Dekkariviikko 2021: Mydworth

Eilen kirjoitin Matthew Costellon ja Neil Richardsin Cherringham-sarjasta. He kirjoittavat myös historiallista pehmodekkarisarjaa Mydworth Mysteries. Sarjassa on toistaiseksi ilmestynyt kuusi lyhyttä (3 h 8 min – 3 h 30 min) ääni- ja e-kirjaa englanniksi. Ensimmäinen suomennos on luvassa lokakuussa 2021.

Mydworth on fiktiivinen kylä Sussexissa melko lähellä Lontoota. Päähenkilöinä on brittiläis-yhdysvaltalainen aviopari Harry ja Kat, jolla nuoruudestaan huolimatta on jo takanaan monenlaisia seikkailuja.

Ensimmäinen osa A shot in the dark (Lübbe Audio, 2020) sijoittuu vuoteen 1929. Vastavihityt Sir Harry Mortimer ja Lady Mortimer eli Kat ovat juuri palanneet Kairosta Harryn kotitaloon, kun naapurikartanosta eli Harryn tädin Lady Lavinian kotoa varastetaan jalokiviä. Maalaispoliisi on lähinnä häkeltynyt, mutta Mortimerin pariskunnalla on valtion palveluksessa kerättyjä taitoja ja tietoja sekä yhteydet luokkayhteiskunnan eri kerroksiin, joten he ryhtyvät salapoliisihommiin. Niiden lomassa nautitaan yläluokkaisesta elämästä monin tavoin.

Kakkososassa A Little Night Murder (Lübbe Audio, 2020) selvitellään nuoren salametsästäjän surmaa. Tapaus on poliisin mielestä onnettomuus, mutta nuoren miehen äiti pyytää apua Katilta ja Harrylta, koska epäilee muuta. Kolmannessa osassa London Calling! (Lübbe Audio, 2020) pariskunta seikkailee vaihteeksi Lontoossa, kun hyvän perheen tytär on paennut pääkaupunkiin tavoittelemaan uraa West Endin näyttämöillä, mutta vaikuttaakin joutuneen hyvin hämärään seuraan.

Neljännen osan Murder wore a Mask (Lübbe Audio, 2020) aluksi Lavinia-tädin vuotuiset seurapiirinaamiaiset keskeytyvät, kun yksi vieraista löytyy kuolleena kartanon alueen lammen rannalta. Tapaus näyttää sydänkohtaukselta, mutta Harry ja Kat epäilevät murhaa ja ennakoivat toistakin. Deadly Cargossa (Lübbe Audio, 2020) Harry ja Kat auttavat selvittämään paikallisen radiovalmistajan kalliiden laitteiden jakeluautojen kaappauksia, joissa taitaa olla kyse jostain paljon laajemmasta kuin vain radiovarkauksista, vaikka huippulaitteista kyse onkin.

Danger in the Air (Lübbe Audio, 2021) tuo Mydworthiin kuuluisan lentäjän Amelia Earhartin, joka on Englannin kiertueella keräämässä varoja naislentäjien yhteishankkeeseen. Earhart joutuu kuitenkin hengenvaarallisten sabotaasien kohteeksi, ja kukapa muukaan niiden tekijät löytäisi kuin Mortimerin pariskunta.

Sarja on leppoisaa, agathachristiemäistä tai dorothylsayermaista kuunneltavaa, johon odotan kovasti jatkoa. Äänikirjojen lukija on miellyttävä-ääninen Nathaniel Parker. Toivottavasti myös suomenkielinen lukija onnistuu luomaan kirjoihin sopivan menneen maailman tunnelman.

Yöpöydän kirjat

Dekkariviikko 2021: Cherringham

Matthew Costello ja Neil Richards ovat toistaiseksi kirjoittaneet 39 novellia ja kaksi romaania Cherringham-sarjaansa (Cherringham. A Cosy Crime Series, Lübbe Audio, 2013-2021), jota julkaistaan (ensisijaisesti) ääni- ja e-kirjoina. Aloitin sarjan kuuntelemisen suomeksi ja siirryin sitten englanninkielisiin, kun en malttanut odottaa uusien suomennosten ilmestymistä.

Cherringham on kuvitteellinen pikkukaupunki Etelä-Englannin Cotswoldissa. Sarjan päähenkilöt ovat englantilainen viestintäalan pienyrittäjä ja eronnut yksinhuoltajaäiti Sarah Edwards ja eläköitynyt ja leskeksi jäänyt newyorkilaispoliisi Jack Brennan, joka on asettunut asumaan jokilaivaan Cherringhamin läpi virtaavan Thamesin rannalle.

Sarjan ensimmäisessä osassa Murha Thamesin varrella (Murder on Thames, 2013) joesta löytyy ruumis, joka osoittautuu Sarahin kouluaikaiseksi ystäväksi. Sarah ei usko hänen tehneen itsemurhaa ja alkaa tutkia asiaa. Hän tutustuu Jackiin, kun menee kyselemään, onko hän sattunut näkemään jotakin laivastaan. Tapaaminen on pitkäksi osoittautuvan salapoliisiharrastuksen ja hienon ystävyyden alku. Sarahin paikallistuntemus ja -verkostot sekä tietotekniikkataidot (ja tarvittaessa nimettömän lontoolaisen IT-velhon apu) täydentävät Jackin taitoja ja kokemusta henkirikostutkijana, joten heistä muodostuu mitä tehokkain etsiväpari. Tarvittaessa paikallispoliisin kautta saadaan i-julkista tietoa, kun hän sattuu olemaan Sarahiin ihastunut, ja usein tutkimuksissa ovat jotenkin mukana paikallinen lakimies sekä Sarahin läheiset tai työkaveri.

Sarjan kaikki englanninkieliset kirjat lukee Neil Dudgeon ja suomenkieliset Markus Niemi. Lienee makuasia, pitääkö enemmän englantilaisesta tyylistä, jossa lukija on enemmän ääninäyttelijä kuin suomenkielisessä lukijatyylissä. Itse pidän siitä, että vaikkapa Jackilla on amerikkalainen aksentti ja oma äänensä, jolloin kulloinenkin puhuja on dialogeissa helppo tunnistaa. Suomentajia on lukuisia, joten joissakin osissa vaikkapa Jackin laivan nimi on suomennettu ja toisissa ei.

Jos pidät perinteisistä dekkareista, pidät todennäköisesti myös Cherringham-sarjasta. Juonikuviot ja tapaukset ovat yllättävän erilaisia, vaikka näin pitkässä sarjassa väistämättä on myös kaavamaisuutta. Sarja on ammattitaitoisen viihdyttävä ja kannattaa lukea tai kuunnella järjestyksessä – myös romaanit oikeissa kohdissa! – koska päähenkilöiden ja heidän lähipiirinsä elämä etenee sen mittaan. Pehmodekkareiden ystäville vankka koukutusvaroitus.

(Ainakin Päättäjäisilta-romaani (Dead in the water, 2016; Cherringham Novels 1; suomentanut Lea Peuronpuro; 283 sivua) on julkaistu ainakin suomeksi myös painettuna.)

Yöpöydän kirjat

Dekkariviikko 2021: Erakko

Ja metsän keskeltä löytyi vapaus ja onnellisuus. Ja rauha.
Mutta jotakin puuttui silti.

Louise Pennyn Kuolettava kertomus (Bazar, 2021; The Brutal Telling, 2009; suomentanut Timo Korppi; 556 sivua) on Three Pines / Armand Gamache -sarjan viides osa.

Tällä kertaa Gamache joukkoineen päätyy pieneen Three Pinesin kylään, koska sen bistrosta on löytynyt tuntemattoman miehen ruumis. Tutkimukset alkavat siis aivan alusta, kun ei edes tiedetä, kenet on tapettu, saati missä tai millä, puhumattakaan siitä, kuka. Kyläläisten salaisuuksia on taas pakko kaivella esille. Melkoisia paljastuksia tehdäänkin!

Komisario seurasi rauhallisesti sivusta. Hän tiesi, ettei yluitarkastaja ollut varautunut siihen, mitä oli nyt saanut näköpiiriinsä. Toki hän oli yrittänyt varoittaa ja esitellyt valokuviakin, mutta ne eivät tehneet paikalle oikeutta. Oli hän myöskin kertonut hienosta posliinista.
Ja lyijylasitetusta kristallista.
Ja signeeratuista ensipainoksista.
Ja seinien gobeliineista.
Ikoneista myös.
”Onko tuo viulu?”

Tyypilliseen tapaan tarina on mutkikas ja pitkä, mutta oikein viihdyttävä. Rikostutkimus tarjoaa tilaisuuden tutkia ihmisluonnetta. Henkilöhahmot käyvät kirja kirja tutuimmiksi ja heistä paljastuu aina jotakin uutta.

Tätä tasokasta kanadalaista dekkarisarjaa julkaistaan kiitettävään tahtiin, mutta valitettavasti suomentaja on taas vaihtunut, ja ikävä kyllä suomennoksella on ilmeisesti ollut kiire. Lauserakenteet ja sanavalinnat ovat paikoin omituisia, poliisien virkanimikkeet on käännetty toisin kuin aiemmin eikä teitittelyä osata.

Yöpöydän kirjat