Kertomus ohjaa kertojaa

Håkan Nesser tunnetaan parhaiten Van Veeteren ja Barbarotti -rikosromaanisarjoistaan. Taivas Lontoon yllä (Tammi, 2017; Himmel över London, 2011; suomentanut Aleksi Milonoff; 560 sivua) ei kuulu sarjoihin (ellei sitten "kaupunkisarjaan", jossa on aiemmin ilmestynyt Carmine Streetin sokeat muttei näillä muuta yhteistä ole kuin ulkoasu) eikä ole varsinaisesti rikosromaani, vaikka sarjamurhaajaakin jahdataan. Tämä teos pakenee lajimäärittelyjä tai… Continue reading Kertomus ohjaa kertojaa

Novelliketju lähimenneisyydestä ja -tulevaisuudesta

Episodiromaaniksi nimetty Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet (WSOY, 2016; 179 sivua) näyttäytyi minulle ehkä enemmän novellien kokoelmana. Vaikka niistä muodostui kokonaisuus, voisivat kertomukset, luvut, mielestäni toimia myös erillään. Henkilöitä on paljon ja heidän kauttaan kirjailija linkittää taitavasti historiallisia tapahtumia ja dystooppisia tulevaisuusnäkymiä. Suuret linjat ja pienet ihmiset kohtaavat. Tapahtuu yllättäviä asioita, uni tai haave tavoittaa hetkeksi… Continue reading Novelliketju lähimenneisyydestä ja -tulevaisuudesta

Perheressukka reissussa

David Nicholls on kevyttä mutta kirpeää viihdettä kirjoittava britti, jonka teosten uusin suomennos Yhtä matkaa (Otava, 2016; Us, 2014; suomentanut Inka Parpola; 445 sivua) pureutuu puolisyvällisen humoristiseen tyyliin kariutuvan avioliiton ja oman lapsen aikuistumisen viisikymppisessä miehessä aiheuttamaan paniikkiin. Päähenkilö on 54-vuotias biokemisti Douglas Petersen, joka ei ole koskaan rentoutunut ja pitää asiantilaa hyvänä. Sitten Connie-vaimo… Continue reading Perheressukka reissussa