Simpukat

Anni Kytömäki sai Finlandia-palkinnon kolmannesta romaanistaan Margarita (Gummerus, 2020; 582 sivua). Ei ihme. Vaikka pidinkin Kultarinta-esikoisesta (2014) vähintään yhtä paljon kuin Margaritasta, on tämä uusin kerrassaan upea kirja. Kytömäen toinen romaani Kivitasku (2017), jonka luin vasta äsken, ei kumma kyllä tehnyt minuun yhtä voimakasta vaikutusta.

Margaritifera margaritifera on jokihelmisimpukka ja Margarita on romaanin päähenkilön Sennin toinen nimi. Isänsä opettama ja hänen työtään hierojana jatkava Senni onkin eräänlainen ihmissimpukka, kuoreensa sulkeutunut itsekseenviihtyjä.

Ei auta kuin odottaa, että kuori valaa roskan ympärille suojan.

Jokihelmisimpukka eli raakku rauhoitettiin Suomessa vuonna 1955, mutta se on edelleen erittäin uhanalainen. Suojelustrategia valmistui vasta äskettäin, sillä pelkkä rauhoittaminen ei riittänyt. Nuo pitkäikäiset nilviäiset kykenevät ruokailemaan ainoastaan virtaavassa vedessä ja ne tarvitsevat virtaavaa vettä. Poikaset hautautuvat pohjasoraan isäntäkalasta pudotessaan. Jos pohjalla on paljon lietettä, ne kuolevat nälkään.

Naisen kehoa ei sodan jälkeen rauhoitettu. Tarkoitan sitä, että lisääntymisestä tehtiin sodan jälkeen naisille suorastaan kansalaisvelvollisuus. Siitä saa Senni kärsiä niin, että on vähällä nääntyä nälkään vakavan, päättymättömän raskauspahoinvoinnin kourissa.

Toisenlaista kärsimystä romaanissa aiheuttaa poliopandemia, jonka runnomia lapsia Senni kuntouttaa Helsingissä, jonne on kotiseudultaan muuttanut opiskelemaan lääkintävoimistelijaksi sen jälkeen, kun paikallinen terveyskylpylä on suljettu.

Syksyn mittaan olen käynyt kaupungin ytimessä muutaman kerran, mutta vain läpikulkumatkalla. Ehkä vaisto ohjaa poliovuotena välttämään paitsi ihmismassoja, myös tautien mukaan nimettyjä paikkoja, Kolera-allasta ja Ruttopuistoa.

Sennin ja simpukoiden lisäksi kirjan päähenkilöitä ovat sota-aikana Mikko, joka jää vangiksi sotilaan rooliinsa, ja sodan jälkeen Antti, ristiriitainen metsänhakkaaja ja -suojelija. Luonto maksoi jälleenrakennuksesta kovan hinna.

Romaani on todella runsas. Tapahtumia ja teemoja on paljon, mutta niistä muodostuu upea kokonaisuus, jonka osien väliset yhteydet avautuvat taiturimaisesti kerrottuna kudelmana.

Ketään ei jätetä tukehtumaan kuoliaaksi.

Margarita on lumoava teos. Se liikkuu eri aikatasoilla ja eri henkilöiden maailmoissa ihmeellisen vaivattomasti. Sen tyylilaji vaihtuu toteavasta runolliseen ja realistisesta symboliseen luontevasti.

Finlandia-voittaja ajatteluttaa

Jussi Valtonen voitti vuoden 2014 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon lavealla romaanillaan He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi, 2014; 559 sivua). Romaani on raskas monin tavoin: runsas, tärkeä, vakava ja yksityiskohtainen. Laaja teos on kuin monta romaania — teemoinaan ei sen enempää kuin fanatismi, medikalisaatio, oikeudenmukaisuus, tieteen vapaus, tutkimusetiikka, ydinperheen kriisi, yksilönvapaus ja yksityisyydensuoja — yhteenkiertyneinä.

Tarina alkaa Helsingissä 1990-luvulla ja loppuu Baltimoressa lähitulevaisuudessa. Keskushenkilöitä ovat neurotieteen professori Joe Chayefski ja hänen lyhytaikainen entinen vaimonsa Alina sekä heidän poikansa Samuel, jota Joe ei ole tavannut sitten varhaislapsuuden. Henkilökuvaus on kauttaaltaan taitavaa — perusteltua, taustoitettua ja päähenkilöiden osalta sisältäpäin nähtyä.

Vaikka romaani on älykäs ja kertoo tiedemaailmasta ja tutkijoista, se ei ole lainkaan vaikealukuinen, vaan mukaansatempaava sekoitus kehityskertomusta, ihmissuhderomaania ja jännitystarinaa mausteinaan kuvaukset kulttuurien tragikoomisisista yhteentörmäyksistä niin kotona kuin työpaikallakin, puolivahingossa alkaneen parisuhteen lohduttomasta puhumattomuuden kierteestä, kuilusta vanhempien ja heidän teini-ikäisten lastensa maailmojen välillä, tiedeyhteisön sisäisestä kilpailusta ja valtapelistä ja paljosta, paljosta muusta.

Elämmekö me jo tässä dystopiassa, jonka Valtonen vakuuttavasti vyöryttää esille: aivoja muokkaavat lääkeaineet, ajatuksemme ja mielitekomme tunnistavat älylaitteet, markkinoiden valta yli tieteen ja etenkin siitä julkaistavien tulosten, kyvyttömyys kuunnella ja keskustella oman totuuden toitottamisen sijaan? Alistuuko, taantuuko ihminen pörssiyhtiöiden tuotteiden — lääkkeiden, laitteiden, pelien ja mediasovellusten — halukkaaksi koekaniiniksi?

Tätä romaania voi takuuvarmasti sanoa ajatuksia herättäväksi.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Les! Lue!

Norsk litteratur på finsk og finsk litteratur på norsk - Norjalaista kirjallisuutta suomeksi ja suomalaista kirjallisuutta norjaksi

%d bloggaajaa tykkää tästä: