Dekkariviikko 2021: Cherringham

Matthew Costello ja Neil Richards ovat toistaiseksi kirjoittaneet 39 novellia ja kaksi romaania Cherringham-sarjaansa (Cherringham. A Cosy Crime Series, Lübbe Audio, 2013-2021), jota julkaistaan (ensisijaisesti) ääni- ja e-kirjoina. Aloitin sarjan kuuntelemisen suomeksi ja siirryin sitten englanninkielisiin, kun en malttanut odottaa uusien suomennosten ilmestymistä.

Cherringham on kuvitteellinen pikkukaupunki Etelä-Englannin Cotswoldissa. Sarjan päähenkilöt ovat englantilainen viestintäalan pienyrittäjä ja eronnut yksinhuoltajaäiti Sarah Edwards ja eläköitynyt ja leskeksi jäänyt newyorkilaispoliisi Jack Brennan, joka on asettunut asumaan jokilaivaan Cherringhamin läpi virtaavan Thamesin rannalle.

Sarjan ensimmäisessä osassa Murha Thamesin varrella (Murder on Thames, 2013) joesta löytyy ruumis, joka osoittautuu Sarahin kouluaikaiseksi ystäväksi. Sarah ei usko hänen tehneen itsemurhaa ja alkaa tutkia asiaa. Hän tutustuu Jackiin, kun menee kyselemään, onko hän sattunut näkemään jotakin laivastaan. Tapaaminen on pitkäksi osoittautuvan salapoliisiharrastuksen ja hienon ystävyyden alku. Sarahin paikallistuntemus ja -verkostot sekä tietotekniikkataidot (ja tarvittaessa nimettömän lontoolaisen IT-velhon apu) täydentävät Jackin taitoja ja kokemusta henkirikostutkijana, joten heistä muodostuu mitä tehokkain etsiväpari. Tarvittaessa paikallispoliisin kautta saadaan i-julkista tietoa, kun hän sattuu olemaan Sarahiin ihastunut, ja usein tutkimuksissa ovat jotenkin mukana paikallinen lakimies sekä Sarahin läheiset tai työkaveri.

Sarjan kaikki englanninkieliset kirjat lukee Neil Dudgeon ja suomenkieliset Markus Niemi. Lienee makuasia, pitääkö enemmän englantilaisesta tyylistä, jossa lukija on enemmän ääninäyttelijä kuin suomenkielisessä lukijatyylissä. Itse pidän siitä, että vaikkapa Jackilla on amerikkalainen aksentti ja oma äänensä, jolloin kulloinenkin puhuja on dialogeissa helppo tunnistaa. Suomentajia on lukuisia, joten joissakin osissa vaikkapa Jackin laivan nimi on suomennettu ja toisissa ei.

Jos pidät perinteisistä dekkareista, pidät todennäköisesti myös Cherringham-sarjasta. Juonikuviot ja tapaukset ovat yllättävän erilaisia, vaikka näin pitkässä sarjassa väistämättä on myös kaavamaisuutta. Sarja on ammattitaitoisen viihdyttävä ja kannattaa lukea tai kuunnella järjestyksessä – myös romaanit oikeissa kohdissa! – koska päähenkilöiden ja heidän lähipiirinsä elämä etenee sen mittaan. Pehmodekkareiden ystäville vankka koukutusvaroitus.

(Ainakin Päättäjäisilta-romaani (Dead in the water, 2016; Cherringham Novels 1; suomentanut Lea Peuronpuro; 283 sivua) on julkaistu ainakin suomeksi myös painettuna.)

Yöpöydän kirjat

Dekkariviikko 2021: Erakko

Ja metsän keskeltä löytyi vapaus ja onnellisuus. Ja rauha.
Mutta jotakin puuttui silti.

Louise Pennyn Kuolettava kertomus (Bazar, 2021; The Brutal Telling, 2009; suomentanut Timo Korppi; 556 sivua) on Three Pines / Armand Gamache -sarjan viides osa.

Tällä kertaa Gamache joukkoineen päätyy pieneen Three Pinesin kylään, koska sen bistrosta on löytynyt tuntemattoman miehen ruumis. Tutkimukset alkavat siis aivan alusta, kun ei edes tiedetä, kenet on tapettu, saati missä tai millä, puhumattakaan siitä, kuka. Kyläläisten salaisuuksia on taas pakko kaivella esille. Melkoisia paljastuksia tehdäänkin!

Komisario seurasi rauhallisesti sivusta. Hän tiesi, ettei yluitarkastaja ollut varautunut siihen, mitä oli nyt saanut näköpiiriinsä. Toki hän oli yrittänyt varoittaa ja esitellyt valokuviakin, mutta ne eivät tehneet paikalle oikeutta. Oli hän myöskin kertonut hienosta posliinista.
Ja lyijylasitetusta kristallista.
Ja signeeratuista ensipainoksista.
Ja seinien gobeliineista.
Ikoneista myös.
”Onko tuo viulu?”

Tyypilliseen tapaan tarina on mutkikas ja pitkä, mutta oikein viihdyttävä. Rikostutkimus tarjoaa tilaisuuden tutkia ihmisluonnetta. Henkilöhahmot käyvät kirja kirja tutuimmiksi ja heistä paljastuu aina jotakin uutta.

Tätä tasokasta kanadalaista dekkarisarjaa julkaistaan kiitettävään tahtiin, mutta valitettavasti suomentaja on taas vaihtunut, ja ikävä kyllä suomennoksella on ilmeisesti ollut kiire. Lauserakenteet ja sanavalinnat ovat paikoin omituisia, poliisien virkanimikkeet on käännetty toisin kuin aiemmin eikä teitittelyä osata.

Yöpöydän kirjat

Dekkariviikko 2021: Äiti

Kylmä viima hyydytti Saaran selkärankaa. Jos heille ei alkaisi kuulua lasta,…

Kirsi Pehkosen Kotiapulainen (Reuna, 2021; 199 sivua) on omaperäinen psykologinen jännäri. Luin kirjan niin sanotusti yhdeltä istumalta, sillä tässäkin tyylilajissa Pehkonen kirjoitta selkeää ja nopealukuista proosaa – tosin aivan eri rekisterissä kuin maalaisromanttisessa Jylhäsalmi-sarjassa tai dekkarissa Karhuvaaran uhri.

Opettajapariskunta Saaran ja Heikin unelma lapsesta kariutuu Saaran hormonien hyrräämättömyyteen. Elimistö hylkii hormonilääkitystä, mutta toimisiko luomuhoito? Vanha kätilö vinkkaa feromonialtistuksesta ja epätoivoiset tarttuvat oljenkorteen. Tehdään kirjallinen työsopimus ja kaikki tuntuu olevan kohdallaan, mutta onko kuitenkaan?

Tämä mahdollisuus oli tupsahtanut heidän eteensä ilman että he olivat sitä edes osanneet kysyä. Tilaisuuteen oli tartuttava koko nyt tai kenties vasta vuoden kuluttua.

Tieteellinen teoria yhdessä elävien naisten kuukautiskierron synkronoitumisesta, jonka aiheuttavat feromonit, on vuodelta 1971, jolloin psykologi Martha McClintock julkaisi tutkimuksensa arvostetussa Nature-tiedelehdessä. (McClintock MK. Menstrual synchorony and suppression. Nature. 1971 Jan 22;229(5282):244-5.) Käytännössä monet naiset ovat huomanneet ilmiön, mutta johtuuko se feromoneista? Teoria on siis kiistanalainen, mutta oivallinen lähtökohta tälle trillerille.

Ellasta ei voinut kertoa vielä. Ehkä myöhemmin, jos kaikki onnistuisi.

Ella palkataan kotiapulaisen nimikkeellä erittämään voimakkaita feromonejaan pariskunnan kotiin. Tarkoituksena on saada Saaran munasolut liikkeelle, mutta onko kaikki sitä, miltä näyttää? Onko Ella moninkertainen äiti ja kokenut feromonialtistaja vai jotakin aivan muuta? Miten tilanne vaikuttaa Heikkiin ja parisuhteeseen?

Saara puristi tyynyä itseään vasten, tunsi tukehtuvansa siihen paikkaan. Huoneessa ei ollut tarpeeksi happea heille molemmille.

Lukujen väleissä toistuva ja muutama sana kerrallaan etenevä katkelma huijaa ajatuksia eri suuntiin ja nostaa tehokkaasti jännitystä. Tarinaa on pakko sanoa hyytäväksi. Loppuratkaisusta en uskalla kirjoittaa muuta kuin sen, ettei siitä voi paljastaa mitään. Kannattaa lukea itse.

Yöpöydän kirjat
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tuumailen kulttuurikokemuksia, eniten kirjallisuutta.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Kirjavinkit

Yli 10 000 lukemisen arvoista kirjaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: