kirjojen aiheista ja teemoista, rikoskirjallisuuden lajityypistä ja alatyypeistä, kirjojen ja tv-sarjojen suhteesta, nordicnoirin käsitteestä, huumorista rikoskirjallisuudessa, rikollisesta mielestä ja paljosta muusta. Aina ei tosin puhuttu ihan siitä, mitä ohjelmaan oli merkitty, muttei se oikeastaan haitannut.

Parhaimmillaan haastatteluista tuli keskusteluja, kun aikaa oli varattu mukavasti noin 45 minuuttia, joka välillä vähän ylittyikin ja joskus alittui. Illanvirkkuna pidin aikataulusta, jossa ohjelma alkoi klo 17 ja päättyi hieman ennen puolta yötä. Kaikki kolme haastattelijaa/moderaattoria hoitivat hommansa omalla tavallaan; ehkä yksi tyyli olisikin käynyt tylsäksi. Siinä missä neljän naisen paneeli sai perjantai-iltana kevyesti jutustella, joutui kahdeksanmiehinen lauantaipaneeli vallan viihdyttävästi lähes grillatuksi.

Toivon, ettei NordicNoir jäänyt ainutkertaiseksi tapahtumaksi ja ainakin Instagramissa taidettiin ensi vuodelle jotain jo lupaillakin. Jos saa toivoa uusia/lisää kirjailijoita niin tässä joitakin mieleen tulevia: Islannista Arnaldur Indriðason, Norjasta Karin Fossum , Ruotsista Lina Bengtsdotter, Tanskasta Sara Blædel ja Suomesta Eva Frantz.

Tämänkertaisista vieraista vain Ragnar Jonassonia ei ole saatavilla suomeksi. Onkohan joku kustantajista jo tarttunut tilaisuuteen? Haluan lukea erityisesti Hulda-trilogian. Muista mukana olleista, joita en vielä ole lukenut, aion tutustua ainakin Ninni Schulmanin Hagfors-sarjaan ja Stefan Ahnhemin tuotantoon. Toisin kuin aiemmin väitin olen sittenkin lukenut Yrsa Sigurðardóttirilta yhden tai kaksi ensimmäistä suomennosta.

Paikalla oli myös Suomen Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehden avustaja, joten seuraavasta lehdestä voi lukea vielä lisää.

 

Tammikuun kirjalliset tapahtumat

Vuosi 2019 alkoi niin kuin moni aiempikin kirjallinen vuosi Aapelin päivänä eli 2.1., jolloin perinteisesti jaetaan Kuopion kaupungin kirjallisuuspalkinto Savonia. Sen sai tänä vuonna Heidi Jaatinen romaanistaan Koski (Gummerus). Laaja sukuromaani, joka aloittaa kokonaisen sarjan, on minulla (ainakin vielä) lukematta. Lue lisää ja lisää.

Savonia-palkintoa on jaettu vuodesta 1986 alkaen. En ole osallistunut kuin muutamaan viime vuosien palkintojenjakotilaisuuteen — ne ovat kaikille avoimia ja maksuttomia — mutten ehkä ole kovin väärässä, jos arvelen, että nykyinen tyyli noudattelee perinteitä: Puheiden jälkeen juodaan kakkukahvit. Tunnelma on kaupungintalon kauniin juhlasalin ansiosta juhlava.

Aivan toisenlaisia tunnelmia lienee luvassa viikonloppuna Rukalla, Kuusamossa, kun siellä kokoontuu joukko pohjoismaisia rikoskirjailijoita ja heidän lukijoitaan ihkaensimmäiseen NordicNoir-tapahtumaan. Perinteitä ei (vielä) ole, vaan kaikki on aivan uutta ja varmasti monin tavoin jännittävää. Lue lisää myös Kirsin kirjanurkasta.

Mukana olevista kirjalijoista Samuel Bjørk, Agnete Friis, Kati Hiekkapelto, Antti Tuomainen ja Jens Lapidus ovat sellaisia, joiden tuotantoa olen lukenut. Sen sijaan Ninni Schulmania, Max Seeckiä, Stefan Ahnhemia, Yrsa Sigurðardóttiria, Ragnar Jonassonia ja Erik Axl Sundia en ole (vielä) lukenut, vaikka paljon rikoskirjallisuutta luenkin. Tilanne muuttunee viikonlopun aikana…

 

 

Taitava novellisti

– Minun täytyy päästä tuohon puutarhaan. Muuten halkean, Jims sanoi ja litisti nenänsä ikkunaruutua vasten.

Kanadalainen L. M. Montgomery (1874-1942) on rakastettu kirjailija Runotyttö-trilogiansa ja Anna-sarjansa ansiosta. Hän oli kuitenkin myös taitava ja tuottelias runoilija ja novellisti. Suomentaja Saana Rusi on valikoinut kokoelmaan Yrttitarha (Minerva, 2018; 233 sivua) satojen joukosta kaksitoista novellia vuosilta 1896-1918.

Novellit ovat sujuvia ja niissä on oivallinen rakenne. Useimmissa on mukana huumoria, joka on usein lempeää mutta toisinaan myös aika kirpeää. Lähes kaikissa tarinoissa on romantiikkaa, joka ei koskaan ole imelää, vaan monesti yllätyksellisistä ja yleensä puhtaan raikasta.

Henkilöhahmot ovat lyhyessä mitassa usein tyyppejä tai tyyliteltyjä, joten ihmiset tai heidän suhteensa eivät voi olla kovin syvällisesti kuvattuja. Tässäkin mitassa selväksi tulee ainakin se, ettei vanhojen ihmisten pakkovaltaan pidä aina alistua eivätkä isoäidit, isotädit, isosedät ja muut suvun vanhimmat aina tiedä asioita parhaiten. Poikkeuksiakin tästä ”vanhustyranniasta” on, kuten isoäiti Newbury novellissa ”Bay Shoren maatilalla”. Lapsia olisi voinut olla mukana vaikka enemmänkin, sillä niminovellin Jims on mainio tapaus.

Väärinkäsityksillä, kadonneilla kirjeillä, juoruilulla ja itsepäisellä ylpeydellä on myös usein merkittävä tehtävä kertomuksissa. Vaikka henkilöt — erityisesti naiset, ja varsinkin Gussie-neiti tarinassa ”Niin oli käydäkseen” sekä nuoret huimapäät Kate ja Philippa matkakuvauksessa ”Häävieraat” — usein uhmaavat tiukkoja sääntöjä ja jopa moraalikäsityksiä, kertovat kaikki novellit ajastaan herkullisen tarkkanäköisesti.

Luulenpa, että novellin taitaja Alice Munrokin on Montgomerynsa lukenut.

Novellit on suomennettu sujuvasti ja huolella, mutta ”Häävieraissa” on luullakseni pieni käännösvirhe, kun siinä pyydetään soittamaan (puhelimella). Käsittääkseni tässä on kyse call-verbin poiketa tai pistäytyä -merkityksestä. Oliko Saskatchewanin preerialla puhelinlinjoja vuonna 1913?

Don’t forget to call the next time you come this way,” she said cheerfully, waving her knitting at us.

Soittakaa, kun ensi kerran tulette tätä kautta, hän sanoi iloissaan ja vilkutti meille kutimellaan.

Samassa novellissa preeriakanat vaihtuvat tölkkikanoiksi jo alkutekstissä. Ehkäpä prairie chicken oli kanasäilykkeen lempinimi?

Montgomeryn — ja monen muun — tekstejä voi lukea alkukielellä Classic Reader -sivustolla, mutta toivottavasti Minerva julkaisee niitä lisää suomeksi.