Pitkät kirjamessut verkossa

Helsingin kirjamessuille ei tänä vuonna päässyt (tai joutunut matkustamaan) paikan päälle. Virtuaalimessut sopivat minulle liiankin hyvin — etenkin se, että haastatteluja voi katsella ja kuunnella myös tallenteina. Ahmimisoireyhtymästä johtuen kirjoitan messuraporttiani vasta nyt. Olen ollut messuilla ainakin 24 tuntia. Sama aika voisi toki kulua kolmena päivänä (torstaisin en ole vielä koskaan messuilla ollut) helposti Messukeskuksessakin, mutta suurin osa ajasta menisi muuhun kuin haastattelujen ja keskustelujen kuuntelemiseen, toisin kuin nyt.

Osan ohjelmasta vain kuuntelin puhelimesta samaan aikaan kun tein jotain muuta (kokkasin, siivosin, pyykkäsin, venyttelin) ja osan paitsi kuuntelin myös katselin täppäriltä. Kahden ihmisen keskustelua on helppo seurata vain kuuntelemalla, mutta kun puhujia on useampia, on hyvä nähdä, kuka puhuu.

Toteutuiko suunnitelmani?

Kyllä, kutakuinkin. Lähes kaikki vastasivat hyvin odotuksiani. Tommi Kinnusen haastattelu oli erityisen mielenkiintoinen ja koskettavakin — etenkin, kun lopuksi kirjailija sai vielä Minna Canth -palkinnon. Onnittelut! Anni Kytömäen romaani päätyi lukulistalle ja jo luetuista kirjoista oli kiinnostavaa kuulla lisää. Odotan pian pääseväni uusimman Takamäki-dekkarin pariin. Sen aion lukea painetusta kirjasta toisin kuin sarjan aiemmat osat, jotka kuuntelin pihahommia tehdessäni kesällä kaikki ns. putkeen. Elizabeth Stroutin ja Sofi Oksasen keskustelu oli oikein kiinnostava, mutta vähän harmitti, kun Oksanen väitti Pikkukaupungin tyttöä Stroutin uusimmaksi suomennokseksi. Kirjahan ilmestyi suomeksi jo vuonna 2001, ja uutena laitoksena nyt 2020. (Ja tiedoksi kaikille, että pandemia on englanniksi pandemic kuten epidemia on epidemic. Epidemia on latinaa, mutta pandemia latinaksi pandemus. Toinen on otettu suomen kieleen sellaisenaan ja toinen näköjään pantu rimmaamaan sen kanssa, mutta englantia ne eivät ole.)

Eikä siinä vielä kaikki

Lisäksi kuuntelin/katselin Kjell Westön (Tritonus), Terhi Kokkosen (Rajamaa), Johanna Sinisalon (Vieraat), Philip Teirin (Neitsytpolku), Paula Nivukosken (Mainingin varjot), Outi Pakkasen (Naistenkutsut), Selja Ahavan (Nainen joka rakasti hyönteisiä), Eeva Klingbergin (Syvän maan juuret), Eppu Nuotion (Maggie ja minä), Ella Kannisen (Minun Italiani), Leena Lehtolaisen (Jälkikaiku), Satu Vasantolan (Kaikki kadonneet), Juha Hurmeen (Suomi), Arttu Tuomaisen (Hyvitys), Minna Lindgrenin (Aina on toivoa), Anu Kaajan (Katie-Kate), Anna Kortelaisen (Tulirinta), Tommy Orangen (Ei enää mitään), Marja Kankaan (Miestä näkyvissä), Emmi-Liia Sjöholmin (Paperilla toinen), Susan Heikkisen (Pullopostia Seilin saarelta) haastattelut sekä Lea ja Santeri Pakkasen (Se tapahtui meille), Liina Putkosen (Palava poika) & Christian Rönnbackan (Ruska) ja Matti Laineen (Pelon liekit) & Max Seeckin (Pahan verkko) ja yhteishaastattelut.

Lukuun

Luku-/kuuntelulistalle, joka on ennestäänkin ylipitkä, näistä menivät Kankaan hauskan kuuloinen romaani, Kannisen italialaisuusaakkoset, Lindgrenin satiiri, Orangen romaani ja Pakkasten historiateos. Siellä jo ennestään olivat Hurmeen Niemi-jatko sekä Pakkasen ja Seeckin dekkarit. Lehtolaisen, Nuotion, Teirin ja Tuomaisen kirjat olen jo lukenut.

Lisäksi kuuntelin/katselin keskustelut näistä aiheista

  • David Foster Wallacen Päättymättömän riemun suomennos, josta puhuivat Tero Valkonen ja Samuli Knuuti
  • Tytöt – suomalaisen tasa-arvon perusteet, keskustelijoina Aurora Rämö ja Jari Mäkäräinen)
  • Esikoiskirjailijat Anna Soudakova ja Tiina Katriina Tikkanen ja oman tarinan merkitys
  • Muukalaiset ja barbaarit – miten historiantutkimus näkee siirtolaisuuden, keskustelijoina Aapo Roselius, Tuomas Tepora ja Maijastiina Kahlos
  • Korjausliike — Tuomainen ja Vuorinen ratkaisevat
  • Ääni tarinalle – kertomuksia äänikirjan lukijan työstä, aiheesta juttelemassa suositut äänet Jukka Pitkänen, Krista Putkonen-Örn ja Pirjo Heikkilä
  • Tulevaisuus äänessä – äänikirjojen nousu ja tulevaisuus – Perttu Pölönen, Timo Julkunen, Mirka Vesala ja JP Koskinen
  • Äänikirjat ja raha, aiheen äärellä Elina Kilkku, Sinikka Vuola ja Laura Lindstedt

Kaikki keskustelut olivat kiinnostavia omalla tavallaan. En tosin tiedä, mitä Antti Tuomainen ja Juha Vuorinen polveilevalla juttelullaan ratkaisivat tai edes yrittivät ratkaista. Jäin miettimään, olisiko minusta Päättymättömän riemun lukijaksi. Tai kuuntelijaksi, sillä (huimapäinen) Olavi Uusivirta lukee sen äänikirjaksi. Suomentajan mukaan kirja on suomeksi on helpompi kuin alkukielellä. Toivoisin, että äänikirja toisi kirjailijalle enemmän tuloja.

Olisin mielelläni nähnyt myös Paula Havasteen, Piia Leinon ja Jani Saxellin Utopiaa!-keskustelun, mutta sitä ei ole ainakaan vielä saatavilla.

Haastattelijoita oli kiltisti sanottuna monenlaisia. Kokeneet ammattilaiset olivat aivan loistavia, mutta joidenkin haastattelijoiksi värvättyjen vahvuudet ovat selvästi muualla kuin messulavalla. Hermostuneisuus saattoi näkyä outona naurahteluna ja myynti-into ylenpalttisen vaivaannuttavana kehumisena (upea-sana viidessä ensimmäisessä lauseessa), mutta onneksi yhdestäkään haastattelijasta ei paistanut lukemattomuus. Osaa sekä kirjailijoista että haastattelijoista selvästi jotenkin vaivasi tyhjä messuhalli. Olikohan haastattelut pakko tehdä siellä, niillä lavoilla? Oikeastaan koko lava-ajattelu tuntui hieman keinotekoiselta virtuaalimessuilla.

Jatkoon?

Osallistun mielelläni toistekin kirjamessuille verkossa. Myös hybridiversiota kannattanee harkita. En lainkaan kaipaa messutungosta tai sitä, etten pääse koskaan hyvälle paikalle muuten kuin jättämällä väliin jonkin toisen kiinnostavan ohjelman. Tallenteet mahdollistavat eturivin paikan aina sekä sen, ettei mikään mene päällekkäin tai osu muuten huonoon aikaan. Toki kaipaan kohtaamisia muiden lukijoiden ja jopa kirjailijoiden kanssa sekä konkreettisia kirjoja tutkailtaviksi.

