Vaikuttava pienoisromaani (aperitivo)

Aloitan oman italialaisen ateriani Alessandro Bariccon pienoisromaanilla Verta vuodattamatta (WSOY, 2006. Senza sangue, 2002; suomentanut Hannimari Heino; 84 sivua). Lyhyt, tiivis tarina sopii hyvin aperitiiviksi. Teoksen aluksi kirjailija kertoo, etteivät kirjan tapahtumat sijoitu mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan. Kerotmus jakautuu kahteen osaan. Alkupuoliskossa eletään raa'an sisällissodan viime hetkiä. Kolmen miehen joukko tappaa kostoksi miehen ja… Continue reading Vaikuttava pienoisromaani (aperitivo)

Valheita ja salaisuuksia, osa 1

Virpi Hämeen-Anttilan esikoisromaani Suden vuosi teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. Sen jälkeen olen lukenut hänen muutkin romaaninsa ja pettynyt ainakin jossain määrin joka kerran, vaikka kirjoissa paljon hyvääkin on. Tämänvuotinen tiiliskivi Muistan sinut Amanda (Otava) on siinä mielessä jälleen tyypillistä Hämeen-Anttilaa, että hän kirjoittaa yhtäältä ihmeen tyylikkäästi ja taustatyöhön pohjautuen ja toisaalta, paikoin, kummallisen naiivisti… Continue reading Valheita ja salaisuuksia, osa 1