Dekkariviikko 2020: Kaksoiskierre

Tiina Raevaaran Kaksoiskierre (Like, 2020; 259 sivua) on geenitutkimuksen maailmaan sijoittuva psykologinen jännitysromaani.

Tarinan keskiössä ovat kimeerit. Kimeeri eli khimaira eli kimaira eli harhama on eliö, jonka solut ovat peräisin vähintään kahdesta hedelmöittyneestä munasolusta. Kimeerillä on siis ainakin kaksi geneettisesti erilaista solukantaa.

Romaanin minäkertoja Eerika on kahdeksan vuotta sitten tehnyt väitöskirjaa kunnianhimoisen professori Pajusuon kimeeriprojektissa. Siitä kesken kaiken luovuttuaan Eerika on sittemmin elellyt hissuksiin kouluikäisen tyttärensä Tuulikin ja ystävänsä Kristiinan muodostamassa perheessä.

Tuulikkiin liittyvän salaisuuden avulla professori Pajusuo kiristää Eerikan takaisin kimeeriprojektiinsa. Suostumista pyyntöön olla mukana edes kolmisen viikkoa joulukuun alusta jouluun asti on mahdotonta selittää Kristiinalle, joka tuntee välirikon taustat. Ystävällä on kuitenkin omat salaisuutensa. Näin lapsuudenkokemusten yhdistämien naisten välille muodostuu kauhun tasapaino.

Kertomus käynnistyy hitaasti, koska geenitutkimuksellinen ja henkilöhistoriallinen taustoittaminen vaativat tilaa. Hieman ennen puoltaväliä synkän joulukalenterin vauhti kiihtyy. Lopulta tarina enemmän pelottaa kuin jännittää.

Tällä viikolla eli 8.-14.6. vietetään jälleen perinteistä Dekkariviikkoa ja myös tänä vuonna myös monet kirjabloggaajat ovat mukana. Kirjablogien tämänvuotista dekkarien teemaviikkoa emännöi Luetut.net-blogin Mari.

dekkariviikkologo2020

Vedettömän tulvan vuonna

Margaret Atwoodin romaani Herran tarhurit (Otava, 2010. The Year of the Flood, 2009, suom. Kristiina Drews) on vuonna ilmestyneen Oryx ja Crake -romaanin limittäis- tai sisarteos. Osa henkilöistä on samoja ja tapahtumien maailma samankaltainen tulevaisuuden visio. Asioita ja tapahtumia vain katsotaan toisenlaisista näkökulmista: Oryx ja Crakessa lähitulevaisuutta katsottiin miesten kautta, Herran tarhureissa pääosissa ovat naiset.

Kirja koostuu kahden naisen – keski-ikäisen, sitkeän Tobyn ja nuoren, aran Renin – kertomasta nykyisyydestä, menneisyydestä ja muistoista sekä lisäksi puheista ja virsistä, jotka liittyvät Herran tarhurit -uskonlahkon toimintaan. Sekä Toby että Ren päätyvät tarhureiksi puolivahingossa, mutta onnekseen.

Lahkolaisille luonto on pyhä, joten he elävät yhteiskunnan reuna-alueilla tai sen ulkopuolella, ja opettavat elämään riistämättä luonnonvaroja: kierrättämällä, keräämällä ja kasvattamalla.  Heidän elämänsä on tyystin erilaista kuin ympäröivän maailman kerskakulutukseen, äärikokemuksiin, geenimanipulointiin ja turvallisuuspoliisikontrolliin perustuva toiminta.

Teoksen kuva tulevaisuudestamme on synkkä, jopa lohduton, mutta naisten välinen ystävyys, luottamus ja avunanto tuovat kirjaan valoa ja lohtua. Yhdessä ja yhteistyössä voi selviytyä mahdottomilta tuntuvista tilanteista. Vaikka maailmanlopusta.

Kristiina Drewsin suomennos on erinomainen. Tämäntyyppisessä kirjallisuudessa, jossa mm. luodaan uusia sanoja, joiden kautta kuvattu maailma osaltaan hahmottuu, on tärkeää, että suomentaja on sama ja tuntee myös kirjailijan aiemman tuotannon.

Täytynee lukea uudelleen Oryx ja Crake.