Valo muovaa tiloja. Valo tekee tilat näkyviksi, piirtää seinät esiin. Hän miettii valoa aina, kun piirtää seiniä. Miettii, miten valo tulee huoneeseen, mihin piirtäisi ikkunat, oviaukot, miten saisi valon kuljetettua rakennuksen läpi, miten sen tunkeutumaan mahdollisimman syvälle rakennukseen. Sillä vasta valosta huoneet syntyvät.
Wivi (oik. Olivia Mathilda) Lönn (1872-1866) oli nainen ja arkkitehti aikana, jolloin naiset vasta alkoivat voida ja saada ja uskaltaa luoda uraa. Hän oli ensimmäinen suomalainen nainen, jolla oli oma arkkitehtitoimisto.
Pirkko Soinisen kirjoittama Valosta rakentuvat huoneet (Bazar, 2021; 381 sivua) ei ole Lönnin elämäkerta, vaan hieno historiallinen romaani, joka perustuu Lönnin elämään ja uraan.
Wivi istuu Sulkulan kartanon ruokasalissa ja hahmottelee Savonlinnan kansakoulun plaania. … Hän piirtää porrastetun ovisyvennyksen juhlasalin sisäänkäyntiin, lisää juhlavuutta, onhan kansakoulu koko kansan opinahjo, siellä pitäisi sytyttää lasten mieleen oppimisen ilo ja etuoikeus. … Rauha – sen hän tähän rakennukseen piirtäisi, rauhan oppia, rauhan syventyä, rauhan keskittyä.
Minunkin kouluani Wivi siinä piirtää. Siitä tulee kaupungin ydinkeskustaan kaunis koulurakennus. Vuonna 1926 rakennetussa talossa tosin ei enää käydä koulua. Savonlinnaan Lönn suunnitteli myös NNKY:n talon vuosina 1929-30 (nykyisen hotellin), johon hän ainakin Soinisen mukaan oli niin tyytymätön, ettei osallistunut edes rakennuksen vihkiäisiin vuonna 1933.
Savonlinnan 1. kaupungniosa, kortteli 4, tontti 4. Tähän se pitäisi piirtää, loivaan rinteeseen, nelikerroksinen kivitalo. … Hän vannoo, ettei suostu enää tämän jälkeen piirtämään yhtään mitään. … Ei häntä lohduttanut, ettie kukaan muu pitänyt sitä epäonnistumisena. Itse hän tiesi parhaiten. Rytmi, tasapaino, harmonia.
Wivi Lönn oli erittäin lahjakas ja käsittämättömän ahkera. Kotitöistä hänen ei äitinsä ja palvelijan vuoksi tarvinnut huolehtia, ja usein hän unohtikin syödä, jos jäi itsekseen. Lomaa hän sentään malttoi toisinaan viettää ja matkusti useinkin jopa kuukauksiksi eri puolille Eurooppaa – malttamatta kuitenkaan alkuaikoina olla yhdistämättä työtä ja huvia.
Wivillä oli läheiset välit äitinsä, sisarustensa ja näiden lasten kanssa; usein suvun jouluja ja muita juhlia vietettiin Wivin kotona. Läheisin ystävyyssuhde (tai rakkaus-, kuka tietää) hänellä oli Hanna Parviaiseen, maamme ensimmäiseen kauppaneuvoksen arvon saaneeseen naiseen, jyväskyläläiseen teollisuuspatruunaan.
Lönn koki, että hänet on määritelty nimenomaan koulujen suunnittelijaksi, ja niin tulkitsee Kansallisbiografiakin, mutta kun tutkii hänen työluetteloaan, huomaa ajatuksen hieman virheelliseksi. Monta oppilaitosta toki, mutta myös paloasemia, huviloita ja kerrostaloja, pankkeja ja apteekkeja, tehdas- ja toimistorakennuksia, lastentaloja ja -tarhoja, Estonia-teatteri, observatorio.
Soinisen romaanin Wivi Lönn on yksityishenkilönä ujo mutta rakennustyömailla voimakastahtoinen, erinomaisesti yksin viihtyvä mutta myös pitkiä ja syviä ystävyyssuhteita solmiva, äidin sovinnaisen vanhanaikaiseen maailmankuvaan sopeutuva mutta usein hyvin moderni ja erittäin omapäinen nainen.
Tuulevin lukublogi 