Canthin ja Hurmeen Agnes

Kuopiolaiset Agnes ja Liisi ovat lapsuudenystäviä, parhaimpia ja läheisiä mitä olla voi. Erottamattomia.

Nuorena Agnes kuitenkin muuttaa Helsinkiin ja pian kirjeenvaihto tyrehtyy. Hän asuu jo Pietarissa, kun saapuu yllättäen maalaiskaupunkiin kesäjuhlien aikaan. Jo lapsena Agnes hurmasi kauneudellaan kaikki eikä sen suhteen ole mikään muuttunut. Vain Liisi huomaa, ettei Agnes taida enää olla sisältä kaunis.

Emme kuulleet moneen vuoteen Agnesista mitään. Olimme lopettaneet koulun, olimme hajaantuneet sinne, tänne. Muutamia harvoja oli enää jäljellä entisessä koulukaupungissa.

Liisi(t), Agnes, Antti, Köpi ja Veikko Kallavedellä. Kuva: Karri Lämpsä.

Viisi vuotta olin ollut naimisissa. Minulla oli kolme pientä lasta, niiden hoidossa kului aikani, etten maailmasta juuri mitään tietänyt. Entisiä koulutoveria en häitteni jälkeen enää ollut tavannut.

Ystävyyttä on hankala lämmitellä, kun toinen on kopea ja kaikkea suomalaiskansallista ylenkatsova maailmannainen ja toinen kolmen pikkulapsen äiti, joka ei ole luopunut koulutyttöaikojen ihanteista. Sitten kuvaan astuu mustasukkaisuus, kun jopa vakavamielinen Antti-puoliso häikäistyy Agnesin loistosta.

Liisi, Liisi 2, Antti. Kuva: Karri Lämpsä.

Hänessä oli elämää, mielen intoa, tunteita ja hän herätti niitä muissa ympärillään. Ei osannut kukaan ylläpitää niin säkenöitsevää keskustelua kuin hän. Jäykät, tahmeat luonteet sulivat hänen läheisyydessäänkin, iloisuus syttyi riipasi mukaansa vakavimmatkin ja vapautti heidät huomaamattaan tavallisista konventionin siteistä. Näin vanhojen harmaapäidenkin lämpenevän ja loistavan mieltymyksestä.

Juha Hurmeen sovittamana Minna Canthin teksti elää saman aikaan omassa ajassaan ja tässä ajassa. Teatterissa Agnes kurkottaa 1890-luvulta 2020-luvulle ja osoittaa Canthin kirjoittamien henkilöiden ja kuvaamien ihmissuhteiden ajattomuuden, ikuisuuden.

Näyttelijät, joista suurin osa on vierailijoita, ovat taitavia ja monipuolisia, sillä esityksessä on paitsi sekä kipakkaa että jutustelevaa dialogia ja pitkiäkin monologeja, myös laulua ja tanssia – sekä ammuntaa: nuorina tyttöinä Liisi ja Agnes ystävineen pääsevät nimittäin maalle ja silloin kaikki näyttelijät saavat osoittaa kykynsä lehmien rooleissa. Liisin pidemmät monologit, sisäisen äänen puhe, on ratkaistu yllättävän toimivasti Liisi 2:n avulla.

Lavastus on yksinkertaisuudessaan toimiva ja lavan keskellä trampoliini toimii monena luontevasti ja myös hauskasti. Puvustus on viitteellisesti kirjoitusaikainen.

Esitys on raikas, koskettava, hauska, viihdyttävä ja syvällinen. Valloittava.

”Hän nauroi, heitti päätään taakse, nojautui kyynärspäillään takana olevan tuolin karmiin ja antoi minulle taaskin ylimielisen, vaativan katseen.” Kuva: Karri Lämpsä

Ohjaus ja sovitus: Juha Hurme. Käsikirjoituksen raaka-aineet: Minna Canth (Agnes, Ystävykset, Hanna). Lavastus: Sari Paljakka. Pukusuunnittelu: Sari Paljakka ja Taina Natunen. Valosuunnittelu: Juha Westman. Äänisuunnittelu: Kati Koslonen. Laulujen sävellys ja sovitus: Mika Paasivaara. Rooleissa: Roosa Söderholm (Agnes), Emma Castrén (Liisi), Oliver Kollberg (Liisi 2, Emäntä, Pikku-Antti), Verneri Lilja (Antti Reijola, Villiam Korner, Anna Sohvi), Annukka Blomberg (Sohvi, Aino, Veikko), Seija Pitkänen (Olga, Lyyli, Köpi, Rouva Hartman).

Näytelmän ensi-ilta oli Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä 3.9.2021 klo 19.15. Katsoin päivänäytöksen 30.10.2021. Teatterille kiitokset lipusta ja kuvista.

Kulttuuripäiväkirjat 2019

Luin viime vuonna 136 kirjaa, ja kirjoitinkin joistakin niistä, mutta ennätin käyttää vapaa-aikaani myös muuhun kulttuuriin.

Katsoin kymmenen teatteriesitystä:

  • 12.1. Parasta elämässä, Martti Suosalo (Kuopio, vierailu) — loistava
  • 6.4. Minna & Maria (Kuopion kaupunginteatteri) — hyvä
  • 13.4. Keisarin uudet vaatteet, Red Nose Company (Kuopio, vierailu) — hyvä, mutta lapsille suunnattu, aikuiselle hieman tylsä
  • 28.4. Don Quijote, Red Nose Company (Kuopio, vierailu) — oikein hyvä
  • 15.5. Sandra, Kaija Pakarinen (Kuopio, vierailu) — oikein hyvä
  • 4.10. Piina (Kuopion kaupunginteatteri) Ks. Ruumiin kulttuuri 4/2019 — oikein hyvä
  • 8.11. Avioliittosimulaattori (Kuopion kaupunginteatteri) – keskinkertainen
  • 16.11. Bernarda Alban talo (Kuopion kaupunginteatteri) — hyvä
  • 23.11. Onnellisten saari (Ryhmäteatteri, Helsinki) — keskinkertainen
  • 8.12. Troilos ja Cressida, Verigreippiryhmä (Kuvakukko, Kuopio) — hämmentävä, ei huono, mutta…

Kerran kävin iltamissa, kaksi kertaa konsertissa ja kerran operetissa:

  • 5.4. Kuoliaaksinaurattaja ja kuplettielvyttäjä, Matti Patronen ja Jukka Takalo (Maxim, Kuopio) — pidin kovasti
  • 12.4. Pelle Miljoona United (Maxim, Kuopio) — ihan ok
  • 3.8. Johann Strauss, Lepakko, Volksoper Wien (vierailu, Savonlinnan oopperajuhlat, Olavinlinna, Savonlinna) — pidin paljon
  • 19.10. Ismo Alanko (Kuopion musiikkikeskus) – pidin

Osallistuin muutamiin kirjallisuustapahtumiin:

  • 2.1. Vuoden 2018 Savonia-palkinnon jakotilaisuus (Kuopio) — viihdyin
  • 18.-19.1. NordicNoir (Ruka, Kuusamo) — viihdyin hyvin
  • 6.7. kirjabloggareiden ja kirjailijoiden tapaaminen (Kuopio) — viihdyin hyvin
  • 3.9. Icasos-kustantamon julkistamistilaisuus (Kuopio) — viihdyin
  • 21.9. Dekkarifestivaali (Helsinki) — viihdyin hyvin
  • 24.-.27.10. Helsingin kirjamessut — viihdyin hyvin
  • 16.11. Kirjakantti: Vallattomia sanoja — viihdyin mainiosti
  • 9.12. Vuoden 2019 Savonia-kirjallisuuspalkinnon jakotilaisuus (Kuopio) — viihdyin

Katsoin ainakin nämä 21 elokuvaa, mutta vain kolme elokuvissa ja muut kotona, suurimman osan Yle Areenasta:

  1. ‘71 (Britannia)
  2. Tyttö nimeltä Varpu (Suomi)
  3. Zootropolis (USA)
  4. Koskemattomat (Ranska)
  5. Pukija (Britannia)
  6. Juice (Suomi) (Finnkino Scala, Kuopio)
  7. Tom of Finland (Suomi)
  8. Jättiläinen (Suomi)
  9. Loma Roomassa (USA)
  10. Tolkien (Britannia) (Finnkino Scala, Kuopio)
  11. Paras kesä (Ruotsi)
  12. Slow West (Britannia, Uusi-Seelanti)
  13. Ikitie (Suomi)
  14. Rautarouva (Britannia)
  15. The Revenant (USA)
  16. Downton Abbey  (Britannia) (Kino Kuvakukko, Kuopio)
  17. Maria By Callas (Ranska)
  18. Argo (USA)
  19. Florence (Britannia)
  20. A Most Wanted Man (USA)
  21. Captain Fantastic (USA)

Katsoin ainakin näitä televisiosarjoja — jotkin kokonaan ja toisista jonkin tai useamman kauden, lähes kaikki Yle Areenasta:

  1. Babylon Berlin (Saksa) — odotan jatkoa
  2. Billions (USA) — olisi kannattanut lopettaa ajoissa
  3. Metsästäjät (Ruotsi) — aika huono
  4. Vallan linnake (Tanska) — ahmin
  5. Tuntematon sotilas (Suomi) — ihan hyvä
  6. Hiljainen todistaja (Britannia) — kunpa ei loppuisi koskaan
  7. Ratamo (Suomi) — ei erityinen
  8. Koukussa (Suomi) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  9. Vera Stanhope (Britannia) — brittilaatua
  10. Luther (Britannia) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  11. Mrs Wilson (Britannia) — brittilaatua
  12. Unforgotten (Britannia) — brittilaatua
  13. Invisible heroes (Suomi) — oikein kiinnostava
  14. The Handmaid’s Tale (USA) — koukuttava
  15. Detectorists (Britannia) — ihana
  16. Hidden (Britannia) — en muista…
  17. Victoria (Britannia) — aika hömppää
  18. Loukussa (Islanti) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  19. Paha paikka (Britannia) — en muista…
  20. Kiri (Britannia) — ei ehkä ihan parasta brittilaatua
  21. Patrick Melrose (Britannia) — brittilaatua
  22. Grantchester (Britannia) — vähän hömppä
  23. Kylmäävä tapaus (Ruotsi) — en muista…
  24. Murhaajajahti (Ruotsi) — laadukas
  25. Apple Tree Yard (Britannia) — no, jaa
  26. Cheat (Britannia) — no, jaa…
  27. Deutschland86 (Saksa) — parani loppua kohti
  28. True Detective (USA) — huononi loppua kohti
  29. The Victim (Britannia) — en muista…
  30. Juttu joka ei jätä rauhaan (Britannia) — ei ehkä ihan parasta brittilaatua
  31. Solsidan (Ruotsi) — viimeinen kausi ei alkukausien veroinen
  32. Shetland-saarten murhat (Britannia) — brittilaatua
  33. Sorjonen (Suomi) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
  34. Ylpeys ja ennakkoluulo (Britannia) — yksi parhaista tv-sarjoista koskaan, katsoin kokonaan yhtenä päivänä
  35. Aikataulukon arvoitus (Britannia) — täytyy lukea Christien kirja uudelleen

Kävin näyttelyissä ja muissa sensellaisissa, ainakin näissä:

  • 17.2. Kuvitusnäyttely Sanna Pelliccioni, Suomen supernaisia – Minna! & muotoilunäyttely Tytti Porvari, Askeleeni – käsintehtyjä kenkiä (Kuopion korttelimuseo) — pidin
  • 16.3. Kenneth Bamberg, Lions Among Us & Flower ja Seppo Saves, Uusi Guinea 1962 (VB-valokuvakeskus, Kuopio) — pidin
  • 10.-13.6. Almedalsbiblioteket, Fornsalen, Gotlannin museo, Tuomiokirkkoja useita kirkonraunioita, kaupunginmuuri ja sen tornit, Roman luostarirauniot (Visby ja Roma, Gotlanti, Ruotsi) — pidin suuresti
  • 21.-.28.6. Villa Taranto (Verbania-Pallanza), Isola Pescatori ja Isola Madre (Stresa, Italia) — pidin suuresti
  • 6.7. Minna Canthin Kuopio -erikoisnäyttely (Kuopion korttelimuseo) –pidin
  • 14.7. Ystäväni Reidar Särestöniemi ja museon muut näyttelyt (Rautalammin museo) –pidin suuresti
  • 3.12. Nykytaiteen biennaali (Kuopion taidemuseo) — pidin

 

Heimoerot esiin ja härnäämään¤

Yli kolmekymppiset itäsuomalainen Aino, jota näytteli hieman hermostuneesti Johanna Kuuva, ja länsisuomalainen Jussi — roolissa luonteva Mikko Rantaniva — rakastuvat ensisilmäyksellä. Ikävä kyllä tuon rakkauden kipinää ei juuri huomannut; ehkä pääparin keskinäinen kemia on vielä kehitteillä.

Aino muuttaa Jussin kotitilalle kuukauden koeajalle varmana siitä, että avoimena ja puheliaana sopeutuu mihin tahansa. Ainon on tarkoitus olla iloinen itäsuomalainen, mutta aika ärhäkkä kuva hänestä jäi. Jussi on alati pälpättävän Ainon vastakohta eikä saa oikein sanaa suustaan ennen kuin on lopulta aivan pakko.

nainen seisoo, neljä miestä istuu pöydän ääressä
Aino puhuu ja miehet kuuntelevat. Kuvassa Johanna Kuuva, Seppo Pääkkönen, Ari-Kyösti Seppo, Atte Antikainen ja Mikko Rantaniva. Kuva Sami Tirkkonen.

Kulttuurit kohtaavat liperiläisen räpätädin ja neljän mynämäkeläisen tuppisuun välillä, sillä metsätilalla asuvat myös Jussin isä — roolissa vakaa mutta hieman vaisu Seppo Pääkkönen — ja setä, jota esitti mainio, mutta länsisuomalaisen stereotyypiksi lopulta aika vilkas Ari-Kyösti Seppo, sekä pikkuveli Jaakko, jonka hankalasta roolista komedian aidosti traagisena hahmona Atte Antikainen selvisi kunnialla. Tilaa asuttaa myös eräänlainen aave eli Jussin äiti, joka on kuollut Jaakon syntyessä 26 vuotta sitten.

nainen, mies.
Aino yrittää saada Jaakon avautumaan. Kuvassa Johanna Kuuva ja Atte Antikainen. Kuva Sami Tirkkonen.

Parhaan roolisuorituksen ennakkonäytöksessä teki Ainon äitiä näytellyt Virpi Rautsiala oivallisena parinaan Ilkka Pentti Ainon isänä. Eronneen ja silti tiiviisti toisiaan tapaavan pariskunnan keskinäinen kemia toimi mainiosti. Sari Harju ylinäytteli Tiinana, Ainon ystävänä. Mikko Paanasella oli kenties hieman turhauttava tehtävä Ainon edellisenä poikaystävänä Tuomona. Katri-Maria Peltola sen sijaan oli nainen paikallaan huoltoaseman ja leipomon topakkana Raksuna.

nainen, mies.
Molemminpuoliset lähestymiskiellot kumoavat toisensa. Kuvassa Virpi Rautsiala ja Ilkka Pentti. Kuva Sami Tirkkonen.

Komediaksi näytelmä nauratti suhteellisen vähän, mutta hymyilytti kyllä usein. Menivätköhän parhaat heitot ohi?  Tiuhaan vaihtuvia tunnelmia luovan musiikin, josta huolehti lavalla näyttelijöiden mukana liikkuva hanuristi^, käyttö nimittäin toimi vain osittain, sillä välillä se peitti alleen puheen, jonka seuraaminen oli muutenkin haastavaa. Hyväksyn sen, etten ymmärtänyt kaikkia turunmurteisia repliikkejä — samalla kun harmistuin niistä kuluneimmista — mutta osa tutusta itäsuomalaisnuotistakin peittyi joko musiikin tai ylenpalttisen kiireen alle.

Kiirettä piti myös näyttämön pyörittäjillä. On kätevää, että lavastusta voi vaihtaa vauhdillakin tarpeen mukaan, mutta tarpeettomasti sitä ei pidä tehdä. Toivottavasti lähes huimaava tahti hieman rauhoittuu esitysten edetessä.

Näytelmän on ohjannut teatterinjohtaja Tommi Auvinen, ja lavastanut Sari Paljakka. Pukusuunnittelu on Pirkko Jokelan, valosuunnittelu Juho Itkosen ja äänisuunnittelu Timo Pönnin työtä.

¤Otsikko on lainattu Ilkka Malmbergin ja Tapio Vanhatalon vuonna 1985 ilmestyneen  kirjan nimestä.

^En löytänyt nimitietoa.

Poikkeus: Blogiyhteistyö Kuopion kaupunginteatterin kanssa

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tuumailen kulttuurikokemuksia, eniten kirjallisuutta.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

EAHIL 2020

Be Open Act Together

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

%d bloggaajaa tykkää tästä: