Parisuhde pahimmillaan?

Kiltti tyttö (WSOY, 2013; Gone Girl, 2012, suomentanut Terhi Kuusisto) on Gillian Flynnin läpimurtoteos. Se on jännitysromaani ja avioliittoromaani, jonka 447 sivua on luettava tarkasti viimeiseen sanaan ja pisteeseen asti, jotta kokonaiskuva paljastuu. Ja sittenkin jokin jää kaikertamaan, sillä kertomuksen edetessä kertojat ovat huijanneet lukijaa niin moneen kertaan ja niin monin tavoin, ettei heihin uskalla luottaa.

Eivätkä he – aviopari Amy ja Nick – taatusti luota toisiinsa. Ei pidä antaa alun hämätä. Tämän teoksen juonessa ja tyylissä on vetovoimaa, joka ylittää sen, etten pitänyt yhdestäkään henkilöhahmosta, vaikka he kiehtovia ovatkin. Kirjailijan ihmiskäsitys on varsin kyyninen, mutta koukuttaahan se, kun huimat trilleripiirteet yhdistyvät psykologisesti uskottavaan kuvaukseen kieroutuneesta parisuhteesta.

Kirja alkaa pariskunnan viidennestä hääpäivästä, jolloin Amy katoaa ja pariskunnan talosta löytyy kamppailun jälkiä ja verijäämiä. Tarina on kuitenkin alkanut jo aiemmin siitä, kuinka tämä viehättävä ja säkenöivä pariskunta kohtasi ja päätyi yhteen.

On vaikea kuvailla teosta ristiriitaisuuksineen, salaisuuksineen, manipulointeineen, juonitteluineen ja kierouksineen yhtään tämän enempää paljastamatta liikaa siitä, mistä kaikesta onkaan kyse. (En suosittele lukemaan useimpia kirjaa koskevia bloggauksia ennen kirjan lukemista.)

Pettäjän tie

Tiina Lymin esikoisromaani Susi sisällä (Helsinki-kirjat, 2010) kertoo parisuhteen tuhosta. Täydellinen aviomies ja isä Vesa Virtanen paljastuu suuren luokan petturiksi. Tuula-vaimon maailma romahtaa. Lapset Ansa ja Petteri kärsivät paitsi vanhempien välirikosta myös siitä, ettei arki enää suju. Myös ystävät Sanna, Mauri ja Antero ajautuvat pariskunnan kriisin pyörteisiin.

Romaani perustuu näyttelijä-käsikirjoittaja Lymin samannimiseen näytelmään (kantaesitys 2009)  ja se näkyy myös romaanista. Useimmat kohtaukset on helppo kuvitella näyttämölle ja henkilöissä on estradin vaatimaa liioittelua. Kursivoidut osat, joissa Vesa selittää tilaansa ja tilannettaan, ovat kuin näytelmärepliikkejä. Nämä ominaisuudet tekevät romaanista visuaalisen ja dynaamisen, mutta samalla myös hieman käsikirjoitusmaisen. Etenkin Vesan viikko viltin alla Anteron sohvalla ja sen jälkeinen pakastinkohtaus ovat kuin suoraan näyttämöltä.

Susi sisällä on tragikoominen kuvaus unelma-avioliiton kulissien sortumisesta. Se kertoo rakkaudesta ja vihasta, syyllisyydestä ja petoksesta, anteeksiantamisen vaikeudesta ja kostonhalusta, masennuksesta ja toipumisesta. Se näyttää myös, miten aikuisten maailman romahtaminen vaikuttaa lapsiin. Tunnelmat vaihtelevat synkästä hilpeään ja surkeasta raivoisaan.

Dialogi sujuu, kuinkas muutenkaan, ja kohtauksesta toiseen edetään aikailematta, mutta romaanimaista otetta ei oikein löydy. Henkilöt ovat kukin yhden ominaisuuden edustajia; eivät kovin monisyisiä. Kirjoitustyyli viihdyttää ja yllättää, mutta jotain jää puuttumaan. Näyttämöllä tämä pitäisi nähdä. Tai elokuvana.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Les! Lue!

Norsk litteratur på finsk og finsk litteratur på norsk - Norjalaista kirjallisuutta suomeksi ja suomalaista kirjallisuutta norjaksi

%d bloggaajaa tykkää tästä: