Jenna Kostet kirjoittaa teoksessaan Kuuden Katariinan jäljillä (Aula & co, 2023; 307 sivua) paitsi kuudesta Katariinasta/Kaarinasta myös itsestään ja työstään sekä Turun linnan asiakaspalvelijana että kirjailijana.
… ensimmäinen Katariinani, viettää Turussa talven, kokee menetyksiä, opettelee elämään kuninkaan puolisona ja näkee, millainen Turun linna on sydäntalven pimeinä kuukausina. Katariina kulkee linnan käytävillä ja hymyilee tyynenä, vaikka hengitys huuruaa pakkasessa…
Kostetin Katariinat ovat
- Katariina Stenbock (Katarina Gustavsdotter Stenbock), 1535-1621, joka oli Kustaa Vaasan kolmas vaimo, Ruotsin kuningatar (1552–1560), joka asui Turun linnassa lyhyen aikaa talvella 1555. Katariina S. eli leskikuningattarena yli kuusikymmentä vuotta.
- Kaarina Hannuntytär (Katarina/Karin Hansdotter), 1539-96, joka oli Suomen herttua Juhanan jalkavaimo ja neljän lapsen äiti. Hän emännöi Turun linnassa vuodet 1556-61.
- Katariina Jagellonica (Katarzyna Jagiellonka), 1526-1583, joka oli puolalainen prinsessa ja edellä mainitun Juhana-herttuan eli Juhana Vaasan (sittemmin Ruotsin kuningas Juhana III 1568-92) vihitty puoliso ja ensin Suomen herttuatar, sitten Ruotsin kuningatar. Hänen kautensa Turun linnan emäntänä kesti joulukuusta 1562 elokuuhun 1563.
- Kaarina Maununtytär (Karin Månsdotter), 1550-1612, joka oli Juhanan velipuolen Erikin (Ruotsin kuningas Eerik XIV 1560-68) puoliso ja Ruotsin kuningatar 87 päivää vuonna 1568. Hän asui linnassa Juhanan vangitsemana ensin Erikin kanssa vuonna 1570 ja sitten yksin vuosina 1573-1577.
- Kristina Katariina Stenbock (Christina Catharina Stenbock), 1608-1650 [kirjan ensimmäisessä maininnassa kirjattu samat vuodet kuin ensimmäiselle Katariinalle], joka oli Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahen puoliso, kreivitär ”kreivin aikaan”, ja Turun linnan emäntä vuosina 1637-40 ja 1648-50.
- Carin Bryggman, 1920-1993, joka oli sisustusarkkitehti ja suunnitteli Turun linnan sisustuksen restaurointitöissä, joita tehtiin 1940-luvun lopulta alkaen vuosisatojen rappion ja viimeiseksi sodan tuhojen jälkeen 1980-luvun lopulle saakka. (Tosin linnojen korjaustyöt eivät lopu koskaan.)
Kaarina tietää, ettei hän jää Juhanan rinnalle vanhuuteen saakka, vaan ennemmin tai myöhemmin mies korvaa hänet naisella, joka on sopivampi emäntä Turun linnaan ja Suomen herttuan puolisoksi.
Melkein kaikkien Katariinojen tarinat nivoutuvat toisiinsa muutenkin kuin Turun linnan kautta – eniten luonnollisesti Vaasa-suvun miesten kautta. Kostet ei haluaisi kirjoittaa heistä ja heidän riidoistaan, muttei näistä naisista heitä mainitsematta oikein voi.
Kaarinan jälkeen Katariina on jotenkin niin tavattoman täydellinen ja kiusallisen oikea puoliso Suomen herttualle.
…
Avioliiton myötä Katariina tuo Juhanalle maaomistuksia, kontakteja, yhteistyön Puolan kanssa sekä runsaat myötäjäiset ja vaimonsa irtaimen omaisuuden. Myötäjäisluettelo paljastaa ylellisyyden, johon Katariina on Krakovassa ja Vilnassa tottunut.
Kostet kuvaa ja kuvittelee sitä elävämmin arkea ja juhlaa linnassa mitä kaukaisemmasta historiasta on kyse, sekä kuvailee toistuvasti vetoisia sekä kylmiä tai kuumia työoloja linnassa nykyaikana.
Kaarinasta on tullut kuninkaan vihitty vaimo, Ruotsin kuningatar ja kruununperillisen äiti. Eikä hän ole täyttänyt vielä kahtakymmentä. Jos Katariina J:n elämäntilanteeseen asettuminen oli vaikeaa, en liioin pysty kuvittelemaan itselleni Kaarina [M:n] tilannetta.
Kirjan aihe on kiehtova, mutten täysin lämmennyt Kostetin tavalle kirjoittaa. Etenkin valinta kertoa pääosin preesensissä kauan sitten eläneistä ihmisistä ja tapahtuneista asioista tuntui kummalliselta, ja minun makuuni kirjassa on liikaa toistoa, samojen pohdintojen pyörittelyä, pientä keskeneräisyyttä (osittain myös lauserakenteissa).
Vaikka hänet ja Pietari on käytännössä siirretty Turkuun, koska Pietari halutaan pois tieltä, Kristiina saa oman linnan! Se ei ole samanlainen kuin Ruotsin hienot linnat, mutta se on sentään oma. Ympärillä on pieni kaupunki ja kansa, joka tulee rakastamaan ja kunnioittamaan lempeää kreivitärtä.
Loppua kohti joko kirjailijan tai minun puhtini uhkasi loppua kesken enkä oikein enää jaksanut kiinnostua kuudennesta Katariinasta, vaikka hän linnan nykyisyyden ja siellä työtään tekevien kannalta on varmasti suuri hahmo.
Minun mielikuvieni Carin tietää, mitä haluaa. Linna on kokonaan hänen. Se on hänen luonnosvihkonsa sivuilla, se on hänen ajatuksissaan, ja hän on tekevä siitä sellaisen kuin hän itse haluaa.
Kostet kuvailee kirjassaan maalauksia Katariinoistaan ja sitä, kuinka hän ne näkee, miten niitä katselee. Olisipa kirja kuvitettu niillä!
Tuulevin lukublogi 