Tärkeintä on kuitenkin lukeminen ja siihen antoivat kirjamessut verkossa vinkkejä enemmän kuin tarpeeksi.

Helsingin kirjamessut 2020 : omat tärpit ja lippuarvonta

Helsingin kirjamessut järjestetään tänä vuonna verkossa.

Ei siis tarvitse matkustaa eikä yöpyä hotellissa tai sukulaisten vieraspatjoilla. Voin seurata messuohjelmaa turvallisesti ja vaivatta kotona omassa laiskanlinnassani joko messupäivinä tai tallenteina myöhemmin.

Mitä ainakin seuraan?

Kuuntelin JP Koskisen Hukkuvan maan pari viikkoa sitten ja kiinnostaa kovasti kuulla, mistä keskustellaan. Perheestä, salaisuuksista, ilmastonmuutoksesta? Risto Isomäen Vedenpaisumuksen lapset -kirjan kohdalla ilmastonmuutosaiheelta ei voi välttyä. Luin romaanin hiljattain ja vaikutuin, kuten aina Isomäen fiktiota ja faktaa yhdistävän proosan äärellä. Isomäki palkittiin juuri Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnolla.

Listallani on myös Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa Upea romaani, jonka kuuntelin lumoutuneena. Mitähän siitä puhutaan? Ehkä mistä kirjailija aiheen sai ja mistä lähteensä kaivoi? Mitähän Emmi Itäranta kertoo uudesta upeasta romaanistaan, josta kirjoitin eilen? Ohjelma: Emmi Itäranta, Kuunpäivän kirjeet

Virpi Hämeen-Anttila, Paino ja Kalman kevät: Paino on vielä lukematta, mutta uuden Karl Axel Björk -dekkarin parissa ennätin jo viihtyä. Dekkarifanina olen myös jo Elina Backmanin Kun kuningas kuolee -esikoiseen tutustunut ja sen parissa viihtynyt. Onkohan tulossa lisää? Samasta lajityypistä poimin ohjelmaani myös kolme dekkarisarjaa kirjoittajineen: Marko Kilpi, JP Koskinen & Jarkko Sipilä. Ja vielä ruotsalaisen Camilla Greben, jonka Varjokuvat on huikea rikosromaani.

Toki ohjelmaan tarvitaan myös kirjoja ja kirjailijoita, joita en vielä tunne. Anni Kytömäki, Margarita: Joudun tunnustamaan, etten ole vielä lukenu yhtään Kytömäen kirjaa. Saako tämä keskustelu minut innostumaan? Maria Pettersson, Historian jännät naiset: Tätä kirjaa jonotan kirjastosta, sillä naisten historiaa ei tosiaan ole kirjoitettu liikaa.

Elisabeth Stroutin Pikkukaupungin tytön luin jo silloin, kun se ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 2001, ennen Lucy Barton ja Olive Kitteridge -kuuluisuutta. Nyt taitavan kirjailijan esikoisromaani (Amy and Isabelle, 1998) on päässyt Keltaiseen kirjastoon. Loistava ja suosittu kirjailija saadaan etäyhteydellä kätevästi suomalaisille(kin) kirjamessuille. Kirjailijan kolme muuta romaania (Abide with Me, The Burgess Boys ja Olive, Again) odottaa vielä suomentamistaan.

Tiedetorilta poimin nämä mielenkiintoiset keskustelut:

Haluaisitko messulipun?

Blogini Facebook-sivulla voit osallistua lippuarvontaan. Arvon kolmelle eri osallistujalle kullekin yhden kokoaikalipun, jollaisella voi seurata tapahtumaa joka päivä 22.-25.10. ja tallenteita 8.11. asti. Lipun arvo on 17 euroa.

Twitterissä on toinen arvonta, jossa arvon kaksi kokoaikalippua yhdelle vastaajalle. Voita lippu kaverille kans!

Kulttuuripäiväkirjat 2019

Luin viime vuonna 136 kirjaa, ja kirjoitinkin joistakin niistä, mutta ennätin käyttää vapaa-aikaani myös muuhun kulttuuriin.

Katsoin kymmenen teatteriesitystä:

  • 12.1. Parasta elämässä, Martti Suosalo (Kuopio, vierailu) — loistava
  • 6.4. Minna & Maria (Kuopion kaupunginteatteri) — hyvä
  • 13.4. Keisarin uudet vaatteet, Red Nose Company (Kuopio, vierailu) — hyvä, mutta lapsille suunnattu, aikuiselle hieman tylsä
  • 28.4. Don Quijote, Red Nose Company (Kuopio, vierailu) — oikein hyvä
  • 15.5. Sandra, Kaija Pakarinen (Kuopio, vierailu) — oikein hyvä
  • 4.10. Piina (Kuopion kaupunginteatteri) Ks. Ruumiin kulttuuri 4/2019 — oikein hyvä
  • 8.11. Avioliittosimulaattori (Kuopion kaupunginteatteri) – keskinkertainen
  • 16.11. Bernarda Alban talo (Kuopion kaupunginteatteri) — hyvä
  • 23.11. Onnellisten saari (Ryhmäteatteri, Helsinki) — keskinkertainen
  • 8.12. Troilos ja Cressida, Verigreippiryhmä (Kuvakukko, Kuopio) — hämmentävä, ei huono, mutta…

Kerran kävin iltamissa, kaksi kertaa konsertissa ja kerran operetissa:

  • 5.4. Kuoliaaksinaurattaja ja kuplettielvyttäjä, Matti Patronen ja Jukka Takalo (Maxim, Kuopio) — pidin kovasti
  • 12.4. Pelle Miljoona United (Maxim, Kuopio) — ihan ok
  • 3.8. Johann Strauss, Lepakko, Volksoper Wien (vierailu, Savonlinnan oopperajuhlat, Olavinlinna, Savonlinna) — pidin paljon
  • 19.10. Ismo Alanko (Kuopion musiikkikeskus) – pidin

Osallistuin muutamiin kirjallisuustapahtumiin:

  • 2.1. Vuoden 2018 Savonia-palkinnon jakotilaisuus (Kuopio) — viihdyin
  • 18.-19.1. NordicNoir (Ruka, Kuusamo) — viihdyin hyvin
  • 6.7. kirjabloggareiden ja kirjailijoiden tapaaminen (Kuopio) — viihdyin hyvin
  • 3.9. Icasos-kustantamon julkistamistilaisuus (Kuopio) — viihdyin
  • 21.9. Dekkarifestivaali (Helsinki) — viihdyin hyvin
  • 24.-.27.10. Helsingin kirjamessut — viihdyin hyvin
  • 16.11. Kirjakantti: Vallattomia sanoja — viihdyin mainiosti
  • 9.12. Vuoden 2019 Savonia-kirjallisuuspalkinnon jakotilaisuus (Kuopio) — viihdyin

Katsoin ainakin nämä 21 elokuvaa, mutta vain kolme elokuvissa ja muut kotona, suurimman osan Yle Areenasta:

  1. ‘71 (Britannia)
  2. Tyttö nimeltä Varpu (Suomi)
  3. Zootropolis (USA)
  4. Koskemattomat (Ranska)
  5. Pukija (Britannia)
  6. Juice (Suomi) (Finnkino Scala, Kuopio)
  7. Tom of Finland (Suomi)
  8. Jättiläinen (Suomi)
  9. Loma Roomassa (USA)
  10. Tolkien (Britannia) (Finnkino Scala, Kuopio)
  11. Paras kesä (Ruotsi)
  12. Slow West (Britannia, Uusi-Seelanti)
  13. Ikitie (Suomi)
  14. Rautarouva (Britannia)
  15. The Revenant (USA)
  16. Downton Abbey  (Britannia) (Kino Kuvakukko, Kuopio)
  17. Maria By Callas (Ranska)
  18. Argo (USA)
  19. Florence (Britannia)
  20. A Most Wanted Man (USA)
  21. Captain Fantastic (USA)

Katsoin ainakin näitä televisiosarjoja — jotkin kokonaan ja toisista jonkin tai useamman kauden, lähes kaikki Yle Areenasta:

  1. Babylon Berlin (Saksa) — odotan jatkoa
  2. Billions (USA) — olisi kannattanut lopettaa ajoissa
  3. Metsästäjät (Ruotsi) — aika huono
  4. Vallan linnake (Tanska) — ahmin
  5. Tuntematon sotilas (Suomi) — ihan hyvä
  6. Hiljainen todistaja (Britannia) — kunpa ei loppuisi koskaan
  7. Ratamo (Suomi) — ei erityinen
  8. Koukussa (Suomi) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  9. Vera Stanhope (Britannia) — brittilaatua
  10. Luther (Britannia) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  11. Mrs Wilson (Britannia) — brittilaatua
  12. Unforgotten (Britannia) — brittilaatua
  13. Invisible heroes (Suomi) — oikein kiinnostava
  14. The Handmaid’s Tale (USA) — koukuttava
  15. Detectorists (Britannia) — ihana
  16. Hidden (Britannia) — en muista…
  17. Victoria (Britannia) — aika hömppää
  18. Loukussa (Islanti) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  19. Paha paikka (Britannia) — en muista…
  20. Kiri (Britannia) — ei ehkä ihan parasta brittilaatua
  21. Patrick Melrose (Britannia) — brittilaatua
  22. Grantchester (Britannia) — vähän hömppä
  23. Kylmäävä tapaus (Ruotsi) — en muista…
  24. Murhaajajahti (Ruotsi) — laadukas
  25. Apple Tree Yard (Britannia) — no, jaa
  26. Cheat (Britannia) — no, jaa…
  27. Deutschland86 (Saksa) — parani loppua kohti
  28. True Detective (USA) — huononi loppua kohti
  29. The Victim (Britannia) — en muista…
  30. Juttu joka ei jätä rauhaan (Britannia) — ei ehkä ihan parasta brittilaatua
  31. Solsidan (Ruotsi) — viimeinen kausi ei alkukausien veroinen
  32. Shetland-saarten murhat (Britannia) — brittilaatua
  33. Sorjonen (Suomi) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  34. Ylpeys ja ennakkoluulo (Britannia) — yksi parhaista tv-sarjoista koskaan, katsoin kokonaan yhtenä päivänä
  35. Aikataulukon arvoitus (Britannia) — täytyy lukea Christien kirja uudelleen

Kävin näyttelyissä ja muissa sensellaisissa, ainakin näissä:

  • 17.2. Kuvitusnäyttely Sanna Pelliccioni, Suomen supernaisia – Minna! & muotoilunäyttely Tytti Porvari, Askeleeni – käsintehtyjä kenkiä (Kuopion korttelimuseo) — pidin
  • 16.3. Kenneth Bamberg, Lions Among Us & Flower ja Seppo Saves, Uusi Guinea 1962 (VB-valokuvakeskus, Kuopio) — pidin
  • 10.-13.6. Almedalsbiblioteket, Fornsalen, Gotlannin museo, Tuomiokirkkoja useita kirkonraunioita, kaupunginmuuri ja sen tornit, Roman luostarirauniot (Visby ja Roma, Gotlanti, Ruotsi) — pidin suuresti
  • 21.-.28.6. Villa Taranto (Verbania-Pallanza), Isola Pescatori ja Isola Madre (Stresa, Italia) — pidin suuresti
  • 6.7. Minna Canthin Kuopio -erikoisnäyttely (Kuopion korttelimuseo) –pidin
  • 14.7. Ystäväni Reidar Särestöniemi ja museon muut näyttelyt (Rautalammin museo) –pidin suuresti
  • 3.12. Nykytaiteen biennaali (Kuopion taidemuseo) — pidin