Tietojenkäsittelyn esiäiti

Adan algoritmi – kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan (Vastapaino, 2017; Ada’s Algorithm: How Lord Byron’s Daughter Ada Lovelace Launched the Digital Age, 2014; suomentanut Tapani Kilpeläinen; 310 sivua) on James Essingerin kirjoittama lennokas elämäkerta huippulahjakkaasta ihmisestä, joka sattui olemaan paitsi nainen aikana, jolloin naisten älyä ei juuri arvostettu eikä oikein tunnustettu, myös sairasteleva ja lyhytikäinen.

… Ada oivaltaa sen ydinseikan, että analyyttinen kone ja Jacquard-kutomakone toimivat pohjimmiltaan samoin, ja niin hän tekee upean ja valtaisan käsitteellisen loikan, jonka perusteella hänet on katsottava tietokoneen esihistorian merkittäväksi hahmoksi.

Tieteen historiassa — niin kuin taiteidenkin — naisten osana on usein ollut jäädä miesten varjoon, kun saavutukset on kirjattu miesten nimiin, tai naisten osuutta keksinnöissä on vähätelty. Tässä kirjassa sivutaan joitakin noista syistä samalla, kun ylistetään Adan älyä ja poikkeuksellista lahjakkuutta sekä sinnikkyyttä perehtyä matematiikkaan jopa sairasvuoteellaan. Kun Ada ystävystyi matemaatikko ja filosofi Charles Babbagen kanssa syntyi muun muassa kuvaus eräänlaisesta mekaanisesta yleistietokoneesta.

Ada ei pyri tässä mihinkään sen vähempään kuin keksimään tietojenkäsittelyn tieteen ja erottamaan sen matematiikan tieteestä.

Augusta Ada King, Lovelacen kreivitär (1815-1852) oli englantilainen matemaatikko, jota pidetään yleisesti ensimmäisenä tietokoneohjelmoijana. Ada Lovelace käänsi ranskasta englanniksi Luigi Menabrean artikkelin* Babbagen analyyttisesta koneesta ja varusti sen useilla omilla kommenteillaan, joista tuli lopulta kolme kertaa itse artikkelin laajuiset. Yhteen kommenttiin sisältyvää algoritmia pidetään maailman ensimmäisenä tietokoneohjelmana ja toisessa kommentissa käsitellään tekoälyn mahdollisuutta.

Teoksessa kuvataan kuitenkin vähintään yhtä laajasti 1800-luvun alkupuolen brittiylimystön sosiaalista elämää, paikoin hyvinkin kiehtovasti, mutta osittain myös huolimattomasti sekä etenkin alkupuolella Adan tarinan kannalta tarpeettomille sivupoluille, kuten hänen huikentelvan runoilijaisänsä tarinaan, eksyen.

Ada ymmärsi, että analyyttista konetta voitaisiin soveltaa mihin tahansa prosessiin, jossa käsitellään informaatiota. Hän oivalsi ja kirjoitti, että tämä merkitsi uutta tiedettä, informaation digitalisoimisen tiedettä,… Hämmästyttävää kyllä tuo tiede olisi voinut helposti syntyä keskellä 1800-luvun Britanniaa eikä vasta sata vuotta myöhemmin.

En ymmärrä ohjelmoinnista mitään ja olen matemaattisesti lahjaton, mutta Ada Lovelacen tarina ja saavutukset ovat minusta todella kiehtovia. Luin kirjan nopeasti kuin jännittävän trillerin.

 

*Sketch of the Analytical Engine invented by Charles Babbage, Es1. by L. F. Menabream with notes by Ada Lovelace. Scientific Memoirs, Selected from the Transactions of Foreign Academies of Science and Learned Societies 3 (1843): 666-731 plus 1 folding chart.

Mainokset

Modernistin intensiivinen elämä

Helena Ruuskan perusteellinen Marja-Liisa Vartio – kuin linnun kirkaisu (WSOY, 2012) on ensimmäinen Marja-Liisa Vartio -elämäkerta. Sillä on ansionsa, mutta myös puutteensa.

Ruuska kertoo Säämingissä Sairasena syntyneen ja Savonlinnassa Haavikkona kuolleen mutta kirjailijana Vartiona tunnetun Marja-Liisan (1924-66) lyhyeksi jääneestä elämästä ja vaikuttavasta, muttei kovin luetusta, tuotannosta kirjeiden, päiväkirjojen ja haastattelujen pohjalta elävästi ja seikkaperäisesti, välillä ehkä liiankin perinpohjaisesti.

Ruuska myös kuvailee Vartion tuotannon ensimmäisistä runokokoelmista pääteoksena pidettyyn Hänen olivat linnut -romaaniin asti, ja jossain määrin myös analysoi Vartion tuotantoa. Joskus elämäkerturi asettaa kovin yksioikoisia yhtäläisyysmerkkejä elämän ja fiktion välille; enimmäkseen onneksi ei. Välillä tuntuu, että kirjoittajan urakka on osoittautunut liian suureksi, kun virheitäkin on tekstiin jäänyt.

Elämäkerran kohde oli Ruuskan mukaan ristiriitainen henkilö, jossa savolainen kansanomaisuus yhdistyi omintakeiseen taiteelliseen näkemykseen; luonnonlapsi ja älykkö, joka pystyi olemaan oma itsenä niin sukulaistensa nurkissa maalla kuin pääkaupungin kirjallisissa salongeissa. Perhe-elämää, varsinkaan kirjailijan suhdetta lapsiinsa, Ruuska ei kovin paljon käsittele. Hyvä niin, että sillä etenkin kotiapulaisen haastattelun pohjalta mennään välillä juoruilun puolelle.

Marja-Liisa Vartio oli yksi suomalaisen romaanin uudistajista, maamme modernin kirjallisuuden suuria nimiä. Vartion ensimmäinen runokokoelma Häät ilmestyi vuonna 1952 ja sai kiittävät arvostelut. Heti seuraavana vuonna julkaistiin Vartion toinen runokokoelma Seppele. Vartion ensimmäinen romaani Se on sitten kevät ilmestyi vuonna 1957. Toinen romaani Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö ilmestyi seuraavana vuonna. Kolmas romaani Kaikki naiset näkevät unia ilmestyi vuonna 1960 ja neljäs Tunteet vuonna 1962. Vartion kuolinvuonna 1966 ilmestyi vielä hänen itsensä runoistaan ja novelleistaan valikoima kokoomateos Runot ja proosarunot. Viimeinen romaani Hänen olivat linnut julkaistiin postuumisti vuonna 1967. Kolme kokoelmaa Vartion päiväkirjoja ja kirjeitä on julkaistu 1990-luvulla: Ja sodan vuosiin sattui nuoruus, Nuoruuden kolmas näytös ja Lyhyet vuodet.

Tarkan tarkkaa työtä

Pekka Tarkka on vihdoin saanut julkisuuden Joel Lehtosen elämäkerran, tosin vasta ensimmäisen osan. Kumma kyllä yhden kansalliskirjailijamme kohdalla on tähän saakka ollut elämäkerran mentävä aukko, vaikkei Lehtosen elämänvaiheista kiinnostavuutta todellakaan puutu.

Itse olen niihin taannoin LehtoNetiä kokoon kasatessani tutustunut huolella ja ajan kanssa, mutta tietysti nyt ilmestynyt teos Joel Lehtonen 1 : vuodet 1881–1917 vastaa paljon vaativampiin tarpeisiin ja täyttää mainittua aukkoa parhaalla mahdollisella asiantuntemuksella; onhan Tarkka tutkinut vuosikymmenien ajan Joel Lehtosen kirjeenvaihtoa ja tuotantoa.

Paitsi Lehtosen vaiherikasta elämää ja ristiriitaista henkilöä, Tarkka luotaa elämäkerran ykkösosassa yksityiskohtaisesti myös Lehtosen kirjallista tuotanto aina Putkinotkon kynnykselle saakka. Samalla kun teos kertoo Lehtosen elämästä äpärä- ja huutolaispojasta kirjailijaksi, sanomalehtimieheksi, maailmanmatkailijaksi ja Inhan isännäksi, se paneutuu myös ajankohdan Suomen poliittiseen ja sosiaalihistoriaan.

Teoksessa riittää mielenkiintoa, vaikka henkilöt, tapahtumat ja teokset ovatkin tuttuja. Tarkan teksti on luontevaa, luotettavaa ja luettavaa. Toivottavasti jatko-osaa ei tarvitse odottaa kovin pitkään.