Naiset ylimmässä vallassa

Naisia on noussut hallitsevaan asemaan huolimatta kaikista niistä voimista ja kulttuurisista käytänteistä, jotka useimmissa yhteiskunnissa ovat pyrkineet pitämään naiset vallankäytön ulkopuolella.

Pekka Valtosen Naisia valtaistuimella – kuningattaria ja keisarinnoja uuden ajan alun Euroopassa (Gaudeamus, 2022; 533 sivua) on massiivinen tietopaketti yhdestätoista naishallitsijasta 1300-luvun lopulta 1700-luvulle, Tanskasta (tulevaan) Espanjaan, Brittein saarilta Ruotsiin ja takaisin, Itävalta-Unkarista Venäjälle.

Naisia nousi 1400-luvulta 1700-luvulle hallitsijoiksi lähes kaikkialla Euroopassa; osa kruununperimyksen kautta, osa kamppailtuaan vallasta kilpailevien kruununtavoittelijoiden kanssa, osa vallankaappausten tuloksina. Valtonen kirjoittaa niin hallinnon uudistamisista, tieteiden kehittämisestä, taiteiden vaalimisesta, valtapeleistä ja ennakkoluuloja vastaan taistelemisesta kuin yksityiselämästäkin.

Margareeta I oli Tanskan ja Norjan kuningatar vuosina 1387-1412 ja lisäksi Ruotsin kuningatar vuosina 1389-1412. Hänen aikanaan syntyi Kalmarin Unioni, joka hajosi vasta vuonna 1521. Hän hallitsi suvereenisti, mutta hänen valtaannousunsa oli sen verran erikoista, ettei häntä nimitetty muodollisesti kuningattareksi. Hän oli ”täysivaltainen rouva ja oikea isäntä”. Aikalaiset saattoivat lähestyä häntä herra kuningattarena tai rouva kuninkaana. Margareetasta tiedetään melko vähän, sillä lähteitä on säilynyt niukasti.

Margareetan ansioksi voidaan lukea kuningasvallan ja sitä kautta keskitetyn hallintovallan vahvistaminen Pohjolassa. Se auttoi … siirtymisessä keskiaikaisesta, aatelin hallitsemasta hajanaisesta järjestelmästä kohti esimoderneja valtiorakennelmia.

Isabella Katolilainen oli Kastilian kuningatar vuosina 1474-1504 ja nainen Espanjan valta-aseman taustalla. Espanjaa ei tuolloin vielä ollut. Isabella hallitsi omaa valtakuntaansa ja hänen puolisonsa Ferdinand Aragoniaa. He, ”katoliset majesteetit”, olivat vieraita toistensa valtakunnissa ja hallitsijoita vain omissaan. Heidän perintönään yhdistyneen valtakunnan merkitys ja asema oli lopulta aivan toinen, sillä Isabella henkilökohtaisesti antoi luvan ja rahoituksen Kristoffer Kolumbuksen kolmen ensimmäisen aluksen purjehdukselle Atlantin yli. Eurooppalainen maailmankuva mullistui. Uuden maailman valloittaminen muutti historiaa tavoilla, joista Isabellalla ja hänen aikalaisillaan ei voinut olla aavistustakaan.

Isabella ja Ferdinand pyrkivät vahvistamaan valtakuntiaan jälkeläistensä dynastisilla avioliitoilla.

Maria Stuart hallitsi Skotlantia vuosina 1542-1567, mutta maa ei ollut yhtenäinen valtio edes oman aikansa mittapuilla. Kokonaisuus oli vaikeasti hallittava, riippumatta siitä, kuka valtaistuimella istui. Keskenään riitelevät klaanit olivat epävarmoja kumppaneita ja uskontokysymykset jakoivat niin rahvasta kuin eliittiäkin. Marian valtakausi oli täynnä konflikteja, salajuonia, petturuutta, vangitsemisia ja kaikkea muuta sekavaa. Valtonen kuitenkin arvioi Skotlannin ulkoisen aseman vahvistuneen hänen valtakautensa aikana.

Englannin kuningattarena oli vuosina 1553-1558 Maria I, samalla kertaa kuningas ja kuningatar. Hän oli maan ensimmäinen naispuolinen monarkki. Kirjasta voi lukea lisää hallitsijoiden kahdesta ruumiista, poliittisesta ja maallisesta.

Hän oli katolinen, mutta maa oli jo jonkin aikaa ollut lain mukaan protestanttinen.

Mariasta tuli seremonian mukaisesti Englannin kirkon päämies, mutta minkä kirkon? … Englannin reformoidun, anglikaanisen kirkon, jota hän ei tunnustanut.

Ei ihan paras alku hallitsijakaudelle. Historioitsijoiden näkemykset Marian onnistumisesta hallitsijana eroavat.

”Neitsytkuningatar” Elisabet I:n (Englannin ja Irlannin kuningatar 1558-1603) tietävät kaikki.

…Elisabet onnistui pitkän valtakautensa aikana sekä häivyttämään epäilyjä ja oletuksia naishallitsijan luontaisesta heikkoudesta että nostamaan itsensä niiden yläpuolelle.

Myös Ruotsin kuningatar (1632-1654) Kristiina lienee monille tuttu nimi. Suurimman osan valtakaudestaan hän oli lapsi. Alle kuusivuotiaana Pohjolan soturikuninkaan tyttärestä tuli ”Ruotsin, Göötan ja Vendien Kuningas, Suomen suuriruhtinatar, Eestin ja Karjalan Herttuatar ja Inkerinmaan Rouva”. Kristiina hallitsi itsenäisesti vain lyhyen aikaa ennen kuin luopui vallasta, kääntyi katoliseksi ”pakkoprotestanttisessa” Ruotsissa ja muutti Roomaan. Kruunusta luopuminen ei tieteistä tai taiteista kiinnostuneelle Kristiinalle näytä tarkoittaneen, etteikö tuo ”Pohjolan Minerva” olisi pitänyt itseään monarkkina. Mutta pitikö hän itseään naisena?

… hän ei nähnyt itseään sukupuolensa edustajana. Ei myöskään ole mitään viitteitä siitä, että olisi ollut huolissaan naisten asemasta yleensä. Itsensä hän koki täysin miesten veroiseksi.
Tasa-arvopyrintöjen sijasta Kristiinalla oli oikeastaan pikemmin niitä vastustavia mielipiteitä. Itsensä pois lukien Kristiina ei arvostanut naishallitsijoita ja oli sitä mieltä, ettei naisten pitäisi koskaan hallita…

Suomessa Kristiinalla on erityisen hyvä maine, koska hänen aikanaan perustettiin Suomeen yliopisto, Turun Akatemia vuonna 1640. Hänen vallassaolovuosinaan perustettiin useita kaupunkeja: Lappeenranta, Raahe, Kristiinankaupunki, Kajaani, Brahea (lakkautettu vuonna 1681), Kuopio, Pietarsaari ja Hamina.

Anna oli Englannin, Irlannin ja Skotlannin kuningatar vuosina 1702-0717 ja Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar vuosina 1707-1714. Melko lyhyet kaudet siis, mutta silti kummastuttaa, etten muista juuri kuulleeni Valtosen ”saarivaltion viimeiseksi kotoperäiseksi hallitsijaksi” nimeämästä Anna Stuartista, katolisen isän protestanttisesta tyttärestä, aiemmin.

Etenkin, kun hänen kaudellaan Englanti ja Skotlanti yhdistyivät Iso-Britanniaksi, ja syntyivät parlamenttiin toryt ja whigit, ensimmäiset poliittiset puolueet.

Hänen tapansa vaikuttaa oli hienovarainen eikä nojannut käskyttämiseen, kuten usein oli laita vahvoina pidetyillä hallitsijoilla. Yhtäkään suurta päätöstä ei silti tehty ilman hänen suostumustaan, …

Toinen kirjan Anna oli Venäjän keisarinna vuosina 1730-1740, mutta sanoisin, että on liioittelua sanoa hänen hallinneen mitään, vaikka hänellä oli rajaton yksinvalta. Hän metsästi ja kiusasi alaisiaan, juhli ja tuhlasi.

…kymmenvuotisen valtakautensa valtiolliset asiat hän jätti suosiolla lähimmille ministereilleen.

Häntä ei saanut häiritä pikkuasioilla, varsinkaan silloin kun hän rentoutui – ja hän rentoutui lähes kaiken aikaa.

…vastaaviin irvokkuuksiin ja raakuuksiin, jopa suuremmassa mittakaavassa, oli syyllistynyt myös kaikkien ihailema Pietari Suuri, monista aiemmista tsaareista puhumattakaan.

Hyvin toisenlainen hallitsija oli Itävallan arkkiherttuatar, Böömin ja Unkarin kuningatar (1740-1780), Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna (1745-1765) Maria Teresia. Valtonen nimittää häntä maan ja suurperheen äidiksi. Hän oli ahkera, alati raskaana (16 lasta, joista suurin osa naitettiin Euroopan eri kuningas- ja ruhtinassukuihin) ja muuten kuin uskonnollisesti avarakatseinen, jopa moderni.

Tilanne oli hieman erikoinen. Maria Teresia oli Itävallan, Böömin ja Unkarin suvereeni monarkki, jonka puoliso, keisari, oli näillä alueilla ilman muodollista valtaa, kun taas keisarinnapuolisona Maria Teresia oli ilman muodollista valtaa keisarikunnan alueilla. Joiltain osin nämä alueet menivät päällekkäin, joiltakin eivät…

Maria Teresia hallitsi 40 vuotta ja Habsburgien valtakunta kehittyi sinä aikana merkittävästi. Hänen jälkeensä seuraava nainen minkään saksankielisen maan johdossa oli Angela Merkel (Saksan liittokansleri 2005-2021).

Elisabet (1741-1762) sai asemansa Venäjän keisarinnana vallankaappauksessa ja ilmeisesti ainakin yritti olla edistyksellinen hallitsija. Aikansa hän kuitenkin käytti lähinnä pukeutumiseen ja määritteli maan yläluokan kulloisenkin muodin ja tyylin. Samaa pukua voi käyttää vain kerran ja sen piti olla jalokivin koristeltu. Toki hän myös rakennutti palatseja ja puutarhoja eli loi valtakunnalle imagoa. Eikä Venäjä hänen kaudellaan hävinnyt yhtään sotaa, mikä mahdollisti talouden kehittymisen.

Venäjän keisarinna Katariina II (Suuri) (1762-1796) oli alun perin saksalainen prinsessa Sophie Auguste Friederike, Anhalt-Zerbstin herttuan tytär. Hän oli 14-vuotias matkustaessaan Venäjälle tutustumaan tulevaan puolisoonsa.

Ottaen huomioon, että Katariina ei tullut keisarillisesta tai mistään venäläisestä suvusta ja että hän ei ollut ainoastaan vallankaappaaja vaan myös laillisen hallitsijan murhaaja … hänen valtansa vakiintui ällistyttävän nopeasti.

Venäjän kaltaisessa maassa, missä juonittelu ja korruptio hovissa olivat arkipäivää, Katariina onnistui pitämään langat käsissään, valitsemaan luotettavia alaisia ja vakiinnuttamaan valtansa… siitä huolimatta, että hänen seksuaalielämänsä herätti pahennusta…

Jotkut näistä naisista hallitsivat hyvin, toiset huonosti, yksi ei ehkä ollenkaan. Hallitsijoina naiset erosivat toisistaan siinä missä miehetkin hallitsijoina toisistaan.

Teos on tutkijan kirjoittama perusteellinen tietokirja lähdeviitteineen ja -luetteloineen sekä henkilöhakemistoineen. Kirjan kuvitus tukee tekstiä oivallisesti ja lopun sukupuut valaisevat omalta osaltaan Euroopan kuninkaallisten monimutkaisia sukulaisuussuhteita.

Opin teoksesta paljon ja viihdyin sen parissa loistavasti.

”Näin alkaa uusi aika.”

Lukeminen on näkemistä mutta kuulemista myös. Kirjoittaminen on lyhyttä piirtämistä. Kirjaimia on erilaisia vaikka ovat samoja, suuria ja pieniä ja kirjassa erilaisia kuin kirjeessä, eri ihmisillä vähän erilaisia sen mukaan kuinka käsi osaa tai ikää on karttunut. Kirjeen kirjoittaminen on piirtämistä mutta puhumista myös. Kun oppii lukemaan, oppii kuulemaan äänetöntä puhumista. Kun osaa kirjoittaa, pystyy puhumaan niin että ei sano mitään ääneen.

Olli Jalosen upeasti kirjoitettu Taivaanpallo (Otava, 2018; 461 sivua) on kasvutarina ja seikkailukertomus, historiallinen romaani, joka herättää monia ajatuksia paitsi menneisyydestä myös nykyajasta. Tarina alkaa vuonna 1679. Kahdeksanvuotias Angus pääsee avustamaan Lontoosta tullutta tiedemiestä Edmond Halleyta tähtitaivaan havainnoimisessa ja oppii samalla laskemaan.

Hänen kaltaisekseen älyssä mutta herra pastorin kaltaiseksi hyvyydessä haluan tulla. He ovat minun isiäni ja onneksi ovat keskenään ystävät jotka arvostavat toisiansa.

Tiedonjanoinen ja fiksu mutta isätön ja köyhä poika haluaa oppia myös lukemaan ja kirjoittamaan, joten äiti päästää hänet papin oppiin. Se muuttaa paitsi Anguksen myös hänen perheensä — johon kuuluvat ahkera leskiäiti, hitaanpuoleinen sisar, pikkuveli ja sisaren lapsi — elämän.

”En voi enkä tahdo kääntyä pois koska tämä on minulle annettu tehtävä.”

Angus uskoo muiden lailla kristinuskon jumalaan mutta tiede kiehtoo häntä.  On valistusajan alku, vaikka ihmisten eriarvoisuus, orjuus ja kammottava väkivalta ovatkin arkipäivää ja otetaan itsestäänselvyyksinä.

Samaan aikaan kun elämä saarella muuttuu levottomaksi, Anguksen perhe joutuu muiden saarelaisten silmätikuksi ja epäsuosioon. Pian vallitsee kuvernöörin hirmuvalta eikä kirjeyhteys Lontooseen enää toimi. Anguksesta tulee elävä kirje. Kaikki muuttuu.

Kun on paljon yksin, ehtii ajatella yhtä ajatusta kauan ja sillä lailla oppii uutta vaikka kukaan ei opettaisi. Silti yksin ajatellessa tuntuu että on tuulen ajokas.

Taivaanpallo korostaa ja ylistää oppimista ja tiedonjanoa. Se on totuudenjälkeisen ajan ja valeuutisten väkevä vastavoima. Jos luet paljon, lue tämäkin. Jos luet vähän, lue ainakin tämä.

Olli Jalonen sain ensimmäisen Finlandia-palkintonsa vuonna 1990 romaanista Isäksi ja tyttäreksi ja toisen Taivaanpallosta.

 

 

 

 

 

 

Olipa kerran kuningatar

Tamperelaisen Carita Forsgrenin esikoisromaani Kolmen kuun kuningatar on nautittava historiallinen romaani, jonka päähenkilö on Karin Månsdotter (1550–1612), Suomen historiassa paremmin Kaarina Maununtyttärenä tunnettu maalaistyttö, josta tuli ensin Ruotsin kuningatar ja sitten Liuksialan kartanon emäntä.

Karin oli vain 14-vuotias, kun Ruotsin kuningas Erik XIV iski häneen silmänsä. Karinista tuli nopeasti kuninkaan frilla eli vihkimätön harjoitusvaimo, myöhemmin virallinen vaimo, ja Ruotsin kruununperillisten äiti.

Erik oli vainoharhainen ja hermoheikko, mutta Karinin yrttilääkkeet ja seura rauhoittivat häntä. Kun velipoika Johan anasti Erikiltä vallan, kiersi perhe vangittuna linnasta linnaan. Vanhinta poikaansa Karin ei nähnyt vuosikymmeniin, ja nuorempi poika menehtyi, mutta esikoistyttärensä Sigridin Karin sai pitää luonaan. Erikin kuoltua Karin ja Sigrid päätyivät Kangasalan Liuksialan kartanoon.

Historiallisten tosiasioiden pohjalta Carita Forsgren on luonut romaanin, jossa Karin Månsdotter pääsee itse kertomaan oman tarinansa. Vaikka tapahtumista on aikaa yli 400 vuotta, elää Karin tarinassa kirkaspiirteisenä ja valovoimaisena, voimakkaana ja uskottavana. Hän kertoo, miltä nuoresta tytöstä tuntuu joutua valtaapitävän vanhemman miehen mielitietyksi; millaista on joutua kokemattomana keskelle hovielämän sääntöjä ja juonitteluja; millaista on synnyttää lapsia, joihin haluaisi kiintyä, muttei oikein uskalla, koska niin moni lapsi kuolee ennen kuin ehtii täyttää kolmekaan vuotta; miltä tuntuu pelätä melkein koko ajan, olla aina varuillaan, varustautua alati pahimpaan; miten rauhoitella vainoharhaista puolisoa, joka sattuu olemaan valtakunnan päämies; millaista on elää miehen kanssa, joka on sivistynyt, viisas ja taiteellinen aviomies ja rakastaja, mutta myös raivoava, kostonhimoinen ja julma hallitsija ja sotilas.

Kolmen kuun kuningatar on kiehtovaa luettavaa. Tämä tarina on kaiveltu esiin historiankirjojen rivien väleistä ja kerrottu kuin nainen naiselle uskoutuen.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tuumailen kulttuurikokemuksia, eniten kirjallisuutta.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Kirjavinkit

Yli 10 000 lukemisen arvoista kirjaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: